Translate

24.9.2012

Haasteita pergamentin/rumpunahan kesyttämisessä riittää

Muottien tekeminen, kuivattelu ja kokeilu on sävyttänyt elämää viimeiset kuukaudet. Ensimmäiset muottini tein kevätkesällä Valamossa.  Kotona ekakerralla tehtyjen muottien puolikkaat eivät millään meinanneet suostua eroamaan toisistaan. Liottelun ja karskin puukon käytön avulla irrottaminen onnistui niinkin hyvin, että vain yden muotin jouduin heittämään pois.

Kipsin valu on sen verran sottasta puuhaa, että olen siirtänyt valut pihalle. Aluksi rahtasin aina miehen työpöydän alustaksi. Sitten arvelin, jotta käyhän tämä maassakin. Kyllähän se muuten, mutta paikka ei vain sattunut olemaan tasainen. Nyt muoteissa on toinen reuna niin ohut, että lohkeilee puristuksiin laitettaessa. Muutama muottimalli irtosi kipsin kaadon yhteydessä ja ui kipsin sisälle. Sekin meni siis uusiksi.

Kun opin, miten pyörre saadaan liikkeelle, sitähän piti laittaa kaikkialle. Miten lie unohtunut, että suunta kääntyy, kun malli oli tehtäessä ylösalaisin. Niinpä kaikki pyörikin vastapäivään. Muottien tekemistä on riittänyt ja riittää edelleen. Kai minä kohta olen tässä hommassa täysoppinut tai ainakin melkein ammattilainen.

Nahankin kanssa pitää harjoitella. Minulla oli alkuun muutamia vähän turhan tuhtia poronnahkoja. Niinpä kesällä tilatessani pyysin lähettämään ohuita. Nyt ne ovat kuin paperia. Tilasin myös saksalaisesta tehtaasta  koe-erän eri tarkoitukseen tehtyjä pergamentteja. Nyt kokeilen niiden toimivuutta.

Lehtikultauskaan ei ole käynyt kuin luomisen työ. Yritin tilata Englannista samanlaista kuin Valamossa kokeilemani oli. Enhän minä saanut sieltä minkäänlaista vastausta kyselyihini. Onneksi löysin saksalaisen yrityksen, josta vastaukset tulivat vuorokauden sisällä. Tilasin sieltä sekä valko- että punakultaa. Se on vain vähän erilaista käyttää, irtoaa alustastaan helposti turhan isoina paloina.

Olen luvannut esitellä tuotekehittelyn tuloksia Tampereen kädentaitomessuilla, jonne ilmoittauduin elokuun alussa. Kun sieltä ei mitään alkanut kuulua, aloin kysellä paikkani perään. Kas, eihän minulla vielä olekaan mitään paikka, olen jonossa. Huomiseen mennessä lupasivat selvittää, miten pitkässä jonossa, eli onko toiveita paikan saamisessa.


2.9.2012

Pohjoinen ulottuvuus rumpunahan muodossa

Nurmeksen elokuvajuhlien tämän vuoden teemana oli pohjoinen ulottuvuus. Tämänpäiväisen Paluumuuttajat-tapahtuman yhteydessä oli paikalisen yritystoiminnan esittely karjalaisen torin muodossa Nurmeksen uudella Pielisareenalla.

Totesin olevani mukana ajankohtaisella teemalla, kun esittelin tämänvuoden tuotekehittelyn nykyvaihetta, eli poronnahasta tehtyjä pukukoruja ja ensimmäisiä kokeiluja reliefien muodossa.

Korut esittelin kirpparilta ostettujen pukujen kanssa, jotta ihmisten on helpompi mieltää, miten vähällä voi uudistaa käytettyjä pukuja asustein tai koruin.

Tuotekehittely jatkuu edelleen. Korujen kiinnitys vaatii vielä mietintämyssyä. Ainakin osa muoteista on tehtävä uudelleen, kun niissä oleva liike kääntyikin yllättäen pyörimään vastapäivää, kun muotoilin ne  "nurinpäin". Osa kukista on tehty läpikuultavasta nahasta, joka ei oikein värillistä taustaa vasten toimi.

Näytteillä oli myös ensimmäiset rumpunahasta tehdyt reliefit. Nekin kaipaavat edelleen kehittelyä. Enkelin helma ei vielä suostunut hulmuamaan tuulessa, eikä tuulenpuoleisen siivenkään vastaansarhaaminen näyttäydy, ainakaan kuvassa. Ja sitten vielä tämä kuvaamisen vaikeus moninkertaistuu tällä materiaalilla.

Näissä kaikissa on koristeena lehtikultaa joko punakultana tai valkokultana.

Marraskuuhun mennessä pitää ahkeroida jo ainakin jotain valmiiksi tuotteiksi. Olen nimittäin ilmoittaunut Tampereen kädentaitomessuille, jossa näiden virallinen ensiesittely tapahtuu. En talvella tätä projektia aloittaessani osannut aavistaa, millaisen urakan otin, mutta työ jatkuu ilolla - vaikka joskus usko meinaa olla lujilla.