Translate

2.8.2015

Suohulluus aisoihin - toivon mukaan ei pysyvästi

Esittelen nykyään kotiseudulla itseni kulmakunnan pakollisena kylähulluna. Olen saanut synnyinlahjana jonkinsortin geenivirheen. Kaikkea, mihin innostun, pitää tehdä täysillä tai paremminkin ylikierroksilla. Korujen tekemisen lisäksi tämä koskee myös marjastusta ja sienestystä ja montaa muutakin asiaa.

Nämä lakat ovat sienireissun satoa ennen flunssaa.
Sain flunssan viikko sitten. Siitä huolimatta piti käydä yksi lakkareissu. joka vei ensin äänen ja flunssa muuttui sitten kunnon yskäksi, joka pitää aamuyöt hereillä. Nyt olen sen verran järkiintynyt, että olen malttanut  pysyä suolta pois, vaikka kipein mielin. Toki metsässä on silti pitänyt käydä   seuraamassa  sienten kasvua ja siinä sivussa harrastaa  muutakin kuntoliikuntaa. Kanttarellit ovat vielä täällä sen verran pieniä, että ne voisi antaa rauhassa kasvaa, jos vain malttais.

Nyt pitäisi viikon aikana saada itsensä kuntoon. Olen ilmoittautunut ensi viikoksiValamon opiston kurssille. Tarkoitus on kokeilla Sutisen kurssilla pergamenttia maalauspohjana ja ennen muuta kokeilla siitä pienoisveistosten tekemistä.

En tiedä, kumpi olisi pahempi, onnistuminen vai epäonnistuminen noissa kokeiluissa. Jos onnistun, on vaarana, että hyppään taas johonkin uuteen, tuntemattomaan  hullun lailla. Epäonnistumisessa ei korkealta putoa, kun luudan päältä lattialle.

Tämän kirjoittamisen välissä piti kuitenkin käväistä tarkistamassa pieni korvenkaista. Saaliina oli märät vaatteet, vähän lakkoja ja metsään jäneet raakileet + edellisen kävijän jalanjäljet. Saa nähdä, onko seuraavalla kerralla pelkät jäljet. Se siitä suohulluuden taltuttamisesta.

En malta olla kertomatta vielä eilistä episodia. Meille tuli vieras tuliaisinaan evääksi leivottu kalapiiras. Kun eväät oli saatu purettua, alkoi hänen puhelimensa etsintä. Soitin hänen numeroonsa ja sointi kuului jostain päin keittiötä. Tarkemman kuulostelun jälkeen puhelin löytyi pakastimesta muovipussissa olleiden kylmäpakkausten joukosta.

Ei kommentteja: