Translate

17.12.2015

Joulutarina - kertoja neiti 4 v.

Olipa kerran pieni hevostalli ja sen hevonen oli vähän hassunkurinen. Ja se hevonen yhtenä päivänä, se karkasi tallistaan. Kun hänen talliin oli päässyt isompi hevonen ja se talli räksähti rikki. Heppaäiti sanoi poikasilleen: ei ole mitään pelättävää.

Sitten yhtenä päivänä, oli Joulu! Ja hevoset riemastui. Ja niin he olivat iloisia, että he unohtivat kotiaskareensa. Niin ihmiset yrittivät koko päivän hoputtaa eläimiä, mutta hevoset eivät kuunnelleet. Sitten äitihevonen kuuli sen ja se karjaisi poikasilleen: nyt pitää kunnella mitä ihmiset sanoo!

Ne ihmiset olivat vain huijanneet, ei olekaan mitään kotiaskareita! Hevoset rupesivat nauramaan, i-ha-haa! Ja se Joulu meni onnellisesti ja ihan hyvin. Ja Jouluna oli lupa olla niin, että he saivat heinää tosi paljon, koska he olivat auttaneet.

Kuva http://www.ahdintila.fi/fi/


Saimme tarinan joulukortissa lasten kuvien kera. Eipä tässä enää muuta joululahjaa kaipaa.


26.11.2015

Uusi nettikauppa on auki

Olen viime viikot istunut koneella kuin tatti. Nyt aletaan olla maalissa. Uuusi nettikauppa on auki ja löytyy entisellä osoitteella, www.akoru.net.

Paine sivujen uusimiseen on syönyt energiaa koko vuoden. Vertailin vaihtoehtoja, kokeilinkin muutamia, pyysin tarjouksia avoimen lähdekoodin pohjalta tehdyistä kaupoista. Lopulta päädyin Kotisivukoneelle. Kukkaron pohjalle kurkattuani ainoa realistinen vaihtoehto oli lähteä tekemään sivut itse.

Ensin tein harjoituksen vuoksi ihan yksinkertaiset nettisivut lähisukulaiselleni. Samalla pystyi tutustumaan ohjelman periaatteisiin.

Seuraavaksi oman kaupan kimppuun. Minun tapani tehdä lienee vähän miehinen; eihän nyt ohjeiden lukemiseen kannata tuhlata aikaa, ei kun tekemään. Vieläkään en ole lukenut kuin muutaman yksittäisen ohjeen.

Minulla oli visio, millaiselta minun kauppani pitäisi näyttää. Valitsin valmispohjan, jota lähdin muokkaamaan. Muokkasin ulkoasua, muokkasin ja latasin taustakuvan toisensa jälkeen. Ei hyvä, otetaanpa uusiksi. Paljon aikaa meni fonttien ja tekstikokojen synkkaamiseen. Toin osan teksteistä kopioiden entisestä. Niiden kokojen ja fonttien kanssa meni aikaa - tupakkaa ei kuitenkaan.

Eniten yksittäisen asian kanssa painin, jotta sain tykkää-napin rakennettua etusivulle. Sillä kohtaa etsin ohjeita sieltä täältä, mutta luetun ymmärtämisessä oli varmaan aika lailla aukkoja. Lopulta sekin onnistui. Eihän minun luontoni sallinut pyytää apua ylläpidosta, vaikka siellä joka kerta ystävällisesti vastattiinkin yhteydenottoihini.

Eilen aamulla sain kytkettyä maksupalikat ja hosting-firmalta siirtoavaimet domainin siirtoon. Tänä aamuna koin yllärin. Klikkasin vanhan kauppani kirjanmerkkiä. Hups!  Olinkin uudessa kaupassani. Osoitteen siirron nopeudesta ylläpidolle kunniamaininta ja papukaijamerkki!

Tein testiostoksen. Homma hoitui. Sähköpostiviestitkin tulivat ihan kiitettävästi perille. Pientä fiilausta pitää vielä tehdä ja kuvia on jonkin verran uusitava.

Tällä kokemuksella voin liityä Kotisivukoneen suosittelijoihin. Jos minä, mummo 70 v, olen saanut tehtyä itse ensimmäisen verkkokaupan, jopa isommin ohjeita lukematta, kyllä tästä ehkä nuoremmatkin selviävät. Kun aloitat, kysy koodia.

Olen kiitollinen, jos viitsitte antaa palautetta niin kaupan ulkoasusta, toimivudesta kuin sisällöstäkin.

10.11.2015

Nettisivut uusittavina - itse tehden

Olen elämässäni ensimmäistä kertaa rakentamassa nettisivuja, eli nettikauppa on nyt työn alla. Katsotaan, mitä saan aikaan. Nykyiset eivät toimi kunnolla mobiiliympäristössä.

Keväästä lähtien tämän projektin käynnistäminen on ollut suurin energiasyöppö. Olen pyytänyt tarjouksia avoimen lädekoodin  ohjelmilla tehtävistä sivuista, vertaillut eri palvelujen tarjoajien sivuja ja hintoja sekä miettinyt ulkoasuvaihtoehtoja.  Kaikkein vaikeinta on ollut ratkaisun tekeminen pohjasta ja tekijästä.  Tämän vuoden kaikkien muiden projektien jälkeen piti katsoa kukkaron pohjalle ja lähteä tekemään sivuja itse.

Onneksi nykyään on palveluntarjoajia, joiden systeemeihin ei tarvitse koodaamisosaamista. Päädyin tekemään sivuja Kotisivukoneella. Kun kuitenkin haluan sivuista oman näköiset, haasteita silti riittää.

Nyt olen varannut aikaa sivujen tekoon siten, että karsin ohjelmastani lähes kaikki joulutapahtumat ja keskityn tähän. Toki tähän ratkaisuun vaikuttaa sekin, että myyntitapahtumiin valmistautuminen ja hoitaminen yksin sekä pitkien matkojen ajaminen alkaa olla jo liian rasittavaa. Ikä tekee tehtävänsä.

Kaikesta tästä johtuen nykyisen nettikaupan päivittäminen on jäänyt heikoksi. Uusimmat kuvat löytyvät parhaiten Facebookista.

Verkkokauppa tulee jatkossakin löytymään nykyisesta osoitteesta.

15.10.2015

Yönmustia Korppi- sarjan koruja rokkikansalle

Kuvautin Käsityömuseon näyttelyä ja muitakin tarpeita varten mustaksi värjätystä nahasta tehtyjä Korppi-sarjan pergamenttikoruja. Mukana oli myös joitain hopeakoruja. Tässä maistiaisia kuvista.


Malleiksi sain paikallisen muusikkopariskunnan; Noora ja Alexander Olifirenkon. Kuvaajana toimi Matti Häkkinen.


Noora soittaa viulua. Hänellä on hiuksissaan Korppi-sarjan koruista nahkainen pyörivä ruusuke, kaulapanta, jossa on mukana hopeaketjua, sulka-korvakorut ja boleron solmua peittää myös nahkainen pyörivä koru. Kaulaketjussa riippuu Elämän Synty -hopeariipus. Sormukset näkyvät paremmin lähikuvassa.



Alexander on saanut korvaansa oman pääkallokorviksen lisäksi mustan Korppi- sulkakorviksen ja liivin rintamukseen siannahasta tehdyn rintaneulan.  Vähän samantapainen nahkakoru on myös kitaran hihnassa. Se näkyy pienenä yläkyvassa. Kaulassa on hopeariipus - josta itselleni tulee mieleen gallialais-sarjakuvan kilpi.


Alexander koristeli kitaransa korpilla ja rantessa on näyttävä musta Korppi-sarjan rannekoru. Siihen on laitettu koristeeksi vuoroveden hioma rantakivi. Hopeasormuksessa on vasarointikuvio.


Tässä kuvassa näkyy myös Nooran Kehrä-sarjan nenäkoru. Elämän Synty-riipus näkyy tässä aikaisempia kuvia paremmin..

Nooralla on sormissaan Metsänkeiju-sarjan sormukset sekä pikkusormessa kaiverruksin koristeltu sormus. Kuvassa näkyy myös solmuun kiinnitetty pergamenttiruusuke.

Tässä vielä näiden esillä olevien korusarjojen tarinoita:


KORPPI
Korppi on mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se,kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.
 
ELÄMÄN SYNTY
Nöyrästi taipuu pääni sen Suuren edessä. Elämän. Se syntyy munan sisällä, minussa. Arka itu, mutta minä kuulen: syvyyksissä virtaa väkevä virta, ei se minua jätä. Se on Elämä ja sen synty. 
 
METSÄNKEIJU
Metsänkeiju -korut ovat kuin tarina Pohjois-Karjalan satumaisista metsistä. Keiju on nukahtanut niitylle, ja nyt kaste valuu sen hiuksissa, ja katso - hiussuortuvan latvassa on pisara. Halutessasi voit nähdä koruissa myös veden aaltoilevan liikkeen ja pisarat purossa tai putouksessa.
 

 

 


8.10.2015

Työpajassa tavataan

Ikä karttuu ja kulkeminen alkaa rasittaa. Kesän ja syksyn aikana olen miettinyt tulevaisuuden suuntaa. Korujen tekeminen on vienyt niin vahvasti mennessään, että lopettaminen ei ole tässä vaiheessa vielä vaihtoehto.



Myyntitapahtumissa kiertämisen sijasta olen nyt asettanut tavoitteeksi avata työpajan ovet tutustumista ja ostoksilla käyntiä varten. Katsomassa voi käydä ilman ostovelvoitetta. Työpajasta ostajille tarjoan 5 % alennuksen normaalihinnoista. Varsinaisia aukioloaikoja ei edelleenkään ole, joten käynnistä sovitaan puhelimitse, 045 7840 4065.

Voimakorukursseja voi myös tilata ryhmille. Pienet ryhmät mahtuvat pajaan, isompien ryhmien kanssa teen yhteistyötä paikkakunnan matkailuyrittäjien kanssa. Kurssi kestää pari tuntia ja siinä tehdään pieni koru hopealangasta.


Syksyn ohjelmassa on vielä pari isompaa projektia, joista nettikaupan uusiminen mobiiliystävällisemmäksi on pitää saada kuntoon viimeistään marraskuun aikana.

Toinen iso projekti on näyteikkunanäyttely Suomen Käsityömuseon Näytönpaikassa Jyväskylässä. Se avautuu 27.10. ja on esillä kuukauden ajan. Käytettävissä on kaksi isoa näyteikkunaa. Sinne olen kokeilemassa pergamentista myös pienoisveistosryhmää.

Ensi vuodelle on myös joitain uusia suunnitelmia, mutta niihin palataan tuonnempana.

Tervetuloa Työpajavierailulle! Valikoimat ovat nyt ennen Jyväskylän näytelyä suurimmillaan.

30.8.2015

Jälleen ruusuisia kuvauskokeiluja

Kuvauskokeilut jatkuvat - jälleen kännykkäkuvina erilaisilla valaistuksilla ja taustoilla. Tällä kertaa kohteena oli pergamenttiruusut.

Tässä ruusujen läpikuultavuus ja herkkyys näkyvät hyvin.

Tässä tunnelma on parempi kuin ruusut. Etenkin etumaisen ruusun läpikuultavuus on kadonnut.
 
Taustan ja ruusujen välinen kontrasti on lniin suuri, että ruusujen herkkyys katoaa, vaikka läpikuultavuus näkyykin.

Musta tausta ei tässäkään kuvassa toimi.

27.8.2015

Hattivattien haamubileet

Tänään kävi kuvausporukka pajalla erään projektin tiimoilta. Täytyy ammattilaiselle nostaa hattua, mutta pakkohan minunkin oli iltasella kokeilla, kun sain hyvän vinkin tunnelmakuvien ottamisesta.

En minä saamastani vinkistä oikeasti mitään ymmärtänyt. Eikä minulla ole mitään erillistä salamaa, mukana oli vain kännykkä, käsivalaisin sekä erilaisia tötteröitä. Haamujen hipoiksihan se meni ja peijakkaat sekoittivat minun vasta siivotun pajani. Tässä muutamia otoksia;

Pehmyt sisäänsulo varpaisillaan, minkä nyt vähän hameenhelma heilahtaa.
 Mitkät juhlat ne tällaiset ovat, salikin on koristelematta. Nyt äkkiä ruusuja etsimään.

Ei tällaista, juhannus meni jo.

Auringonvärinen ruusu antaa varmaan valoa sateiseen iltaan.
Aikamoisella aavikolla se kasvaakin.


Kasvaahan täällä hempeitä punaisiakin. Nyt voi juhlat jatkua.

Sitten alkaa villi tainssi


Varjojen leikki alkaa jo pelottaa


Äkkiä hämärtyvään iltaa Hattivattien kotikoloa etsimään.


2.8.2015

Suohulluus aisoihin - toivon mukaan ei pysyvästi

Esittelen nykyään kotiseudulla itseni kulmakunnan pakollisena kylähulluna. Olen saanut synnyinlahjana jonkinsortin geenivirheen. Kaikkea, mihin innostun, pitää tehdä täysillä tai paremminkin ylikierroksilla. Korujen tekemisen lisäksi tämä koskee myös marjastusta ja sienestystä ja montaa muutakin asiaa.

Nämä lakat ovat sienireissun satoa ennen flunssaa.
Sain flunssan viikko sitten. Siitä huolimatta piti käydä yksi lakkareissu. joka vei ensin äänen ja flunssa muuttui sitten kunnon yskäksi, joka pitää aamuyöt hereillä. Nyt olen sen verran järkiintynyt, että olen malttanut  pysyä suolta pois, vaikka kipein mielin. Toki metsässä on silti pitänyt käydä   seuraamassa  sienten kasvua ja siinä sivussa harrastaa  muutakin kuntoliikuntaa. Kanttarellit ovat vielä täällä sen verran pieniä, että ne voisi antaa rauhassa kasvaa, jos vain malttais.

Nyt pitäisi viikon aikana saada itsensä kuntoon. Olen ilmoittautunut ensi viikoksiValamon opiston kurssille. Tarkoitus on kokeilla Sutisen kurssilla pergamenttia maalauspohjana ja ennen muuta kokeilla siitä pienoisveistosten tekemistä.

En tiedä, kumpi olisi pahempi, onnistuminen vai epäonnistuminen noissa kokeiluissa. Jos onnistun, on vaarana, että hyppään taas johonkin uuteen, tuntemattomaan  hullun lailla. Epäonnistumisessa ei korkealta putoa, kun luudan päältä lattialle.

Tämän kirjoittamisen välissä piti kuitenkin käväistä tarkistamassa pieni korvenkaista. Saaliina oli märät vaatteet, vähän lakkoja ja metsään jäneet raakileet + edellisen kävijän jalanjäljet. Saa nähdä, onko seuraavalla kerralla pelkät jäljet. Se siitä suohulluuden taltuttamisesta.

En malta olla kertomatta vielä eilistä episodia. Meille tuli vieras tuliaisinaan evääksi leivottu kalapiiras. Kun eväät oli saatu purettua, alkoi hänen puhelimensa etsintä. Soitin hänen numeroonsa ja sointi kuului jostain päin keittiötä. Tarkemman kuulostelun jälkeen puhelin löytyi pakastimesta muovipussissa olleiden kylmäpakkausten joukosta.

10.7.2015

Peukalo keskellä kämmentä? Siirrä se, tule Valamoon kurssille.

Tällä ajatuksella olen kutsunut väkeä Valamon opiston hopeapajaan tutustumaan kädentaitokursseihin.  Itse olen täällä opiskelijamannekiinin roolissa kertomassa, että kuka tahansa voi oppia täällä erilaisia kädentaitoja, jos minä olen oppinut eläköityessäni tekemään hopakouja, vaikka peukalo onkin ollut keskellä kämmentä aloitusvaiheessa.

Päivät ovat kuluneet nopsasti aamusta iltaan. Väkeä on käynyt kotuullisesti. Aamulla olen tullut pajaan jo heti aamiaisen jälkeen ja palannut tänne vielä päivällisenkin jälkeen.

Kirkko iltavalaistuksessa ennen auringon laskua.


Tein Tuohukseen tällaisen hopeisen Valamo-kellon rintaneulaksi, jota voi käyttää myös riipuksena. Toivottavasti ihmiset löytävät sen  ja ottavat omakseen. Kellon sointi ei ole kovin voimakas, jotta ääni ei häiritse jatkuvassa käytössä.

Viinitupa ennen konserttia. Pöydällä yhden talkoolaisen matkasauva ja  unilääke.

Iltaisin luostarin viinituvassa on tarjoiltu Konevitsan luostarin kvartetin konsertteja. Komeaa on laulanta.  Olen käynyt kuuntelemassa laulajia useampana iltana, kun vierasmajassa ei ole kovin paljoa ajankulua. Siellä helposti nukastaa liian aikaisin, jotta unta riittäisi aamuun saakka.

Talkooviikosta on vielä pari päivää jäljellä. Toivottavasti kävijöitä riittää.

14.6.2015

Korunäyttely Kivikeskuksessa, Juuassa

Suomen Kivikeskuksen näyttelyt Nunnanlahdessa, Juuassa, avautuvat torstaina 18.6. ja ovat avoinna 11.9. saakka. Olin perjantaina pystyttämässä omaani perusnäyttelyn yhteydessä olevaan Aarrekammioon. Tila on erinomainen seinäkaappeineen, jotka  mahdollistavat korujen esillepanon pukujen kanssa. Tällöin kävijä saa havainnollisen kuvan siitä, miltä korut näyttävät käytössä.

Tässä muutamia kuvia näyttelystä:
Poronnahalle painettu juliste toivottaa kävijät tervetulleeksi keskellä olevan lasikon etupaneelista. Tämä on painatettu nahalle sen takia, kun pergamentti, etenkin värillisenä, on niin kevyttä ja herkkää, että sitä on vaikea tunnistaa muokkaamattomaksi nahaksi.
Julisteen yläpuolen lasikossa on hiuskorut mallipään kanssa sekä erilaisia pergamenttikoruja. Peilit toistavat kampausta eri puolilta. Hiuksiin on tässä kiinnitetty näytteeksi tavallista enemmän erilaisia koruja. Etualan korut ovat kelon päällä.

Nurmes-korut ovat levittäytyneet kuvausalustaksi kerätylle sammalpedille. 
Kolmannessa lasikon osastossa on muita hopeakoruja.

Pitsinen hääpuku on saanut somisteekseen pergamenttiruusut vyöhön ja pitkät ruusunlehtikorvikset.  

Hääpuvun helman päällä on kimppu pergamenttikukkasista, rannekoru, vyön solki, sydän ja Metsänkeiju-sarjan sormus.


Kaksi pukukaappia esittelee rokkimimmejä mustien pergamenttikorujen kanssa. 

Puvun helman päällä on rannekoru sekä tuunatut tanssikengät. Kiiltävät vuolukiven palat ovat ylivalottuivat spottein valossa.

Kuvan ison kukkasen keskellä on hopeaan istutettu rantakivi, korvakorujen ja vyön koristeen liike on  kulkee S-kirjaimen muodossa. Vyö on pehmyttä pintanahkaa.

Sammaleenvihreä mekko on saanut seurakseen vaaleat, pinkkiin vivahtavat korut pitkine korviksineen.

Näyttelyssä on kaikkiaan yhdeksän mekkoa. Kaappien pohjalle on laitettu vaihtoehtoisia koruja tai koristeita. Näyttelyn mekot ovat uusiokäytössä, eli ne on hankittu nettipalstoilta ja kirpputoreilta. Näyttelytilojen valaistus tekee kuvista kehnoja, mutta antaa kuitenkin jonkinlaisen ennakkokuvan näyttelyn toteutuksesta.

Huoneen keskellä oleva lasikko on erittäin haasteellinen täytettävä. Keskimmäisen osan, jossa on pergamenttikorut, pääsee täyttämään vain, kun saa pari riskiä miestä pitelemään lasikattoa ylhäällä. Kaksi muuta osastoa on täytettävä seinän ja lasikon välisestä raosta urkkien. 

20.5.2015

Pergamenttikoruja mustan ystäville

Kuvasin tänään urakalla viimeaikaista tuotantoa. Tässä mustasta vuohennahkapergamentista tehtyjä koruja.

 Näissä ensimmäisissä koruissa on haettu liikettä. Pyörteiden keskelle on kokeiltu erilaisia materiaaleja, joihin toivoisin teidän ottavan kantaa.

Keskellä oleva pyörylä on oksanreikä koivun tuohesta.
Kuvan korussa on keskellä litteä tuliakaattihelmi.

Meripihkahelmi

Tämän "kukan" keskelle on kiinnitetty hopeaan istutettu rantakivi.

Keskellä pergamentista kääritty "lakritsirulla"

Tämä pyörre on poikkeuksellisesti siannahkapergamenttia, värityksenä mustaharmaa

Tässä hopeinen spiraali. Korusta voidaan teehdä korvis tai riipus.
Keskellä patinoitua hopeaa
Hopeasta sulattamalla tehty keskus, joka on patinoitu
 
Sama kuin edellä
Korvis tai riipus

Pari edelliselle, ei ihan samannäköinen
Korpinmusta satulintu

Alakuvat ovat molemmat samasta rannekorusta

29.4.2015

Valmistautuminen nettikaupan uusimiseen

Olen aloittamassa nettikaupan uusimisen, koska nykyinen sivusto ei riittävän hyvin skaalaudu mobiililaitteisiin.  Pyysin tarjouksia avoimen lähdekoodin pohjalta tehtävästä sivustosta kauppoinen. Viikonloppuna on tarkoitus valita tekijä.

Nettisivuja, postikortteja ja muuta markkinointimateriaalia varten sain taidevalokuvaaja Maija Laurisen houkuteltua kuvaamaa muutamia korujani. Näiden kuvien avulla voin myös ratkaista, millaisilla alustoilla otan tuotekuvat uuteen kauppaan, kunhan sen ulkoasu on valittu. Tässä muutamia otoksia.


Vaalea pinkki kaulaketju pergamentista ja makeanveden helmistä sammalpedillä.
Kuparinpunainen ruusunlehtikaulaketju, pergamenttia.

Pinkki pergamenttiruusu valkoisella taustalla.

Helisevä ruusunlehtiriipus pergamenttia, välissä makeanveden helmi, alustana beronilaatta.

Musta pergamenttipyörre riipuksena betonialustalla.

Kosketussarjan hopealehti märällä betonilaatalla.