Uuden uran haasteet ja ihanuus, osa 2

Langan vääntelyn, juottamisen, pintakäsittelyt ja muotojen hakemisen opettelin pääosin omatoimisesti paria lyhyttä ketjukurssia lukuunottamatta. Langat alkoivat totella tahtoani ja juotoksetkin tarttuivat asiallisesti kiinni, oli hankittu oikeita helmiä ja valmiita hopeaosia - vallan Karen Hill -hopeaa. Oli jo syntynyt oma perusmallisto ja sen lisäksi nettikauppa pursui erilaisia kokeiluja.

Levykorujen tekoon tutustuin ensimmäistä kertaa Kankaanpään kurssilla 2009, kohta yrityksen perustamisen jälkeen. Siellä tein ensimmäiset sormukseni, istutin yhteen jopa kiven, tosin opettajan suosiollisella avustuksella. Nyt sitten alkoi haaveilu työvälinevalikoiman laajentamisesta, jotta voisi lähteä työstämään koruja levystä.

Tein listaa hankinnoista, pyysin tarjouksia, seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa iltakaudet etsien mahdollisimman edullisia työkaluja ja välineitä. Tein viikkosotalla töitä, jotta sain investointihakemuksen lähetettyä - palautteena maili, olet liian vanha. Suututti suunnattomasti, mutta eihän se auttantu. Piti tehdä karsittu lista välttämättömistä välineistä, jotka pystyi vähitellen hankkimaan eläkkeen turvin.

Sain 2011 idean Nurmes-korusarjasta ja esittelin sarjan prototyypit kaupungille. Kesäkuussa kaupunginhallitus hyväksyi korusarjan ja se julkistettiin. Vuoden loppuun mennessä nettikaupassa oli tämän korusarjan sivuja katseltu jo yli 3500 kertaa. Sarja sai siis hyvin myönteisen vastaanoton. Korut esiteltiin myös Taito-sivustolla Kestävä käsityö -sarjassa. Edelleenkin sarja on lahjaksi ostettavien korujen suosikki.
 
Ei Nurmes-korujenkaan alkutaival mitään ruusuilla tanssimista ollut. Vähäisestä suunnittelukokemuksesta johtuen en huomannut ajatella mallin valmistuksen karikoita. Ketjujen yhdistäminen hopealevyn kaistaleella toi ongelman, miten saan paloihin suorakaiteen muotoiset reiät. Poran ja sahan kanssa se ei onnistunut kohtuullisella työmäärällä siististi. Kokeilimme paikallisissa yrityksissä laser-leikkausta ja etsausta - ei toiminut. Lopulta netistä kysellen löysin kultasepän, jolla oli sopivat leikkurit, joten ketjujen palat leikkautan alihankintana.

Kesällä 2011 kompastuin jossain tietoon Kalevala-korun helasuunnittelukilpailusta. Kesälomalla kalastuksen välissä piirtelin erilaisia malleja. Yllätys oli todella suuri, kun sain viestin, että olen yksi palkittujen joukossa.  Kilpailuun lähetetyt luonnokset olivat oikeastaan ensimmäisiä kynällä ja paperilla suunniteltuja korumalleja. Vielä suurempi yllätys oli kutsu Ylen aamutv-lähetykseen yhdessä vuoden kultaseppä Kulmalan kanssa. Maha oli puoli viikkoa aivan hapoilla, elin jogurtilla ja banaaneilla, mutta hengissä siitäkin selvisi. Kiitos vielä Kulmalalle tsemppauksesta.

Jos olin tehnyt pitkää päivää byrokraatin uralla, vielä pidelpää tein uudessa roolissani. Usein aloitin amuvarhaisella yöpaidassani ja lopettelin vasta nukkumaan mennessä. Into oli omasta takaa.  Kokemuksen ja koulutuksen puute yrittäjyyden laajalla saralla tuo omat haasteensa. Kuvaaminen on edelleen iso haaste. Vanhana byrokraattina teen itse myös kirjanpidon, omani lisäksi myös muiden perheenjäsenten pienyritysten. Uudet alv-säännöksen kun mahdollistavat tilitykset kerran vuoteen, koko kirjanpitojen suma onkin sitten vuodenvaihteessa, neljän yrityksen kirjanpidot.

Seuraavassa osiossa päästäänkin jo lamavuosiin ja opiskelun ihmeelliseen maailmaan.