Translate

19.4.2011

Sormuksia jämäkupilta

Paulan innoittamana minäkin sukelsin jämäkupille. Tuloksena on pari sormusta. Vasemmanpuoleinen on millisestä levynpalasta pakotuskokeiluna tehty kukka, jonka keskelle on juottaen ja sulatellen laitettu korupiikin pätkiä ja joskus vahingossa tilattuja 1-reikäisiä hopeapalloja. Koko komeiden juotin kiinni säädettävään sormuspohjaan. Tälle kukkaselle ei taida latinankielistä nimeä löytyä.

Oikeanpuolesessa sormuksessa on varovasti sulattelemalla rakennettu ruusu, joka on kiinnitetty joskus kokeiluversiona tehtyy lankasormukseen. 

Keväämmällä on toivon mukaan luvassa terävämpiä kuvia, kunhan saan uuteen järkkäriini obiskan ja jossain vaiheessa vielä opin kuvaamaankin sillä.

16.4.2011

Shoppailua Keniassa



Kävimme Nakurusta Sanguruun matkalla kouluvierailulla sekä naisten keskuksessa, joka oli perustettu kylän naisten työllistämiseen. Tuotteita varten kasvatettiin lampaat, joiden villa karstattiin vanhaan mallin karstoilla tai oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvällä koneella. Yksipyöräiset rukit olivat Suomesta, mikä meille kerrottiin ennenkuin opas tiesi, mistä me olimme kooisin. Lamgat värjättiin luonnonväreillä, joihin ainakin osa kasveista kasvatettiin omassa puutarhassa.

Kutomossa naiset kutoivat kangaspuilla langat matoiksi ja seinävaatteiksi kangaspuissa. Tuotteilla oli myymälä, jossa saimme käydä ostoksilla. Palkat eivät varmasti päätä huimaa, sillä tuotteet eivät olleet kalliita.

Heidän sivunsa löytyy täältä.




 Toisessakin käsityöpaikassa pääsimme käymään paluumatkalla Nairobissa. Se rauhallisella alueella, aidattu ja vartioitu paikka, jossa oli kaksikerroksinen käsityömyymälä sekä ravintola. Tuotteet olivat eri tekijöiden ja osa hinnasta menee hyväntekeväisyyteen. Se ei ollut mikään halpakauppa, mutta hinnat olivat kiinteä ja laatu hyvä. Löysin netistä senkin paikan, jopa nettikaupan, josta osa myynnissä olevista tuotteista löytyy.

Kävimme Nakurussa myös kangaskaupassa. Näimme kaupungin läpi ajettaessa kaupan, johon halusimme shoppailemaan. Sinne pääsy oli varsinainen viivytystaistelu. Kuljettajat eivät olisi millään lähteneet viemään meitä sinne turvallisuussyistä. Lauantaina kuitenkin lähdimme kauppaa etsimään. Matkalla näkemäämme kauppaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta kyselyn jälkeen keskustasta löytyi yksi kangaskauppa. Liikenne oli  melkoista kaaosta. Meidät jätettiin lukon taakse autoon ja kuljettaja kävi tarkistamassa, voiko kauppaan mennä turvallisesti. Lopulta mekin pääsimme. Kauppa oli tupaten täynnä väekeä. Minä ostin kadunkulmassa työskentelevältä ompelijalta yhden kankaan. Kankaat olivat yleensä paloina, ja sangen värikkäitä ja isokuvioisia. Majapaikkaan palattaessa pysähdyimme vielä sisustuskangaskaupan kohdalle, josta mukaan tarttui leopardikuviosta samettia tyynyiksi.

5.4.2011

Lintuja afrikasta

Meillä oli retkellä mukana erinomaisia lintuharrastajia. Monet linnut tulivat  tunnistetuiksi jo lentoon, osaa tutkittiin tarkemmin lintukirjojen avulla. Täydellisenä maallikkona minä luovutin lintujen osalta heti alkuunsa ja kuvasin ainoastaan muutamia. 

Strutseja jäimme jonkin verran. Tässä somaliantrutsi tuulessa. Tuulen nostellessa helmoja lintu oli  ihan sen näköinen, että alkkarit oli unohtuneet kotiin.

Helmikanoja oli runsaasti. Niistä viiruhelmikana on näyttävä. Hohtavan sininen alusasu antaa väriä tummien tumman höyhenpuvun alta näkyessään. Harmaampi serkkunsa ei ollut lainkaan noin kuvauksellisen näköinen.

Marabuhaikaroita näimme  aika monia. Tämä poseeraa Sangaressa leirimme rantakivillä.

Afrikanviherkyyhky oli pieni, mutta kauniinvärinen, kuten monet linnut siellä.


Sangurussa kuuntelimme huuhkajan huhuilua aamuvarhaisella telttamme nurkalta. Päiväretken jälkeen pääsimme kuvaamaan sen oksaltaan.

Sanguru oli senverran kokealla, että aamusella lämpötila oli ainoastaan viisi astetta. Tuntui vähän viileälle kaivautua ylös peiton alta. Silti henkilökunta kuunteli iltanuotiolla silmät pyörien, kun kerroimme Suomen talvisista olosuhteista.

Bogoriajärven tärkeimmät nähtävyydet ovat vaaleanpunaiset flamingoparvet sekä kuumat lähteet, jotka ruiskuttivat höyryävää vettä.

Matkalla tänne tapasimme ihan kotoisia pääskysiä isoina parvina.

Retken erikoisin lintu oli sihteerilintu, joka koikkelehti ihan kuin olisi ollut korkokengillä liikenteessä lisäsomisteenaan sulkahattu. Sen syötävien ötököiden pyydystys oli näkemisen arvoista, kun se ensin tilsasi löytönsä jaloillaan ja sitten keikautti nokkansa alas. Se olisi pitänyt kuvata videolle,