Translate

25.2.2013

Karen Hill -hopeaosat nyt myynnissä

Hankin koru-uran alkuvaiheessa valmiita Karen Hill -hopeaosia. Ne ovat pohjoisthaimaalaisen vuoristolaisheimon perinteisin käsityöläismenetelmin tekemiä hopeaosia, joiden hopeapitoisuus on 96-98 %. Ne ovat hyvin arvostettuja koruntekijöiden keskuudessa kautta maailman.

Kun oma korumallistoni on kehittynyt, päätin laittaa varastoon jääneet valmisosat myyntiin. Nyt verkkokauppaan on kuvattuna vasta osa varastosta. Tässä kuvia muutamista:
Patinoitu riipus naisille tai mieheille

Upea orkidea riipukseksi.










Näyttävä sydänlukko
Sydämistä löytyy valinnanvaraa


















Monikäyttöinen helmi, josta voi tehdä
joko riipuksen tai korvikset
tai liittää osaksi helminauhaa.
Varastosta löytyy vielä runsaasti helmihattuja, putkia ja erilaisia välihelmiä sekä yksittäiskappalaita muista osista. Jos haluat isomman määrän, kysy tarjousta.

22.2.2013

Löytyiskö jostain järkeä?

Onnistuin viime viikon lopulla saamaan jostain ihan oikean influessan. Ensimmäiset kolme päivää makasin reporankana petin pohjalla kovassa kuumeessa. Sen jälkeen olen yskinyt keuhkojani pellolle. Ruokapöydässä vakiokysymys on, onko pakko, jos ei taho. Paino on viikkoon pudonnut reilut pari kiloa. Enemmänkin olis mennyt, jos en olis liotellut paria hunajapurnukkaa mehuannoksiin.

Kun yksinyrittäjä, joka hoitaa itse kaikki tukipalvelutkin, sairastuu, suma seisoo. Omat ja suvun tilinpäätökset odottavat tekijäänsä. Nyt olis aikaa, mutta virheitä tulee niin pajon, että ei kannata edes yrittää.

Maanantaina sain taudista huolimatta kiireisimmät tilaukset lähtemään, kun vielä pää jollain lailla piti kohdallaan. Tiistaina olis ollut Joensuuhun varattuna treffejä aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Siltä osin onneksi järki voitti ja peruutin lähtöni. Unen ja yskimisen välimaastossa sain yhden tilauskorun suunniteltua.

Aivotoiminnan tahmeudesta huolimatta olen joutessani miettinyt, pitäiskö tähän yrittämiseen saada jonkinlaista tolkkua. Enhän minä ole missään vaiheessa pyörittänyt tätä yritystä järjen kanssa.  Yksi asia on johtanut toiseen jne. Ainoa, mitä olen tehnyt systemaattisesti, olen koko ajan opiskellut sekä itse tekemistä että yrittämistä kaikkine liitännäisineen. Oppien soveltaminen onkin sitten toinen juttu. Homma paisuu kuin pullataikina ja rönsyää joka suuntaan.

Kursseilla kehotetaan katsomaan yritystään 10 - 30 vuoden päähän. Minulla se on johtanut vitsiin, jos minä joskus kuolen - mutta ainakin siihen saakka mennään niin että hippulat vinkuu. Suurin motiivi on saada kokeilla, mihin siivet kantaa, jotta ei tarvitse viimeisellä portilla miettiä, jotta eipähän uskaltanut kokeilla. Ehkä pitäis kuitenkin ottaa jo huomioon, ettei tässä enää taida nuortuakaan, ikänsä laskemiseen tarviaa joka kerta paremman laskimen.

Nyt on pehmenneissä aivoissa liikkunut sellaisiakin ajatuksia, että josko luovuttais pergamentin osalta itse tekemisen ja alkais kouluttamaan sitä muille. Pari kyselyä sille puolelle on jo ollutkin.
Toisaalta, olen jo monia pergamenttikoruja myynyt ja pari tilausta hääkoruiksi on sisällä. Ehkä tätä sektoria voisi rajata, eikä yrittää hallita kaikkea. Että josko ei sittenkään kokonaan...

Muutama hopeaankin liittyvä järkeistämisajatus on ollut hitaassa liikkeessä jossain pääkopan lohkossa. Tosin pari, kolme uutta ideaakin on taas muhimassa tai oikeastaan jo työn alla.  Ja sitten markkinoinnin puolella pitäis uskaltaa rymäyttää uudet, monikieliset nettisivut ja antaa korujen kuvaaminen ammattilaiselle. Kasvava menekki voisi korvata kulut - tai sitten ei.

Ei sitä kaipaamaani järkeä tunnu ainakaan meidän huushollista löytyvän.

17.2.2013

Koruarvonta on ratkennut

Pegamenttikorujen arviointiin osallistui 192 vastaajaa. Lämpimät kiitokset kaikille osallistuineille sekä sanallista palautetta antaneille. Tuotekehittelyn yhteydessä tällainen palaute on todella arvokasta.

Voittaja arvottiin satunnaislukuarvontana. Voittajaksi tuli Kirsi Hynninen. Lämpimät Onnittelut Kirsille! Hänelle on ilmoitettu voitostaan sähköpostilla.

Tässä yhteenveto kyselyn tuloksista:

Koru n:o                  1-sijoja     2-sijoja     3-sijoja    ääniä yhteensä
  1                              1                2               1                 4
  2                             2                 1               2                 5
  3                             22              13             19              54
  4                              3               18              9               30
  5                              6                8               7               21
  6                              3                3               4               10
  7                              7                8              11              26
  8                              1                3               6               10
  9                              1                8               3               12
 10                             6               12              6               24
 11                             1                1                7                9
 12                           16              14              23              53
 13                           14               9                9               32
 14                           29              34              21              84
 15                           51              27              27            105
 16                             4              10               9               23
 17                             2                0               2                 4
 18                            20               3             21               44

Nämä tulokset on merkitty myös arvioitavina olevien kuvien alle.


9.2.2013

Artikkeli korujen merkityksestä naiselle

 Artkkeli ekalevassa 9/2/2013, suora lainaus

Nainen kantaa korussa muistoa

Minna Karkkola STT Helsinki Emma on varakas nainen, joka omistaa useita timanttikoruja. Silti Emman tärkein koru on rahallisesti arvoton hopeaketju. Hän on saanut sen äidiltään, joka taas sai sen Emman isältä.
Samantapaisia korutarinoita kertoivat muutkin naiset, joita Petra Ahde-Deal haastatteli väitöstutkimuksessaan. Hän selvitti korujen käytön ja omistamisen sosiaalisia syitä ja haastatteli 28:aa naista. Puolet oli suomalaisia ja puolet yhdysvaltalaisia 33–89-vuotiaita naisia.
Kävi ilmi, että koruilla osoitetaan kuulumista ryhmään, kuten perheeseen. Monet korut liittyivät menneisiin sukupolviin.
”Korut kantavat muistoa ihmisistä, jotka eivät enää ole täällä. En osannut odottaa, että juuri siitä puhuttaisiin niin paljon”, Ahde-Deal sanoo.
Tutkijan mukaan tärkeiden korujen tulevaisuutta pohditaan hyvin tarkkaan.
”Mietittiin, kenelle korut menevät seuraavaksi ja ketä pitäisi liittää esineen jatkumoon.”
Usein tärkeät korut on saatu siirtymäriitissä, kuten rippijuhlassa tai häissä. Erityisen tärkeitä ovat kihla- ja vihkisormukset, joita pidetään koko elinikä.
Tutkija yllättyi siitä, että kaikki haastateltavat puhuivat voimakoruista, joko omistaan tai jonkun toisen. Voimakorut esiintyivät usein myös suomalaisnaisten tarinoissa, joita Ahde-Deal tutki lisäaineistona. Tarinoita oli 464, ja niistä joka neljännessä puhuttiin voimakoruista.
”Voimat olivat hyvin tärkeitä siinä, mitä koruja valitaan käyttöön.”
Korut toivat naisille hyvää onnea, terveyttä tai rakkautta. Saattoipa koru auttaa raskaaksi tulemisessakin.
”Kun kantaja uskoo, että korusta saa voimaa, totta kai sitä silloin saa.”
Voimakoruja oli kahdenlaisia, kulttuurisia ja henkilökohtaisia. Esimerkiksi Itämeren alueella uskotaan meripihkan parantaviin voimiin. Henkilökohtaisia voimia koru sai, kun se oli kantajansa yllä tärkeällä hetkellä.
Eräässä perheessä oli onnea tuova rannekoru. Se oli aikanaan perheen äidillä ylioppilaskirjoituksissa, jotka menivät hyvin. Myöhemmin se toi samanlaista onnea hänen kolmelle lapselleen: tytär piti korua kirjoitusten aikana ranteessaan ja pojat taskussa.
Naisen korujen käyttö myös muuttuu iän mukana.
Nuorimmat tutkituista suosivat valkeita metalleja ja värittömiä koruja. Hieman vanhemmat naiset käyttivät kullanvärisiä ja näyttävämpiä koruja, Ahde-Deal kertoo.
Äidiksi tuleminen vaikutti korujen käyttöön. Silloin monet luopuivat isoista ja roikkuvista koruista sekä vihkisormuksen käytöstä kotioloissa.
Eläkeikäisten korut olivat värikkäimpiä ja villeimpiä. Jalometallit eivät olleet heille tärkeitä, vaan he käyttivät paljon lasihelmikoruja ja luonnonmateriaaleja, kuten puuta. Moni käytti lastenlasten tekemiä koruja.
Vanhemmille naisille koruja oli tuonut perinne, jota nuoremmat eivät enää tunteneet. Vanhempi ikäpolvi oli saanut kihlalahjan. Kun mies lähti ostamaan kihlasormusta kultasepältä, hän osti samalla kihlalahjaksi rannekorun, kaulakorun tai sormuksen, Ahde-Deal kertoo.