Translate

18.10.2014

Jos metsään haluat mennä nyt...

Olimme pojan perheen kanssa pakkasaamun retkellä Valtimon Koivujärvellä. Koko järvi on ohuen jääkerroksen peittämä ja järven kaislikko kuuran peitossa.

Kuva Koivupirtin saunarannasta

Kuva saunarannasta toiseen suuntaan.

Veneenlaskupaikka


Koivupirtin kota on hyvä taukopaikka.

Makkarahiillos

15.10.2014

Rannekoruja pergamentista

Olen nyt kokeillut rannekoruja pergamentista monella eri mallilla. Nyt toivoisin palautetta, mitkä näyttäisivät toimivimmilta.


Vuohennahkapergamenttia, hopeinen Kehrä -spiraali

   
Kiinnitys spiraalista lähtevällä koukulla.



Pergamenttirannekoruun on kiinnitetty
pitsikuvioinen salmiakki.


Kiinnitys takana koukulla.

   
Pergamenttirannekorun päälle on laitettu Metsänkeiju
-sarjan hopeinen rannekoru, joka kiinnitetään takaa ketjulla.

Tässä reikien kanssa tehty malli, josta voidaan
eri levyisenä ja erilaisin reijin.
Kuvat on otettu puhelimella, jota en vieläkään täysin hallitse.

4.10.2014

Sienistä ja sienestyksestä

Pidän sienistä ja ennen muuta sienestyksestä.  Kirjoitin ensin, että olen aina pitänyt, mutta sitten tuli tarve tarkentaa. Lapsuuskodissani ei sieniä kerätty eikä käytetty. Itse opettelin sienestämään aikuisena varmaan vasta Nurmekseen muuton jälkeen.


Tässä kesän saalista
 Alkuvuosina keräsin lähinnä rouskuja suolasieniksi. Seuraavana tulivat herkkutatti ja kehnäsieni. Vuosia luulin, että tällä korkeudella ei kasva suppilovahvero, ei kanttis eikä etenkään torvisienet.

Vielä "oikeissa töissä" ollessani joku kertoi tarinan paikkakunnalle muuttaneesta, joka oli käynyt keräämässä ämpärillisen suppiksia. Hänelle ei ollut kukaan huomannut kertoa, että niitä ei täällä kasva. Minunhan oli pakko sinä syksynä kävellä maat ja mannut moisia ihanuuksia etsimässä.  Ahkeruus palkitaan, navigaattorini muisti täyttyi, kun merkkailin sinne tänäkin syksynä löytyneitä uusia kanttisesiintymiä.

Pari ensimmäistä torvisienipaikkaani hakattiin muutama vuosi sitten sileäksi. Viime kesänä sain kuitenkin vielä niistä ennätyssadon, ainakin ämpärillisen,  yhdestä parkaimmistä suppisvaaroistani. Tänä kesänä myrsky pisti sen sileäksi ja kohta kone kävi vimeistelemässä sienipaikkani tuhon. Itku meinas päästä, kun eka kerran myrskyn tuhot näin.



Hakkuut ja myrsky olivat runnelleet myös yhden parhaista kanttismaastoistani. Ensin oli ollut harvennushakkuu. Kaikki navigaattoriin merkatut sieniesiintymät olivat jääneet koneurien alle. Sitten myrsky oli kaatanut hakkuussa pystyyn jätetyt isoimmat puut, joten liikkuminen maastossa oli lähes mahdotonta.

Nyt alkaisi olla parhaat ajat suppisten keräämiseen, kun hirvikärpäset alkavat harventua. Tänä syksynä suppiksia on jostain syystä noussut hyvin vähän, kuivuusko lienee syynä. Nyt pakkasöiden jälkeen niitä voisi vallan hyvin vielä ilmestyä, kun vain joutaisi etsimään.

Tyttäreni liitti minut naamakirjassa Sieniseuran ryhmään. On ollut mielenkiintoista seurata oikeiden sieniasiantuntikoiden kuvia ja sienten tunnistamista niistä.