Omituisten otusten kerho

Kuka tunnistaa tällaisen otökän. Naapuri oli löytänyt tällaise mäkiltään. Nyt samanlainen oli ilmestynyt heidän omakotitalonsa portaille.

Yläkuvassa se on vähän peloissaan, kun sitä siirreltiin kuvattavaksi. Erikoista oli, että sen meni kasaan myön nokastaan. Toinen erikoisuus on kahdet ylimääräiset "silmät" varmaankin petojen pelokkeena.Olivat vielä aika isot.

Mahanalus on väkäsiä täynnä, melkein tuhatjalkainen. Takapäässä on myös piikki pelokkeena.

Mittaa tällä otuksella on ainakin 10 sentti, kun se lähti matelemaan. Valkoapila on kuvalla mittakaavana.

Suohulluus iski jälleen.

On se hyvä, että on voimainsa päivinä tullut etsittyä marjapaikat. Nyt ei tarvitse kuin mennä ja kerätä.

Eihän se näin huonona marjavuonna ihan noin yksinkertaista ole, mutta kun on tuurintynkää mukana, joskus onnistaa. Tämän kesän päiväsaaliiksi vitonen on sangen hyvä. Aamulla kun lähtee neljän kieppeillä suolle, sieltä selviää hengissä kotia hellepäivinäkin.

Pari reissua vielä suolla ja sitten pitää vaihtaa lajia mustikkaan ja vadelmaan.  Sen jälkeen on vielä sienet.

Nurmes-korusarja laajenee

Tein viikonloppuna Nurmes-korusarjaan vielä sormuksen tai oikeammin kaksikin versiota. Tässä niista isompi. Maanantain iltatorilla oli Nurmes-korujen ensiesittely Nurmeksessa, kun oli kaupungin vuoro vastata iltatorin ohjelmasta.

Toritapahtumaan emme saaneet vielä kaupungin kanssa suunniteltua esitettä tehtyä, mutta siellä jaettiin pientä monistetta. Piellisen messuille on tarkoitus yrittää tehdä sitten oikea esite. Siihen olen yrittänyt saada säällisiä kuvia. Siinä sitä askaretta iltapuhteiksi riittääkin.

Nappikorviksista tein myös vähän suuremmat versiot. Tämäntapaisia on kyselty jo pitkin kevättä.

Marjassakin käväisin eilenaamula. Suonkävely tuntui talven jäljeen sangen rankalta, mutta mukavaahan siellä on kulkea omaan tahtiinsa.

Kalajuttuja

Eräältä rovastilta oli kysytty, saako pyhänä kalastaa. Kotvan mietinnän jälkeen rovasti antoi myöntävän vastauksen, mutta totesi, että maanantaina kerrotut kalajutut menevät kyllä synnin puolelle.

Olimme juhannuksen jäkiviikkoineen Iijoella kalalla. Suurin saalis oli himpun yli 2,5 kikoinen taimen, joka syötiin suolakalana nyt viikonloppuna ilman maanantain syntilistaa.

Nämä kalat eivät nyt kasvata syntilistaa, mitä kuva todistaa. Tässä on  yhden päivän saalis.

Ahkerasti olimmekin joella. Eräs pieni poika, innokas kalastaja, totesi iltasella joelta tullessamme, että hänenkin pitää löytää sellainen vaimo, joka on ainakin kahdeksan tuntia päivässä hänen kanssaan kalassa.

Lisää juhannuskuvia

 

Juhannusaamu. Jokohan pitää syksyyn orientoitua, kun ensimmäiset lehdet jo punertavat. Niittyleinikit ovat kuitenkin vielä ihan auringon väsisiä.

Vesipuron pohjalla vesi lirisee ja tekee kuvioitaan. Puna-ailakit ovat saaneet taakseen niittyleinikkejä valaisemaan maisemaa.

Kurjenpolvet kukkivat herkkinä mättäinä. Rannan vaalenpunaiset kaunottaret availevat nuppujaan.

Seuraavalla kerralla joitain kalajuttuna.