Äidille lahjana

Äitienpäivä lähestyy ja samalla alkaa miettiminen, mitä äidille lahjaksi tänä vuonna. Tarjontaahan on nykyään pilvin pimein.

Minä olen varannut korukauppaani tänä vuonna muutamia äidin rooliin liittyviä koruja. Yksi uutuuksista on tulevan ylioppilaan äidin toivomuksesta suunniteltu Ikiäiti-koru. Se kuvaa aikuistuvan lapsen itsenäistymistä ja äitiyden roolin säilymistä siitäkin eteenpäin. Vaikka se on suunniteltu lyyran tilalla pidettäväksi, se soveltuu erinomaisesti muidenkin aikuistuvien lasten äideille.

Elämän synty on toinen äitiyteen liittyvä kriipus. Se on käsityönä hopeasta muotoonsa vasaroitu riipus, jonka lintu-kuvio on juotettu munanpuolikkaan sisään. Siihen liittyvä tarina kuuluu:

Elämän synty Nöyrästi taipuu pääni sen Suuren edessä. Elämän. Se syntyy munan sisällä, minussa. Arka itu, mutta minä kuulen: syvyyksissä virtaa väkevä virta, ei se minua jätä. Se on Elämä ja sen synty.

Uusia enkeleitäkin on syntynyt kivenistutusharjoitusten myötä.  Niille on istutettu zirkoni-sydän. Väreinä löytyy vaaleanpunainen, kirkas ja laventeli. Monia muitakin äidille sopivia koruja verkkokaupasta löytyy.

Voimakorukursseja Kolilla 3. ja 4.5.

Kolilla järjestetään 3.-5.5. Pyhä Koli - Hyvä Olo -tapahtuma, jonka ohjelman löydät linkistä.  Apan koru on mukana tapahtumassa koruineen. Tapahtumassa on myös mahdollisuus osallistua Voimakorukurssille.

Kurssin aluksi Siivellä-kirjan kirjoittaja, Tuula Turunen. pitää lyhyen rentoutumishetken runojensa ja musiikin kera virittäen luovuuden lähteitä. Sen jälkeen Airi Hietalan opastuksella osallistujat taivuttelevat oman Voimakorunsa hopealangasta. Koruun vasaroidaan joku osallistujalle tärkeä asia mukana kannettavaksi. Harjoitusmateriaalina on messinkilanka. Kussin hinta tapahtumassa on 25 € + hopealanka.

Kurssit pidetään pe 15.30 - 18 ja la 10 - 12.30. Ryhmän koko on 6 - 10 henkeä. Varaa paikkasi etukäteen: Airi 045 7840 4065 tai mailina airi.hietala (at) gmail.com. Kursseille voi ilmoittautua myös paikanpäällä, jos tilaa vielä on.

Se syvin ja puhtain, mihin meillä ei ole sanoja,
on toiveina, tuntoina ja muistoina Voimakorussa. 

Koruesittely on avoinna pe 14-19, la 9-17 ja su 9-12. Voit tutustua verkkokaupan valikoimiin jo etukäteen. Nyt on oiva tilaisuus ostaa äitienpäivälahjat ja korut kevään valmistujaisiin itselle tai lahjaksi.

Enkeleitä tuloksena Jaakobinpainista

Nyt on sormenpäät reikiä täynnä kivenistutusharjoitusten jälkeen.  Tässä enkeliparvi ja vähän muitakin tuloksia.

Kuvien enkeleillä on vaaleanpunaiset zirkonit sydäminä. Osa kivistä on purettu ja istutettu ainakin viiteen kertaan. Tein enkelit jämäkupin levynpaloista kaksinkertaisina ja juotin siivet niiden väliin. Pintaan on kaiverrettu pitsikuvio.

Tästä sormuksesta piti tulla tilattu voimasormus, johon on kerätty viitteitä monista tärkeistä asioista  ja paikkakunniltakin. ensimmäinen aloitus ei ollut toimiva, joten kokeilin siitä helmisormusta jämäpussista löytyneellä kirkkaalla helmellä.

 Tässä ensimmäisiä kokeiluja karneolilla.

Jaakobinpainia enkeleiden kanssa

Olen arvellut, että ihan kaikkea ei minunkaan tarvitse opetella. Tähän sarjaan olen tähän saakka lukenut kivenistutukset muutamia kokeiluja lukuunottamatta. Kun sitä on saanut synnyinlahjanaan luonteen, jotta  haasteet on tehty voitettaviksi, nyt opettelu on sitten todenteolla alkanut.

Viikolla aloitin vähän isommista kivistä, joita olin jossain vaiheessa helmien mukana tilannut.  Kyllähän minä lopulta taistelun jälkeen sain ensimmäisen kiven jollain tapaa kiinni, mutta jälki ei ole lasten kateltavaa. Ei auttanut, kuin värkätä seuraava riipus, johon tuli uusi, samanlainen pyöröhiottu karneoli. Se sentään asettuin jo kohtalaisen siististi paikoilleen. Helpottuneena ja ylpeänä ripustin sen kaulaani.

Lauantaina ja sunnuntaina olikin sitten varsinaisen Jaakobinpainin vuoro. Minulla on yksi haasteellinen tilaus, johon pisteenä iin päälle istutetaan 3 mm viistehiottu Luoston ametisti, varta vasten tähän koruun valittu. Tilasin harjoittelumateriaaliksi 3 mm zirkoneja sekä valmiilla istukalla että irrallaan. Lauantaina sorhasin enkelin kaksinkertaisesta levystä, siivet väliin, jotta sille olis helpompi istuttaa sydämeksi vaaleanpunainen helmi. Aloitin valmiissa istukassa olevalla helmellä. Lopputulos oli kaikenkaikkiaan kohtuullinen, vaikka kuvaan enkeli ei ole suostunut antautumaan, ei vaikka olisin itkenyt ja miten nätisti pyydellyt.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa toinen enkeli pelkällä zirkonilla. Minulla oli valmista putkea, mutta ihan liian paksuseinäistä. Kaivertelin reiän liian isoksi, enkä saanut helmeä enää kiinni. Irroitin entisen putken ja juotin uuden tilalle. Sitten irtosi jo pääkin. Tätä taistelua kävimme iltaan saakka ennenkuin sain enkelin jollain lailla kasaan. Siinä vaiheessa se oli jo runttunen ja kupera sieltä, kovera täältä. Keveäkään ei juuri zirkonuksi arvaa.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Tein itse hopealevystä putkenpätkän. Porasin putkelle yhteen riipukseen reiän ja viilasin sen sopivaksi. Juotin putken reikään. Supistin alapuolelle jääneitä reunuksia ja avarsin vähän putken yläpäätä. Niin sain sinisen zirkonin istutettua, sanoisinpa, opettelukappaleeksi kiitettettävän  siististi. Hetihän se piti kuvata, jotta ei pimeä yllätä. Tässä tulos, jonka kuvaukselliset arvot jääkööt mainitsematta.

 

 

Pajan avointen ovien viikko

Apan Korun uuden työpajan avointen ovien viikko on nyt puolivälissä. Kävijät ovat pitäneet näkemästään.  Väkeä on ollut harvoin kerrallaan kovin montaa. Tällöin on ollut mahdollisuus esitellä pajaa ja tuotteita ihan rauhassa ja jutella muutoinkin ihmisten kanssa.

Pielisplussan juttu avoimista ovista löytyy nettilehdestä sivulta 7.

Käytettynä ostetut keittiökalusteet tarjoamaan runsaaseen säilytystilaan olen todella tyytyväinen. Ehkä vielä on toivoa, että oppisin pitämään työhuoneeni edes kohtalaisessa järjestyksessä. Nyt yritän myös opetella siivoamaan työpöytäni joka ilta.

Uusi paja antaa mahdollisuuden tulevaisuudessakin ottaa vastaan niin yksittäisiä kävijöitä kuin ryhmiäkin ennakkovarauksella. Myös Voimakorukurssien pitäminen pienille ryhmille onnistuu myö pajassa. Hiljentymiseen ja rentoutumisene "nojatuolini" eivät ole parhaat mahdolliset, mutta korujen tekeminenhän onkin pääasia.

Pajan esittelyn välissä olen aloittanut korunosien tekemisen kesää varten. Myös muutamat haastavat tilaustyöt odottavat toteutumistaan. Näitä varten on nyt ohjelmassa myös kivenistutusten opettelu. Harjoitusmateriaali on jo postissa odottamassa noutoa. Muutamien harjoituskokeilujen jälkeen käyn vielä Valamossa varmistamassa oppien perillemenon.

Parina iltana olen yrittänyt opetella jälleen kuvaamista, nyt pajan terassilla. Menestys ei ole vielä kaksinen, kuten Ikiäiti-lyyra osoittaa.  Siinä tosin tuo taivaansini mielestäni sopii riipuksen vettä elävöittämään.

Pajan hälytysjärjestelmän muistaminen näkyy opetteluttavan myös.  Aika monta hälytystä ehti jo tulla. Onneksi kamera on tallentanut sangen tutunnäköistä kuvaa ainakin peilin kautta katsottuna.

Ekologisia pergamenttikoruja, Ikiaikainen -sarja

Nyt vihdoinkin on ensimmäiset pergamenttikorut saatu verkkokauppaan.

Pergamentti on muokkaamatonta nahkaa, samaa, josta tehdään mm. rumpukalvoja. Sen valmistus on ekologista, siihen ei käytetä myrkkyjä. Materiaali on erittäin kevyttä, mutta kestävää. Korut on valmistettu värjäämättömästä nahasta ja viimeistelynä käytetty valkokultaa lehtikultana. Näin koruihin saadaan juhlavaa kimallusta.

Parhaimmillaan korut ovat hääkoruina. Siinä niiden keveys ja herkkyys tulevat parhaiten esiin. Nyt olen jo yhdet korut tehtyinä kevään morsiamelle ja yhdet on kesälle  tulossa. Alla muutamia kuvia verkkokauppaan tulleista koruista.

Pergamentista tehdyt hiuskorut ovat keveitä ja näyttäviä.

Lilja-riipuksessa voi melkein erottaa lehtisolukon

Kaulaketju voidaan tehdä helmien kanssa tai ilman, kuten tässä kuvassa.

Pergamentti on erittäin haastava materiaali, josta kaikki korut ovat uniikkeja yksilöitä. Tällä menetelmällä, jolla minä olen näitä tehnyt, ei tiettävästi kukaan maailmassa tee. Pergamenttihan on erittäin harvinainen korumateriaalina yleensäkin.

IKIAIKAINEN (sarjan nimi)

Herkkä kuin sudenkorennon siipi. Tai yön jääriite veden pinnalla – se, johon valo luo kuvioitaan. Pergamentista ja hopeasta. Ikiaikainen –sarjan korut kertovat luonnosta ja sen herkän mahtavista voimista. Ikiaikaisista.

Mukana Taidon ja Käsityön viikolla

Apan Koru on mukana viikon tapahtumissa myös Taitokorujen ryhmässä.

Taidon ja Käsityön viikon, yrityksen 4-vuotissynttäreiden ja uuden työpajan tupareiden merkeissä Apan Korun työpajalla on avointen ovien viikko. Pajan on avoinna koko viikon ajan klo 13 - 18. Kävijät voivat tällöin tutustua uusiin tiloihin, korunteon välineisiin, valmiisiin koruihin tai vaikka kokeilla korun vääntämistä messinkilangasta. Sekä pajan että verkkokaupan puolelta löytyy tuona aikana runsaasti tarjouksia. Verkkokauppaan on tulossa myös uusia tuotteita.

Olemme myös mukana Suomen Käsityöyrittäjien sivuilla järjestettävissä yhteisissä arpajaisissa, joissa on jaossa runsain määrin palkintoja.

Tässä vielä muutama kuva pajasta:

 Juotospiste, jonka vieressä näkyy prikkaleikkuria varten tunkista rakennettu puristin.

Kaappitilaa on runsaasti, nyt vielä enimmäkseen tyhinä.


Alakaapit ovat kätevästi vetolaatikoina. Niihin laitoin pienet tarralaput, mitä mistäkin kannattaa etsiä.

Työpöydän sain ystävättäreltä. Vieressä apupöytänä kasattava pöytä, jota kuljetan messuilla ja tapahtumissa. Jalat saa ruuvattua irti ja kansi on kevyt.
Työpöytäseinällä on kaksi ikkunaa ja ulko-oven molemmin puolin vielä ikkunat, joten valoisana aikana näkee hyvin. Latia lämpiää kaukolämmollä. Vesi juoksee, kun jaksaa ämpäriä juoksuttaa.

Kuvia pajasta

Otin eilen videokuvaa pajasta, mutta ne ovat vielä kamerassa, kun akku oli jälleen tyhjä ja taidotkin editointiin ovat hukassa.  Minun kamerassa on toistaiseksi ainoastaan makro-obiska, joten pystyn ottamaan sillä vain lähikuvia. Tässä muutamia otoksia.

Kuvassa viime kesänä käytettynä ostettu valssi sekä leikkureita ja punsseleita. Valssi mahdollistaa sen, että voin nyt sulattaa itse hopeanjämät ja ohentaa levyä tarvittaessa. Valssissa on telat myös lankoja varten.

Isompia prikkaleikkureita (leikataan pyörylöitä levystä) varten mies rakensi auton tunkista puristimen. Siitä ei nyt ole kuvaa.

Ostin joskun uran alussa kaksi metallista telinettä helminauhojen esittelyyn. Eivät olleet siihen tarkoitukseen mitenkään toimivia. Nyt ne saivat uuden elämän, toinen työpöydälläni työkalutelineenä (lähikuva alhaalla) ja toinen juotosmurkkauksessa välineiden säilyttämiseen.  Keittolevy ja kattila ovat sitruunahapolle. Ostin myös ajastimen pistorasiaan, jotta levy ei jää yöksi päälle.

Tässä lähikuva työkalutelineestä.


Kalusteiksi ostin naapurilta käytetyt, hyvälaatuiset keittiökalusteet, joissa on runsaasti säilytystilaa. Ensi viikolla laitetaan vielä hälytysjärjestelmä, jotta uskaltaa laittaa korunsa näytille kävijöille.

Alakuvien mainostaulut hakevat vielä paikkaansa, kuten moni muukin asia.