Jouluaamu ortodoksisessa kirkossa

Olin jouluaamuna ortodoksisessa aamupalveluksessa katsomassa, kun ystävättäreni liitettiin ortodoksisen seurakunnan jäseneksi.  Kirkkoon liittyjiä oli kaksi. Molemmista huokui rauha. Tuntui hyvälle katsoa, miten lämpimän vastaanoton he saivat. Tilaisuuden jälkeen seurakuntalaiset kävivät toivottamassa heidät tervetulleiksi.

Tilaisuus kesti yli kaksi tuntia. Minä en millään pysty seisomaan paikallani niin kauan, kun alkaa pyörryttämään. Ilmeisesti suitsukkeen tuoksu tekee sen, kun siihen ei ole tottunut. Onneksi siellä voi vanhat ja vaivaiset istua ilman, että se herättää minkäänlaista pahennusta. Ortodoksinen liturgia on kaikkineen hyvin rauhoittavaa.

Immanuel aloittaa joulun

Immanuel on jo parin vuosikymmenen ajan ollut olennainen osa jouluun hiljentymistä Nurmeksessa. Kirkkopuistossa säiden armoilla tapahtuva esitys tehdään talkoovoimin. Ihmiset ovat sitoutuneet siihen. Se onkin varmaan olennainen tekijä siihen, että tapahtuma on säilynyt elinvoimaisena.

Näytelmän syntyhistoran voit lukea kannatusyhdistyksen sivuilta.

Itse olen ollut mukana pääosin taustajoukoissa, vain parina vuonna olin mukana kansankuorossa. Tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin en ole ollut millään lailla mukana. Kai se joulu tulee nyt siitäkin huolimatta.

HYVÄÄ JOULUA!

Jokohan matkakuume nousee

Olen helmikuussa lähdössä Kenian safarille. Sinne pääsysstä olenkin aina haaveillut. Matkakuume taitaa pikkuhiljaa alkaa kihota pintaan. Pitäis muistaa lähipäivinä testata minikiikari, jonka voitin joskus arpajaisista. Ei varmaan ole paras mahdollinen. Kamera on myöskin sanomassa yhteistyösopimusta irti. Tällä kohtaa täytyy ottaa järki käteen ja ottaa mukaan vanha pokkari. En kuitenkaan osaa kunnolla kuvata, joten räpsykuvat riittänevät oman muistin tueksi. Tuskin niidenkään perusteella enää vanhainkodissa kovin paljoa reissusta muistaa.


Rokotukset on aloitettu. Otin jo ensimmäisen annoksen kolerarokotettakin. Nyt pitäis ottaa toinen annos, jolloin saa kahden vuoden suojan. Sen pitäisi auttaa myös normaaliin turistiripuliin. Toivottavasti toimii, olis todella harmi sairastua siellä.

Jotain unta parantavaa tarttis saada myös. Aamuyön heräilijänä tuskin osaan nukkua ainakaan teltassa, jos hyeenat kiertelevät nurkissa pitämässä konserttiaan.

Kirjainriipuksia

Tein asiakkaalle kirjaimen osaksi korua. Huomasin, että kirjaimiahan voisi käyttää myös itsenäisinä riipuksina eritavoin muotoiltuina. Pitänee laittaa jossain vaiheessa verkkokauppaan. Tilaustyötä kokonaisuudessaan en voi julkaista, koska se tulee lahjaksi.

Toiselle asiakkaalle uusin hänen ostamansa riipuksen yhtenäiseksi aiemmin kuvatun sormuksen kanssa.

Sambakurssilla muistimme edesmennyttä laulajasuuruutta, Kari Tapioa, tanssimalla illan aloitus- ja lopetuskappaleena yhdet hänen hitaista valsseistaan.

Vanhoissa sanonnoissa on taikaa - onko?

Olin viikonlopun Joensuussa ensimmäistä kertaa Karjalaisten Taitajien joulumyyjäisissä Joensuussa. Sunnuntaina miniäni lähti minulle kaveriksi. Iltapäivällä hän lähti asioilleen ja kotiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän palasi kauhuissaan. Oli käynyt lähtiessään vessassa ja unohtanut sinne sormuksensa. Hän kiersi myyjät kyselemässä, mutta kukaan ei tiennyt mitään.

Poikani pyysi minua tekemään väliaikaisen sormuksen. Maanantaiaamuna tein yhden version ja sain sen juuri kiillotusmyyllyyn, kun miniältäni tuli viesti, että sormukset olivat löytyneet. Rehellinen löytäjä oli palauttanut ne myyjäispaikakkana olleen Normaalikoulun vahtimestarille. Suurkiitos löytäjälle. Nyt minulla on tarjolla taas uusi sormus, tosin hyvin pientä kokoa. Alkuperäinen tarkoitus oli kullata se, mutta nyt se saa jäädä hopean väriseksi.  Tässä se nyt sitten on, tosin livenä kuvaansa parempi, mutta sopii minulle ainoastaan pikkurilliin.

Minulta katosi muutamia vuosia sitten mieheni ostama kultasormus Hämeessä käydessäni.  Olin jo menettänyt uskoni sen löytymiseen, kun ystävättäreltäni tuli viesti, että sormus löytyi. Hän oli kadottanut toisen korviksensa ja tyhjentänyt pölyimurin pussin sitä etsiessään. Korvista ei löytynyt, mutta sormukseni oli siellä. Vanha sanonta - kulta ei katoa - piti edelleen paikkansa molemmissa tapauksissa.

Levystä uusia malleja

Kevyesti himmennetystä hopealevystä tehty rannekoru. Teikeillä on samanlainen kaulakoru, johon tulee takaosalle pienempiä neliöitä.

Oli viikon ensimmäinen poutapäivä ja aloitin kuvaamisen. Valo loppui kuitenkin kesken.

Hitsi, kun olis varaa ulkoistaa koko valokuvausrumba. Se vie tolkuttomasti aikaa, eikä tulos ole kuitenkaan hyvä.

Korviksia

Olen kokeillut hopealevystä erilaisia korviksia. Vasemmalla nurkistaan roikkuvat korvikset ja toiset puolipallon muotoiset.

Levyjen reijityksessä jää pieniä pyörylöitä, joita olen vasemman puoleisissa  korviksissa hyödyntänyt helmihattuina. Ei pahannäköisiä, vai.



Aikaahan näihin kokeiluihin tärvääntyy.Tokihan se voisi käyttää hyödyllisemminkin, mutta tällaiset kokeilut ovat tämän homman suola. Näin uude mallit saavat alkunsa.

Levyyn juotetut kuviot

Eräs asiakas halusi sormuksen isolla ruusulla. Kokeilin ensin laittaa ruusun suoraan sormukseen kiinn, mutta se näkyi häiritsevästi alta. Kuvan vesiossa ruusu on juotettu kiinni hopealevyyn. Kokeilin ensin taustalevyn patinointia. Se ei ollut huono vaihtoehto, mutta näytti vähän liikaa rautalevyltä. Poistin patinan ja käsittelin pinnan eläväksi. Nyt molemmat, sekä ruusu että tausta kiiltävät, vaikka hämärähyssyssä otetusta kuvasta sitä ei kyllä näy mitenkään. Tasoittelin vielä taustan käsittelyä kuvanoton jälkeen.

Idean sormukseen sain tekemästäni riipuksesta. Kokeilin neliskulmaista spiraalia. Minusta se ei oikein toiminut riipuksena, joten juotin sen kiinni kuperaan neliöön. Näyttää hyvältä. 

Näitä koruja ei ole vielä myynnissä verkkokaupassa. Ideaa pitää kehitellä edelleen.

Nimikilpailun voittajan kommentit

Korusarjan nimikilpailun voittajan kommentit palkintona saamistaan korvakoruista olivat:

"Korvakorut saapuivat perille. Kyllä veti hiljaiseksi. Olivat järkyttävän upeat. Ihan itkettää. Yhtään en liioittele. Sopivat kuoropukujeni kanssa erinomaisesti. Suuri kiitos." T. Sirkku

Hänen valintansa oli muutoin kuvan kaltaiset korut, mutta kuperammat. Tein niihin Kehrä-kiehkurat hänen toivomuksestaan. Totesimme yhteisesti, että spiraalit sopivat erityisen hyvin lähteen keskelle kuvaamaan veteen pudonneen kiven tai pisaran aikaansaamia renkaita veden pinnassa.

Kiitos Sirkku kauniista sanoistasi. Ne lämmittivät kovasti mieltäni.

Uusiokoruja

Sain uudistettaviksi kahdet meripihkahelmet, toiset pyöreistä helmistä ja toiset lyhyistä vinolieriön mallisista helmistä sekä valkoiset, pitkät makeanveden helmet. Tottakai unohdin ottaa niistä kuvat ennen uudistamista.

Asiakkaan toivomuksesta meripihkahelmiin yhdistettiin erimallisia kyaniittihelmiä ja sekoitettiin molemmat helmet keskenään. Toisista, enemmän pyöreitä helmiä käsittävistä helmistä tehtiin pitkät ja toiset, vähän kevyemmat jätettiin lyhyemmiksi. Lopuista pienemmistä helmistä tehtiin rannekoru ja korvikset.  Meripihkan väri ei ole luonnossa ihan noin hehkeä.

Makeanveden helmet olivat niin pitkät, että niistä tuli kaksinkertaiset helmet. Alempaan kerrokseen laitoin lisää mustia hematiittihelmiä sekä lisäsin hopeahelmiä väliin. Ylempään kerrokseen laitoin pieniä, mustia onyksia, kirkkaita Swarovski-kristalleja ja hopeahelmiä.  mielestäni epätasaiset makeanveden helmet ovat viehättäviä elävän pintasa ansiosta. Tähän sarjaan tein korvakorut helmatiitista hopean kanssa.

Varaosien tekoon

Puoli toista viikkoa tyttären luona Muhoksella oli niin kiireistä aikaa. Rotuaaritempauksen lisäksi suunnittelimme sivusojeni uusimista ja kuvasimme koruja bannereita varten. Se, milloin ne ovat valmiina, on vielä täysin hämärän peitossa.

Kävin myös Oulussa tanssikurssilla ja teatterissa katsomassa 60-luvulle ajoittuneen Katsastuksen. Totesimme ystävättäreni kanssa, että ei meidän nuoruutemme tuolloin ihan sellaista ollut. Muutoinkin asioimme Oulussa varmaan viitenä päivänä.

Kotiin palattuani selvittelin ensin pyykkini ja mukana olleet kamat, ei se mikään pieni määrä ollutkaan. Sen jälkeen piti aloittaa varaosien tekeminen joulumyyntiä varten. Ensin selvittelin kuitenkin odottamassa olleet ei-kiireelliset tilaukset. Samalla tuli taas kokeiltua muuatta sormusta. Tuon ensimmäinen versio ei ollut toimiva, joten hehkutuksen jälkeen muotoilin sitä uudelleen solmimalla päät yhteen. Kuvan sormus on vielä viimeistelemätön. Tuo kappale taitaa jäädä omaan käyttöön.

Siinä sivussa kokeilin enkelinhelmojen tekemistä hopealevyn jämistä sekä erilaisia siipiä hopealangasta ja -levystä. Tuloksiin olen varsin tyytyväinen. Niitä voi nyt markkinoida lahjatuotteina.

 Alakuvan enkelin helma on ensimmäinen kokeiluversio, jolla on muodikkaasti vaihteleva helman pituus. Kuvan mukaisia siipiä kokeilin Rotuaarin tapahtumaa varten pinkkien korujen teon yhteydessä, kun virkattava lanka ei ollut mukana.

Enkeli hopealangasta virkatuilla siivillä löytyy Facebookin puolelta ja kaikki nämä enkelit ovat kaupan puolella yhtenä tuotteena, joista asiakas voi valita haluamansa version.

Rotuaarilla

Olimme Oulussa Rotuaarilla Pukeudu Pinkkiin päivän merkeissä. Roosa-nauhoja myytiin 50 kappaletta nopeasti loppuun. Pinkin päivän merkeissä tapahtuneesta korumyynnistämme Pohjois-Suomen Syöpäyhdistykselle kertyi 93,45 €. Lämpimät kiitokset avusta kaikille tapahtuman järjestämistä edesauttaneille; Pukumiehelle, Elinalle, Pirkolle ja Maijalle sekä kaikille asiakkaille.

Syöpä koskettaa nykyään varmasti jokaista suomalaista ainakin välillisesti sukulaisten ja tuttavien kautta, vaikka olisimme omakohtaisilta kokemuksilta välttyneetkin. Tyttäreni oli keksinut idean, miten voimme olla mukana omalla työllämme tukemassa syöpäyhdistysten tärkeää työtä. Aikaa tapahtuman rakentamiseen jäi vain pari päivää, mutta kokemus oli todella positiivinen.

Pinkkien korujen kampanja jatkuu verkkokaupassani lokakuun loppuun saakka, jolloin vaaleanpunaisten korujen hinnasta puolet lahjoitetaan Pohjois-Karjalan Syötäyhdistykselle rintasyöpätyölle.

Byrokratiaa ja suunnittelua

Olen suunnitellut tyttäreni kanssa sivujen uudistamista ja tulevaa markkinointia. Ne ovat alueita, jotka eivät valitettavsti kuulu minun vahvuuksiini.  Ensin tietysty pitäisi hahmottaa, mihin suuntaa haluan yritystä kehittää. Tavoitteena on mahdollisimman helpot ja vähän aikaa vievät systeemit, jotta korujen tekemiseen jäisi riittävästi aikaa.  Nimenmuutoshakemus on kuitenkin jo valmiina lähdössä kaupparekisteriin.

Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa täydennyskoulutus oppisopimuskoulutuksena. Hopeatöiden lisäksi siihen ollaan sisällyttämässä nettimarkkinointia, kuvausta ja kuvankäsittelyä yms.

Pukeudu Pinkkiin

Tässä olen pinkissä kostyymissa koruineen ja nauhoineen valmiin huomiseen tapahtumaan. Tamä projekti tuli niin äkkiä, että meinaa pitää pientä kiirettä.

Huomisen jälkeen kuvaamme jäljelle jääneet pinkit korut verkkokauppaan. Nyt pitää vielä jatkaa korujen tekemistä.

Palaamme asiaa.

Pukaudu sinäkin pinkkiin

Apan Koru pukeutuu pinkkiin ja tukee rintasyöpätyötä!

Tervetuloa koruostoksille Oulun Rotuaarille, Pukumiehen eteen perjantaina 15.10. klo 14-18.

Jokaisen päivän aikana myydyn pinkin korun hinnasta lahjoitetaan puolet ja muiden hopeakorujen hinnasta 10 % Pohjois-Suomen syöpäyhdistyksen rintasyöpätyöhön.

Levitä tietoa tapahtumasta.

Helsingissä

Korjaamo Markkinat 2.-3.10. on nyt koettu. Matkasin Helsinkiin perjantaiaamuna junalla tavarat kahdessa suuressa matkalaukussa, joiden sijoittaminen nykyisissä junissa on jo oma ongelmansa. Onneksi minulla on hyviä ja uskollisia ystäviä. Sain Helsingissä kaverikseni opiskeluaikaisen ystäväni Hämeestä.

Kuvassa pöydän järjestelyä sunnuntaina.  Rekvisiittana oli lasityönä toteutettu karhu, jäkälää ja puolukoita sekä pihlajanmarjoja ja ruskalehtiä. Led-tuikut oli piilotettu kumollaan olevan Ultimatuulen snapsilasien alle. Tämä näyttivät olevan ihmiselle uusi idea ja kiinnosti kovasti. Osa taisi jäädä siihen uskoon, että alla oli oikeat kynttilät. Olis varmaan pitänyt olla lappu, jotta älä kokeile kotona aidoilla kynttilöillä.

Jos tilaisuus olisi ollut lähempänä joulua, hopeakorujenkin menekki olisi varmaan ollut parempi kuin nyt. Menihän niitä jonkin verran ja käyntikorttien kautta toivottavasti moni osaa tarvittaessa tulla nettikauppaan. Pari netin kautta toivekorujaan etsimään tullutta asiakasta ilahdutti erityisesti. Tuntui mahdottoman mukavalle tavata muutamia ystäviä takavuosilta sekä netin kautta tulleita ystäviä ihan eka kertaa kasvotusten.

Kokonaisuudessan pidin kokemusta hyvänä. Nyt taas osaa taas toivon mukaan entistä paremmin arvioida, mihin kannattaa lähteä mukaan. Näiden kokemusten hakeminen onkin ollut tämän vuoden ohjelmassa vahvasti mukana.

Keikkoja ruskamaisemissa

Viime viikonloppuna olin Liperin Leipäpäivässä. Meille nurmekselaisille oli varattu oikein kokonainen luokkahuone. Mahtui levittelemään tavaransa. Meille piti olla paikat isossa salissa, jossa ohjelmatkin olivat, mutta emme jostain syystä olleet mahtuneet sinne. Meille vakuutettiin, että kaikkihan kulkevat luokan ohi. Näin melkein tapahtuikin. Ennätysyleisöstä näimme vain murto-osan.

Testasin siellä Helsingin keikkaa varten tekemiäni telineitä ja hyvin toimivat. Ihmiset kävivät kuolaamassa minun pöytäni ääressä ja menivät sitten ostamaan naapurilta helmiä hieman kärjistetysti sanottuna.

Nyt olen viikon valmistellut Helsinkiin lähtöä. Kamat ovat jo kahdessa matkalaukussa, joista toinen on sangen suuri ja nyt myös painava. Onneksi molemmissa on pyörät.


Ruskakuvat on Iijoelta samasta kohti otettuna kuin juhannusyön kuvat. Kuvasin ne edellisenä viikonloppuna vähän ennen auringonlaskua puolukkaretken jälkeen.  Aurinkoinen kuva on jokea alaspäin ja alakuva ylös Oinaankoskelle.

Ruskamarkkinoilla

Lauantaina olin Ison Syötteen juurella Syötekylän ruskamarkkinoilla koruinenni. Väkeä oli ihan kiitettävästi, kyläläisten lisäksi mökkiläisiä ja mistäpä kaikki lie tulleetkaan. Kaupankäynti oli varsin vilkasta.


 
Maisema oli pukeutunut ruska-asuun.






Teerelän mökkien pöydässä sisareni palvelee pientä asiakasta. Rajasin kuvan tarkoituksella noin suppeaksi, kun en ehtinyt kysyä lupaa kuvan julkaisemiseen.

Paikallislehden päätoimittaja kyseli myyjien taustoja.

Esittelytelinepähkäilyjä

Siitä saakka, kun ilmoittauduin Korjaamo Messuille Helsinkiin, olen pähkäillyt esillepanon kanssa. Junassa ei voi minun normaaleja esittelytelineitä kuljettaa.

Lopulta pari päivää sitten syttyi lamppu. Olin leikannut vanerilevyyn pehmikkeeksi palan kokolattiamattoa. Pyörittelin niitä ja mietin taustatukien rakennetta. Samalla taivuttelin matonpalaa. Huomasin, että kaarelle taitettuna se pysyy pystyssä. Mattoa ei kuitenkaan saa sellaisenaan pysymään oikeassa muodossaan. Siispä miettimään tukirakenteita. Ensimmäiset tuet kokeilin kuparilangasta. Yksinkertaisena sekään ei tukenut tarpeeksi, joten punoin sen kaksinkertaiseksi ja kiinnitin maton taaksi ilmastointiteipillä. Päälle musta sametti ja se on siinä. Seuraavat kappaleet tuin vähän tuhtimmalla langalla. Niistä sametti puuttuu vielä.

Telineet eivät paina paljon, samon kuin ei kaulatkaan. Tekstilappu markkeeraa korusarjojen esittelytekstejä.

Kuva on telineiden koesettelusta. Kuva ei valitettavasti kerro, miten ylpeä olin tuossa vaiheessa itsestäni, mutta työ jatkuu.

Kusti polkee

Nimiehdotuksia on tipahdellut kiihtyvään tahtiin. Kaikki tähänastiset ovat ihan hyviä. Kiitos teille jo näistä. Pidän ne tiiviisti muistissa, on sitten tulevaisuudessakin mistä ottaa.

Nyt olen kiivaasti taas valmistautunut elokuvajuhlien toritapahtumaa varten. Säät näyttävät juhlia suosivan. Toivottavasti väkeä on liikenteessä. Uuteen sarjaan tein lisää korviksia ja rannekoruja kaikkiin sarjoihin, kun kesäaikana varastot olivat huvenneet omituiseti.

Yleisötapahtumat ovat todella mukavia, jos sää on suosiollinen. Niissä tapaa ihmisiä ja saa palautetta tuotteistaan. Nyt ajatukset pyörivät Helsingin messujen esillepanon ympärillä. Miten korut saisi näyttävästi esille ilman, että tarviaa vuokrata koko junavaunua telineiden ja rekvisiitan rahtaamiseen. Aikaa ei ole kovin paljon, kun on tullut tuota allakkaa täytettyä vähän turhan tiiviisti. Aika näyttää, mitä saa tehtyä.

Kilpailu korusarjan nimestä

Uusia malleja syntyy siihen tahtii, että nyt alkaa olla jo nimistä puute. Sen takia pyydänkin teidän apuanne. Lähettäkää minulle nimiehdotuksia oheisen sarjan koruille. Palkintona parhaasta ehdotuksesta annan ko. sarjan korvakorut. Jos samaa nimeä on ehdottanut useampi henkilö, voittaja arvotaan näisen keskuudesta.

Kilpailuaika päätty lokakuun lopussa.

Kuvissa kaulaketju, ranneketju ja korvikset.

Koruvaraston täydenystä

Tein myös Kehrä-sarjaan samantapaisen kaulaketjun kuin Ruusutarha-sarjaankin. Miksikähän en ole tällaista aikaisemmin tehnyt. Tuollakin menis vaikka linnan juhliin.

Sunnuntain istuin Bomban puodissa päivystäm ässä ja samalla vääntelin lisää osia Ruusutarhaan. Tänään sain ne juotettua, vasaroitua ja myllytettyä. Nyt niistä on helppo koota sellaisia koruja, joita näyttäis menevän.

Bomballa on Sydänyhdistyksen karaoketanssit. Oli mukava istua kuuntelemassa, tosin musiikki meinas mennä haitalle asti jalkapohjan alle. Yhden peliparin kävin tanssimassakin välillä, kun ei ollut asiakkaita. Vanha tuttu kävi puotista kysymässä. Eihän lattia kovin hyvin kävelykengillä luistanut, mutta voihan sitä nostella sen verran koipiaan. 


Ruusutarha-sarjaan tein myös tällaisen version. Kaulaketjusta roikkuva osa on kiinnitetty pienellä lukolla ketjuun, jolloin se on halutessa helppo irroittaa. Lenkit on väännelty monikulmioiksi. Sellaisena ne paremmin sopivat noiden ruusujen seuraan. Aika monet lenkeistä joutui juottamaan uudellen, kun ne aukeilivat väännellessä. Ketju on livenä aika hyvän  näköinen.

Päivällä kävin huollattamassa autoa. Se kesti pari tuntia. Kiertelin sinä aikana keskustassa ja yritin etsiä rekvisiittaa Helsingin keikalle. Yhden mustan, puisen lippaan löysinki n. Se oli jopa sisältäkin vuorattu mustalla sametilla. Siihen on mukava laittaa ne korut, joita en laita näytille.

Menoa ja meininkiä riittä

Kuten viereinen Mukana tapahtumissa -lista osoittaa, syksyksi riittää menoa ja meininkiä. Niinä viikonloppuina, joilloin en ole johonkin menossa, istun päyvystämässä Bomban puodissa. Nyt on vain niin hiljainen kausi, jotta siellä ei liiemmin ole tungosta.

Eilen tuli sähköpostilla viesti, jossa tarjottiin osallistumista Helsingissä Korjaamo markkinoille, aiheena design. Tokihan minä innostuin asiasta. Soitin ja kyselin lisätietoja. Sitten alkoi kuumeinen matkan suunnittelu. Ensin yritin etsiä kuskia, kun näin hieno rouva ei voi mitenkään itse ajaa varsinkaan noin syrjäisessä paikassa näin meidän vinkkelistä katsoen. Hesasta kiinnostuneet kuskit tuntuivat olevan kovin harvssa, joten piti ottaa vaihtoehto 2. käyttöön ja ruveta suunnittelemaan junamatkaa.

Junassa hankalinta on kamojen rahtaaminen. Normaalisti mukana kuljetettavat esittelytelineet pitää nyt hyljätä ja suunnitella hommat matkalaukkuun mahtuvan tavaran pohjalta. Sain  opiskelukaverini Toijalasta lupautumaan seurakseni. Löydettiin edullinen hotellitarjouskin, tosin se oli viime yön seutuna kallistunut, kun en vielä illalla uskaltanut varata.

Keikka täysi arvoitus. Toivottavasti ostajia löytyy edes sen verran, että sais kulunsa katettua.

Opiskelijaksi jälleen

Keväällä ja kesällä kokeilin erilaisten ristien tekemistä levynjämistä. Tässä muutamia kokeiluja. Jokainen tekemäni risti on erilainen. Ne ovat saaneet yllättävän hyvän vastaanoton.



Olen aloittamassa talven aikana räätälöidyn oppisopimuskoulutuksen. Yrittäjänä on mahdollisuus saada täydennyskoulutusta niillä alueilla, joilla sitä eniten tarvitsee. Tarkoitus on sisällyttä opiskeluun ennen muuta hopeatöiden tekniikoita Valamon kansanopistossa. Mukaan haluan myös markkinointia, valokuvausta ja kuvankäsittelyä yms. Siitä tulee varmasti mielenkiintoinen jakso.

Liityin myös Sosiaalinen media oppimisen tukena -ryhmään http://sometu.ning.com/ Siellä pitäisi vain ehtiä etsimään itselle olennaista tietoa.

Näin siinä sitten kävi

Onneksi sain viikonloppuna tilauksen, jota varten minun oli pakko käynnistää osien teko, kun entiset oli käytetty kaikki. Sisin-tuplarenkaiden teko onnistui ohan ok. Sitten aloitin Kehrä-spiraalien teon. Siinä homma sitten taas lipsahti. Niistä minun piti ruveta vääntelemään niistä kantikkaita ruusuja. Nyt minulla on näitä tällaisina vasaroimattomina eri kokona.

Muutama iso S-riipuskin syntyi siinä sivutuotteena, mutta sekin voisi olla paremman näköinen vähän kantikkaana versiona.



Yhden ruusuista vasaroin kokonaan suhteellisen tasaikseksi. Minusta se ei näyttänyt oikein hyvältä. Seuraavan vasaroin vain osittain. Minusta tämä näyttää jo varsin hyvälle. Sateisen iltapäivän valo ei riittänyt, joten kuva ei tee korulle oikeutta.

Minä luulen, että näistä ruusuista alkaa syntyä kokonainen sarja; erilaisia kaulakoruja, rannekoruja ja korviksia.

 Ne Kehrä-kiehkurat odottavat vielä uutta päivää syntyäkseen.

Varastojen täydennys odottaa

Nyt pitäisi tehdä osia, kuten Kehrä-spiraaleita, tuplarenkaita, kukkia yms,  tulevia korutilauksia varten varastoon. Se helpottaa olennaisesti esimerkiksi joulumyyntiin valmistautumista sekä tilaustöiden tekemistä.

Tässä vaiheessa vain aina tulee mahdoton inspis kokeilla kaikkea uutta ja kehitellä malleja.

Kuvan riipuksessa on on hyödynnetty pieniä hopealevyn jämiä. Samoin alla olevissa lehtikorviksissa.

Lehti on leikattu hopealevyn jämästä ja muotoiltu. Kuvassa lehtien kärjetkin nättävät taipuneen alaspäin, mutta se on vain optista harhaa - ne kaartuvat ylöspäin. Lehtien pinnassa on kevyt patinointi.

Pitää tässä syksyn aikana selvitellä mahdollisuudet päästä jollekin hopeakurssille, jossa voisi ohjatusti opetella erilaisia menetelmiä, kuten valamista ja pakottamista.

Tekee mieli sieneen

Löysin kesän ensimmäiset sienet aamuisella lenkillä erään vaaran laella olevalta kosteikolta. Olivat vain kaikella todennäköisyydellä valkoisia kärpässieniä, joten jätin keräämättä. Samaisella kosteikolla oli kesän ensimmäinen hapero nostanut päätään. Vaaranpäällyskuusikko oli muutoin ihan sen näköistä, että siellä voisi kasvaa vaikka mustia torvisieniä suppiksista puhumattakaan.

Kyllä tuli oikein himo päästä viimeinkin sieneen. On vain ollut ja on edelleenkin niin kuivaa, että tuskinpa tulevana syksynä mitään saalista voi odottaa. Viereinen kuva löytyi arkistojen kätköistä ja se vielä lisäsi tuskaa.

Vaaran rinteeseen hakatun aukon reunoilta löysin kuitenkin mustikoita vähän syöntimarjoiksi, vaikka puolukkamaita olinkin pilkottamassa. Näyttää sille, että puolukatkin saa etsiä joltain toiselta paikkakunnalta.

Nyt pitäisi keskittyä koruvaraston täydentämiseen, kun on päässyt kesän aikana hupenemaan. Taas vain kävi niin, että oli pakko kokeilla jotain uutta. Yritän lähipäivinä saada kuvattua taas joitain kokeiluja.

Taivas on sininen ja valkoinen - vai?

Illalla oli upea auringonlasku. Kuvasin sen takaoveltani.

Parina aamuna viime viikolla aurinko näkyi taivaanrannan yläpuolella ihan tulipunaisena pallona. Pinnalla oli sellainen utukerros, että sitä voi häikäistymättä katsella.

Me olemme Nurmeksessa onneksemme säästyneen rajuilmoilta. Sadetta kyllä kaipaamme jo sangen kovasti. Pitkien poutajaksojen jälkeen ympärillä olevat järvet jakavat kuurot kulkemaan ohitse. Sadetanssina voisi varmaan toimia mattojen pesu ja levittäminen naruille.