Translate

17.7.2013

Kristine Järnefelt: ”Elämä on merkitysten jakamista”

”Juuret tunturituulesta ja esivanhempien kuusimetsästä. Merkitykset kaiverrettuina uurteiksi hopeiseen sammalpeitteeseen”. 

Näin sai muotonsa Kiven synty –sormus. Sormuksessa pohjoisen tunturin juuret paljastavat sen uumenista kaivetun ametistin ja yhdistyvät juuriin Nurmeksessa kuvaten näin juurien merkitystä Ihmisen elämänkulussa sekä elämän ikuista kiertokulkua.



Airi tavoitti merkitykset, jotka saivat muotonsa tässä 50-v lahjasormuksessa. Sormus kantaa samalla sormuksen lahjoittaneiden ystävien jakamat merkitykset. 
 
”Elämä on merkitysten jakamista”


 Kristine Järnefelt

15.7.2013

Opiskelua ja sopeutumista lama-aikaan

Uutiset euroalueen lamasta ovat täyttäneet tiedotusvälineiden otsikot kohta parin vuoden ajan. Koruala, etenkin kulta- ja hopeakorukauppa, reagoi aina ensimmäiseksi tällaisiin otsikoihin. Näin nytkin. Viime vuoden alussa nettikaupassa tapahtui hiljeneminen, joka näkyy sekä ostajien että kävijöiden määrässä. Vaikutus kohdistuu etenkin heräteostoissa. Onneksi ihmiset viettävät juhlia lamankin aikana.

Viime vuoden alussa suuntasin hopeakorunteosta vapautuneen ajan pergamenttikorujen kehittelyyn. Haasteellisuudessaan se veikin kaiken käytettävissä olleen ajan. Ilman Valamon kursseja olisi luovuttanut jo moneen kertaan. Nyt muutamia tuotteita on jo verkkokaupassakin ja hääkorukuvia julkaistuina edellisissä postauksissa.

Minulla oli tuolloin meneillään yrittäjän täydennyskoulutus oppisopimuksella Valamon kansanopiston kanssa.  Siihenkin lama vaikutti kurssien peruuntumisena, joten viimeiset kurssit sain suorittaa hopeaseppä Karri Sutisen yksityisopetuksessa. Hopeatöiden ohella opettelin mm. muotoilua, muottien tekoa sekä tuotekuvausta. Karri Sutisen uskomattoman laaja koulutus ja työkokemus ovat olleet ja ovat edelleenkin suurena apuna omassa kehityksessäni. Opisopimuksen päätyttyä hän tarjoutui jatkamaan yksityisesti yhteistyötä. Kiitokset siitä hänelle.

Vuoden päivät olen nyt ollut mukana myös VoimaNainen-hankkeessa. Se painottuu naisyrittäjien osaamisen ja jaksamisen tukemiseen koulutuksen, mentoroinnin ja työnohjauksen keinoin. Koulutuksista olen suurimman osan kuunnellut etänä, kun Joensuuhun on matkaa 130 km.  Etäisyys on aika iso este tutustumiselle ja verkostoitumiselle, joka on myös yksi keskeisistä tavoitteista. Mentorointi on ollut yksi antoisimmista osuuksista.

Viime vuodenvaihteen tietämillä osallistuin luovien alojen Rikastamo-valmennukseen.  Projektia veti Ollis Leppänen, joka pani meidät töihin katsomaan yritystämme erilaisista näkökulmista. Minulle, jolla ei ole takanaan minkäänlaista yrittäjäkoulutusta, tämä antoi todella paljon. Kurssimateriaaliin pitäisi vain ehtiä palata aika-ajoin.

Markkinointi ja myynti ovat edelleen alueita, joilla minulla olisi eniten opittavaa. Koruni ovat tähän saakka  saaneet myydä itse itsensä. Opiskelijatyönä valmistunut markkinointisuunnitelma on hyvä runko lähteä kehittämään tätäkin puolta. Toki opittavaa olisi vielä joka saralla, jos vain ikää ja terveyttä riittää. Onneksi intohimo uuden oppimiseen on säilynyt.

Heräteostojen tyrehtyminen tekee sen, että kaikki kulut laskien messureissut ovat kallista, vaikkakin tehokasta markkinointia markkinointia. Sitä olen nyt selkeästi vähentänyt. Lähialueen pienemmät tapahtumat palvelevat erityisesti palautteen saamista. Yksinään puurtaen tulee helposti uskonpuute.

Työpajan rakentaminen keskellä lamaa ja vielä tässä iässä, tällaisella alalla toimien - eihän siinä ole järjen hiventäkään. Kodin rauhoittaminen kodiksi tuntuu kuitenkin hyvältä.

Eläkeläisyrittäjänä minun ei ole onneksi pakko repiä tästä hommasta elantoani. Siinä suhteessa olen monia muita paremmassa asemassa. Voin kokeilla ja kehitellä sellaisillakin aluilla, joilla menekki on täysin arvoitus. Yksinyrittäjänä puhtaasti käsityötä tehden en ole kuullut kenestäkään, joka olisi rikastunut. Sen sijaan olen nauttinut tästä uudesta elämästä todella paljon ja kai senkin eteen kannattaa jotain panostaa. Tärkein motivaatio on, että ei tarvitse viimeisellä portilla harmitella, kun ei tullut kokeiltua, mitä voi vielä oppia, mitä käsillään saada aikaan.

Sarjaan koruyrittäjän arjesta on tulossa vielä ainakin yksi osio; viimeaikaisia haasteita ja uusia ideoita. 

9.7.2013

Uuden uran haasteet ja ihanuus, osa 2


Langan vääntelyn, juottamisen, pintakäsittelyt ja muotojen hakemisen opettelin pääosin omatoimisesti paria lyhyttä ketjukurssia lukuunottamatta. Langat alkoivat totella tahtoani ja juotoksetkin tarttuivat asiallisesti kiinni, oli hankittu oikeita helmiä ja valmiita hopeaosia - vallan Karen Hill -hopeaa. Oli jo syntynyt oma perusmallisto ja sen lisäksi nettikauppa pursui erilaisia kokeiluja.

Levykorujen tekoon tutustuin ensimmäistä kertaa Kankaanpään kurssilla 2009, kohta yrityksen perustamisen jälkeen. Siellä tein ensimmäiset sormukseni, istutin yhteen jopa kiven, tosin opettajan suosiollisella avustuksella. Nyt sitten alkoi haaveilu työvälinevalikoiman laajentamisesta, jotta voisi lähteä työstämään koruja levystä.

Tein listaa hankinnoista, pyysin tarjouksia, seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa iltakaudet etsien mahdollisimman edullisia työkaluja ja välineitä. Tein viikkosotalla töitä, jotta sain investointihakemuksen lähetettyä - palautteena maili, olet liian vanha. Suututti suunnattomasti, mutta eihän se auttantu. Piti tehdä karsittu lista välttämättömistä välineistä, jotka pystyi vähitellen hankkimaan eläkkeen turvin.

Sain 2011 idean Nurmes-korusarjasta ja esittelin sarjan prototyypit kaupungille. Kesäkuussa kaupunginhallitus hyväksyi korusarjan ja se julkistettiin. Vuoden loppuun mennessä nettikaupassa oli tämän korusarjan sivuja katseltu jo yli 3500 kertaa. Sarja sai siis hyvin myönteisen vastaanoton. Korut esiteltiin myös Taito-sivustolla Kestävä käsityö -sarjassa. Edelleenkin sarja on lahjaksi ostettavien korujen suosikki.
 
Ei Nurmes-korujenkaan alkutaival mitään ruusuilla tanssimista ollut. Vähäisestä suunnittelukokemuksesta johtuen en huomannut ajatella mallin valmistuksen karikoita. Ketjujen yhdistäminen hopealevyn kaistaleella toi ongelman, miten saan paloihin suorakaiteen muotoiset reiät. Poran ja sahan kanssa se ei onnistunut kohtuullisella työmäärällä siististi. Kokeilimme paikallisissa yrityksissä laser-leikkausta ja etsausta - ei toiminut. Lopulta netistä kysellen löysin kultasepän, jolla oli sopivat leikkurit, joten ketjujen palat leikkautan alihankintana.

Kesällä 2011 kompastuin jossain tietoon Kalevala-korun helasuunnittelukilpailusta. Kesälomalla kalastuksen välissä piirtelin erilaisia malleja. Yllätys oli todella suuri, kun sain viestin, että olen yksi palkittujen joukossa.  Kilpailuun lähetetyt luonnokset olivat oikeastaan ensimmäisiä kynällä ja paperilla suunniteltuja korumalleja. Vielä suurempi yllätys oli kutsu Ylen aamutv-lähetykseen yhdessä vuoden kultaseppä Kulmalan kanssa. Maha oli puoli viikkoa aivan hapoilla, elin jogurtilla ja banaaneilla, mutta hengissä siitäkin selvisi. Kiitos vielä Kulmalalle tsemppauksesta.

Jos olin tehnyt pitkää päivää byrokraatin uralla, vielä pidelpää tein uudessa roolissani. Usein aloitin amuvarhaisella yöpaidassani ja lopettelin vasta nukkumaan mennessä. Into oli omasta takaa.  Kokemuksen ja koulutuksen puute yrittäjyyden laajalla saralla tuo omat haasteensa. Kuvaaminen on edelleen iso haaste. Vanhana byrokraattina teen itse myös kirjanpidon, omani lisäksi myös muiden perheenjäsenten pienyritysten. Uudet alv-säännöksen kun mahdollistavat tilitykset kerran vuoteen, koko kirjanpitojen suma onkin sitten vuodenvaihteessa, neljän yrityksen kirjanpidot.

Seuraavassa osiossa päästäänkin jo lamavuosiin ja opiskelun ihmeelliseen maailmaan.




5.7.2013

Byrokraatista koruyrittäjäksi

Tein työurani byrokraattina eli seurakunnassa talouspäällikkönä. Työ vei kaikki energian, enkä sen ohella jaksanut harrastaa oikeastaan yhtään mitään. Mistään käsillä tekemisestä en nähnyt untakaan.

Kun jäin osa-aikaeläkkeelle, aloin kansalaisopistossa kokeilemaan, mitä isona tekisin. Kokeilin mm. ikoninmaalausta, huovutusta, savitöitä, lasitöitä, piirtämistä ja maalaamista. Sitten työkaveri sai minut houkuteltua kahtena talvena  joukon jatkoksi hopeaketjukurssille. Perinteinen kejujen tekeminen ei iskenyt. Kurssien välissä en tehnyt yhtään korua. Toisella kurssilla keksin, että lankaa voi väännellä, juottaa ja vasaroida ja se oli siinä.

Parin vuoden aikana harjoittelin kupari- ja messinkilangalla. Taitojen karttuessa siirryin hopeaan. Ennen yrityksen perustamista leimautin yhden  satsin Inspectalla ja totesin, että näin homma ei toimi. Vuonna 2009, jäädessäni kokoaikaisesti eläkkeelle, perustin yrityksen ja samalla verkkokaupan, koska leimausoikeuksia ei ilman yritystä saa.

Kehrä-sarja on ollut lähes alusta saakka mukana mallistossa.
 Ensimmäisen varsinaisen hopeakurssini kävin Kankaanpään opistossa 2008. Pääosin olen opetellut alaa itsekseni, kunnes löysin Valamon hopeakurssit. Pääsin opiskelemaan yrittäjän oppisopimuksella täydennyskoulutuksena sekä hopeatöitä että muuta yrittämiseen liittyvää Valamon taideaineiden opettajan, Karri Sutisen johdolla. Siihen ei mahtunut kovinkaan montaa kurssia. Oppisopimuksen päätyttyä opettaja tarjoutui jatkamaan kanssani yhteistyötä. Hänen laaja-alainen koulutuksensa ja kokemuksensa ovat korvaamattomana apuna uusien taitojen opettelussa. Hän on mm. hopeaseppä, graafikko, muotoilija, kuvittaja, valokuvaaja, taiteilija (maalaus ja veistokset) yms.

Seuraavissa blogeissani kerron, mille uusia ammatti on maistunut, mitä se on vaatinut ja ennen muuta, mitä se on antanut.