Translate

23.6.2016

Jälleen korunäyttely Suomen Kivikeskuksessa

Suomen Kivikeskus on avoinna kesäkaudelle 27.-31.8.2016. Päivittäiset aukioloajat löytyvät Kivikeskuksen sivuilta. Minun korunäyttely on mukana tänäkin kesänä. Pyrin muttamaan sen ilmettä ja sisältöä joka kaudelle.

Jos liikutte kesäaikana Joensuun ja Nurmeksen väliä, kannattaa käydä tutustumassa. Yläkerran vaihtuvassa näyttelyssä on tänä vuonna tunnetun juukalaisen taiteilijan, Kauko Kortelaisen näyttely.

Haasteen/mahdollisuuden muunnelmiin antavat näyttelytilani seiniin upotetut kahdeksan kaappia, joihin korut voi laittaa asujen seuraksi. Tässä vähän esimakua näin esille laitetuista koruista kirpparilöytöjen kanssa.

Tämä mekko oli loistava löytö tuomaan esille mustikalla värjätyt nahkapergamenttikorut.


Lyhyt niittimekko on saanut seurakseen hopeiset sulatuskorut nappanahkaan ripustettuina.


Kuvan pitkä juhlapuku on uudistettu huivilla. Koruina pinkit nahkapergamenttikorut. Lopulliseen versioon on vielä lisätty vyötärölle huivin kiinnitykseen pinkki ruusu.

Tämä vaalea, pitkä juhlapuku käy vaikka hääpuvuksi. Korut ovat luonnonväristä nahkapergamenttia. Puvun helmaan on kiinnitetty suuret pukukorut, jotka eivät näy kuvassa.


Tässä yksi esimerkki em. pukukoruista.

Tässä lyhyt, musta juhlahame ja paljettitoppi seuranaan sädemäisesti laskeutuvat hopeakorut. 

Suoraan näyttelystä kunnollisten kuvien ottaminen on ainakin minulle  mahdottomuus valojen ja lasien heijastusten takia.

20.4.2016

Lyijykynäkokeiluja vaihteeksi

Olin laittamassa tämän kuvan loppuun. Aina se vain uudelleen asettautui ensimmäiseksi, joten luovutin.
Tänään palkitsin itseni piirustushetkellä kirjanpidon aloittamisen kunniaksi. Mallin tunnistanee parheiten eletyn elämän merkeistä.

Kansalaisopistossa on nyt kahden viikonlopun lyijykynäkurssi, jota vetää oman alansa ehdoton ykkösosaaja, Anssi Okkonen. Uskaltauduin mukaan, vaikka kokemukseni tältä alueelta on olematon. Edelliset piirtämiskokemukseni ovan noin 10 vuoden takaa yhdeltä piirustuskurssilta. Sitä ennen olen piirtänyt viimeksi keskikoulussa.

Nyt yksi viikonloppu on takana. Alun jännityksen jälkeen piirtäminen tuntui varsin mukavalle, vaikka taito ei tällä taustalla kovin pitkälle yllä.  Mittasuhteet ja asettelut heittelevät. Jos en olisi aikoinaan hurahtanut näin perusteellisesti koruntekoon, lyijykynä olisi voinut ihan hyvin olla minun lajini. Tässä näytteitä kahden päivän pikaisista kokeiluista.


Ilman mallia ei syntynyt mitään järjellistä. Onneksi luokasta löytyi yhtä ja toista piirrettävää.


Haasteita täytyy aina olla. Torso vain sai sutjakammat mittasuhteet.

 
Sienikautta odotellessa piti muutama kokeilu tehdä kuvasta omine muunnelmineen.

Mahtaisko näistä lajimääritys onnistua. Omaa silmää häiritsee hölmön näköisiin sriveihin asettuneet sienet.

Ensi viikonloppuna harjoittelemme elävän mallin kanssa. Tässä pikaharjoitus. Mahtaako kukaan tunnistaa mallia?




15.4.2016

Elinikäisen opiskelun korkea viesu

"Aikuisiällä opiskelun hyvä puoli on se, että se pitää aivot vireinä.

Tutkimuksesta tiedetään, että aivojumppa jopa pidentää ikää. Monet opiskelutaidotkin kehittyvät vasta aikuisuudessa, muistuttaa yliopistopedagogi Saara Repo oppimisen verkkomediassa Soulissa."  Oliskohan ajoittain neljän jälkeen karkaavat unet merkki aivojen vireydestä.

Leikki sikseen. Minä olen eläkeläisyrittäjänä nauttinut suunnattomasti mahdollisuudesta testata, mitä tässä iässä vielä voi oppia. Kun byrokraatin uran jälkeen hurahdin korujen tekoon, kaikki oli opeteltava alusta pitäen nollapisteestä. Ensimmäisillä hopeakursseilla niin Kankaanpäässä kuin Valamossakin hävetti kertoa kenellekään, että minulla on jo yritys. Molemmissa oli vuosia kursseilla käyneitä, kun taas itse aloitin alkeista. Tässä linkki Kankaanpään kurssin opiskelijatöihin kesällä 2009 käymältäni kurssilta.

Nyt yritykseni on 7-vuotias. Tänä aikana olen kahlannut monenlaista koulutusta, kurssia, hanketta ja valmennusta. Näihin ei ollut kukaan keksinyt asettaa yläikärajaa.  Hopeatöiden perusteet opettelin Valamon opistossa oppisopimuksella yrittäjän täydennyskoulutuksena. Sen jälkeen on ollut Lumo-hankkeen rikastamoa, -verkostoitumistapahtumia, VoimaNainen 2020 valmennusta ja monia pienempiä kursseja ja koulutuksia. Silti on monia alueita, joihin ei osaaminen, jaksaminen tai aika riitä.

Viime vuoden puolella lähdin mukaan Matkailun kasvuohjelmaan tavoitteena saada ihmiset tulemaan työpajaani, kun en enää jaksa ajaa autolla kauempana oleviin myyntitapahtumiin.   Tungokseen asti kävijöitä ei ole vielä näkynyt.

Tammikuussa aloitin jälleen oppisopimusopiskelijana luontomatkailuyrittäjille suunnatun tuotteistamisen ja markkinoinnin koulutuksen, joka päättyy lokakuussa. Tämä onkin alue, johon olen kaivannut kunnollista koulutusta. Tuotteistaminen on ollut käsite, jonka sisältöä en ole oikein osannut edes hahmottaa. Tämä koulutus tuntuu antavan paljon on juuri nyt erityisen ajankohtainen.

Oma lukunsa on ollut opettelu yrityksen ja erehdyksen kautta. Lukuisista kursseista huolimatta hopeatöidenkin käytännön opettelu on pääasiassa tapahtunut yksikseen oman pajan rauhassa. Kokeilujen kautta oppimisessa olen käynyt pitkän tien muokkamattoman nahan, eli pergamentin kanssa. Sen työstämisen aloitin vuoden 2012 alussa. Siinä uutta opittavaa riittää edelleen.

Välillä luvassa muutakin opiskelua; eli edessä kaksi viikonloppua Anssi Okkosen opissa lyijykynäpiirtämistä. Tanssikurssien kohdalla ei enää oikein voi puhua uuden oppimisesta, kun kotiin tultua korkeintaan muistaa, mikä laji oli työn alla. Hyvää sekin silti tekee.

Jos aikuisopiskelu voi jopa pidentää ikää, tulevaisuuttaanhan voi suunitella pitkällä aikajänteellä. Seuraavassa postauksessa tarkemmin tulevista suunnitelmista.

Työpaja odottaa opiskelijoita Nahkapergamentti tutuksi -kurssille.









27.2.2016

Korpi-sarjan korut - mustaa ja vahvaa

Korppi-sarja

Mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se, kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.

Tässä kuvia mustista nahkapergamenttikoruista - Korppi-sarjasta

Rannekoru, jonka koristeena on ruusuke luonnonkivellä, nappikiinnitys
Siannahkainen rannekoru, kiinnitys hopeaketjulla.

Poimutus tekee rannekorusta niin jäykän, joten erilistä kiinitystä ei tarvita.


Siannahkainen rannekoru, jossa ventminen on tuonut näkyviin sinertävän värin.
Pienet mustat ruusukkeet patinoidussa hopeaketjussa

Pienet, mustat sulkakorvikset, joista roikkuu petinoidut hoepaketjut

Korpinsulat poronnahkaa hopeaosin

Korpinsulat ovat saaneet lumikiteet koristeekseen

Korppi-sarjan musta ruusuke riipuksena

Pyörivät kolmiokorvikset

Kuvausstudion lämmitys ei edelleenkään toimi, eli pakkanen paukkuu pajan terassilla. Nämäkin kuvat on otettu sen takia kännykällä.

19.2.2016

Loma virkistää

Viikon loma Playa del Inglesissä takana. Lomakuvien ykköskohteeni on vuoroveden  kuvioima rantahiekka.
Jäljet hiekassa vesihuuhtelun jälkeen.


Kivet ja eri sävyiset hiekkakerrokset luovat mielenkiintoisia kuvioita. Tällä kertaa mukaan kerätty kivikuorma jäi varsin pieneksi.

Monenlaista kuvioa syntyy. Itsekin olen onnistunut pääsemään kuvaan varjona.



Tiistain pitkä rantalenkki kovassa tuulessa antoi mahdollisuuden seurata vaahtopäiden leikkiä.

Samanaikaisesti, kun aallot mereltä löivät rantaan, hiekkadyyneiltä tuuli lennätti hiekkaa meren suuntaan.
Maspalmasin rannalla oli upeita hiekkaveistoksia ja niiden rakentajia.

Matka jatkuin luonnonsuojelualueen reunamaa. Lammen raunalla näkyi runsaasti kaloja ja tiuhaan tahtiin kalastuskieltolappuja. Vesi oli keltaisensameaa, joten ei niitä kaluja ainakaan ruuakseen olis onkinut.

Maspalomaksen kautta patikointi jatkui takaisin Playa del Inglesiin.
Koko lenkkiin käytimme varmaan viisi tuntia aikaa. Parit kahvit juotiin välillä, eikä muutenkaan pidetty kiirettä.

Kadunvarsi-istutuksia

Viikon pettymys
Viimeisen kuvan ruokapaikka piti käydä kuvaamassa palautetta varten. Aktiivisten sisäänheittäjien olisi pitänyt laittaa jo hälytyskellot soimaan. Suomalaisen ruokalistan innoittamina menimme kuitenkin syömään. Ruoka oli ihan ok. Lasku oli 37 € ja jotain. Maksoin 50 eurolla ja kehuin samalla ruokaa. Tarjoilijat näyttivät keskustelevan keskenään kovasti ihmeissään, kun emme poistuneet heti, vaan aloin levitellä käsiäni. Vasta, kun kysyin meitä palvelleelta tarjoilijalta laskusta, hän toi sen vastarahoineen hyvin loukkaantuneen näköisenä. Itse olin kyllä jo sangen kiukkuinen. Jätin kolikot kuitenkin tipiksi "saamatta jääneestä palvelusta" ja lähdimme päätä punoen pois.  Laitoin palautteen TipAvisor -sivustolle, jossa oli paikasta monenkirjavaa palautetta entuudestaankin. Paikka on ekumeenista temppeliä vastapäätä.


8.2.2016

Rumpunahan reunukset saavat uuden elämän koruina

Meillä oli lauantaina vieraana lieksalainen rummuntekijä Ari Kuivalainen vaimoineen.  Olin tavannut Arin syksyllä verkostoitumistapahtumassa, jossa hän oli kertomassa yrityksestään. Siellä en saanut näppejäni pysymään erossa hänen rummustaan. Sovimme jo tuolloin, että tulen joskus hänen kurssilleen tekemään oman rummun. Rumpujen teon lisäksi hän on opiskellut Navajo-terapiaa, joka on Pohjois-Amerikan intiaanien käyttämä hoitomuoto. Lue lisää aiheesta hänen sivuiltaan: http://www.healing-drum.net/healing-navajoterapia/.

Kuva Healing Drum sivuilta.

Rumpujen kalvot tehdään poron rumpunahasta, eli nahkapergamentista.

Kiinnostukseni rumpuun tulee yhteisestä materiaalista. Rumpunahkahan on samaa pergamenttia eli muokkaamatonta nahkaa, jota minä olen kesyttänyt koruiksi.



Lilja-riipus, vuohennahkaa Ikiaikainen-sarjaa.
Sarjan tarina vierellä.




IKIAIKAINEN

Herkkä kuin sudenkorennon siipi. Tai yön
jääriite veden pinnalla – se, johon valo luo
kuvioitaan. Pergamentista ja hopeasta.

Ikiaikainen –sarjan korut kertovat luonnosta ja
sen herkän mahtavista voimista. Ikiaikaisista.




Musta Korppi-sarjan kaulakoru
 
KORPPI

Korppi on mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se,kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.







Ari toi tulijaisina rummunteosta jääviä reunuksia, jotka ovat poronnahassa parhaita osia korujen tekoon. Niistä löytyy mielenkiintoisimmat kuviot, jotka syntyvät nahan pingotuksessa.


Kuvassa poronnahan reunuksesta tehty sulka-aihio. Mustaa vasten nahan läpikuultavuus ja kuviot näkyvät hyvin.

31.1.2016

Kuvankäsittely - muokkaamista vai manipulointia?

Joskus ärsyttää, kun katsoo netissä maisemakuvia, joissa selvästi näkyy kuvankäsittelyn vaikutus lopputulokseen. Toisaalta ainakin tällaiselle opettelevalle tuotekuvaajalle kuvien muokkaaminen on useimmiten kuvauksen virheiden korjaamista. Sen opetteleminen on välttämätön taito. Kuvista voi muokata myös eri näköisiä erilaisiin tarkoituksiin.

Kokeilin ruusujen kuvauksessa erilaisia valojen heijastuksia tunnelman luojana. Tässä kännykällä otetusta kuvasta eri tarkoituksiin muokattuja versioita.


Taustan rajoja on häivytetty, kuvaa rajattu ja hieman käsitelty

Hyvin vaalean version tein kokeiluna koneen taustakuvaksi, mutta ei hyvä.

Tästä tuli koneen taustakuvaksi hyvä suodattimia käyttäen. Mikään ei hyppää silmille.  



 
Tässä alkuperäinen kuva, josta on ainoastaan kokoa pienennetty.
Tuotekuvina julkaistavissa kuvissa pyrin aina siihen, että tuotteen ominaisuudet tulevat mahdollisimman hyvin esiin, eikä kuva ole missään tilanteessa paremman näköinen kuin myynnissä oleva koru. Näin säästytään pettymyksilta.

16.1.2016

Vision kirkastamista ja ohjausta askelmerkkeihin

Aloitin viime viikolla opiskelijaelämän oppisopimusopiskekelijana tavoitteena taidot tuotteistamiseen  ja markkinointiin  tällaisella kurssilla.  Eipä ole kotvaan tuntunut opiskelun aloitus näin mukavalle. Myönnetään, myönneään, että olen jo vanha ja muisti on hatara, mutta sitä korvaa aiheen ja oman  tarpeen kohtaaminen, näky siitä, mihin tämä voi parhaimmillaan johtaa ja halu oppia, miten sinne kiivetään.

Uskoa onnistumiseen antaa loistava, idearikas porukka ja vetäjät, jotka panevat meidät tehokkaasti töihin ja osaavat antaa oikeat opasteet kirkastettuun suuntaan. Ohjatulla tekemisellä oppiminen on olennaisesti helpompaa kuin se useimmiten käytössäni oleva yrityksen ja erehdyksen tie.

Minulle oli jo oikeastaa kurssille hakiessani selvää, mihin suuntaan olen yritykseni kanssa menossa, vaikka uusia rönsyjä pukkaa kaiken aikaa. Viime vuonna vihdoin tunnustin itselleni, että minun ikäni ei riitä edes lähimaailman valloitukseen nahkapergamentin kanssa koko pallosta nyt puhumattakaan. Materiaali on niin vieras ihmisille, että ei se pelkän kuvan perusteella lähde lentoon, vaikka kevyttä onkin. Pergamentti-nimitys tuo nykyihmisen mieleen ensimmäiseksi "voipaperin", ulkonäkö silkin, muovin tai vahan.

Vuosien työ muokkaamattoman nahan kesyttämiseksi vei kuitenkin oman sydämen täysin. En mitenkään voi istua kiikkustuoliin nauttimaan kiireettömistä eläkepäivistä, jos en ole siirtänyt vuosien työllä hankkimaani tietoa eteenpäin nuoremmille. Tässä materiaalissa on niin paljon käyttämättömia mahdollisuuksia, että haluan tuotekehityksen jatkuvan minun jälkeeni uusien, innovatiivisten ihmisten voimin.

Vitsailin vision kirkastamisen yhteydessä, että asetan pitkän aikavälin tavoitteen 70 vuoden päähän.
Mikä ettei. Minä voin kuvitelmissani nähdä sen vaikka niin, että suomenlampaan ja  poron sekä peura nahastasta tehdyt  pergamenttikorut ja sisustustuotteet luonnonvärisinä ja luonnonvärein värjättyinä ovat luonnonmukaisena ja herkkänä materiaalina ja uusien innovatiivisten tekijöiden oivaltavina tuotteina  valloittaneet maailman ekologisesti tiedostavien ihmisten suosikkitrendinä.

Nyt se on sitten sanottuna tässä, katsotaan, muokkautuuko tämä vielä kurssin aikana johonkin suuntaan. 

Huolto pelasi ja puitteet oli komeat.
Kuuset, joiden alta lähtee letu alas. Kuvattu huoneen ikkunasta.

Reinteiden lumetus tuo ohuen lumipölyn. Kirkasta ei ollut oikein mihinkään aikaan.


Kurssille antaa oman hohtonsa lähipäivien sijoittaminen Kolin luontokeskukseen, keskelle Suomen tunnetuinta kansallismaisemaa.

Tankkaus kantaa aamuun saakka.