Strutseja jäimme jonkin verran. Tässä somaliantrutsi tuulessa. Tuulen nostellessa helmoja lintu oli ihan sen näköinen, että alkkarit oli unohtuneet kotiin.
Helmikanoja oli runsaasti. Niistä viiruhelmikana on näyttävä. Hohtavan sininen alusasu antaa väriä tummien tumman höyhenpuvun alta näkyessään. Harmaampi serkkunsa ei ollut lainkaan noin kuvauksellisen näköinen.
Marabuhaikaroita näimme aika monia. Tämä poseeraa Sangaressa leirimme rantakivillä.Afrikanviherkyyhky oli pieni, mutta kauniinvärinen, kuten monet linnut siellä.
Sangurussa kuuntelimme huuhkajan huhuilua aamuvarhaisella telttamme nurkalta. Päiväretken jälkeen pääsimme kuvaamaan sen oksaltaan.
Sanguru oli senverran kokealla, että aamusella lämpötila oli ainoastaan viisi astetta. Tuntui vähän viileälle kaivautua ylös peiton alta. Silti henkilökunta kuunteli iltanuotiolla silmät pyörien, kun kerroimme Suomen talvisista olosuhteista.
Bogoriajärven tärkeimmät nähtävyydet ovat vaaleanpunaiset flamingoparvet sekä kuumat lähteet, jotka ruiskuttivat höyryävää vettä.Matkalla tänne tapasimme ihan kotoisia pääskysiä isoina parvina.
Retken erikoisin lintu oli sihteerilintu, joka koikkelehti ihan kuin olisi ollut korkokengillä liikenteessä lisäsomisteenaan sulkahattu. Sen syötävien ötököiden pyydystys oli näkemisen arvoista, kun se ensin tilsasi löytönsä jaloillaan ja sitten keikautti nokkansa alas. Se olisi pitänyt kuvata videolle,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti