Translate

30.11.2010

Vanhoissa sanonnoissa on taikaa - onko?

Olin viikonlopun Joensuussa ensimmäistä kertaa Karjalaisten Taitajien joulumyyjäisissä Joensuussa. Sunnuntaina miniäni lähti minulle kaveriksi. Iltapäivällä hän lähti asioilleen ja kotiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän palasi kauhuissaan. Oli käynyt lähtiessään vessassa ja unohtanut sinne sormuksensa. Hän kiersi myyjät kyselemässä, mutta kukaan ei tiennyt mitään.

Poikani pyysi minua tekemään väliaikaisen sormuksen. Maanantaiaamuna tein yhden version ja sain sen juuri kiillotusmyyllyyn, kun miniältäni tuli viesti, että sormukset olivat löytyneet. Rehellinen löytäjä oli palauttanut ne myyjäispaikakkana olleen Normaalikoulun vahtimestarille. Suurkiitos löytäjälle. Nyt minulla on tarjolla taas uusi sormus, tosin hyvin pientä kokoa. Alkuperäinen tarkoitus oli kullata se, mutta nyt se saa jäädä hopean väriseksi.  Tässä se nyt sitten on, tosin livenä kuvaansa parempi, mutta sopii minulle ainoastaan pikkurilliin.

Minulta katosi muutamia vuosia sitten mieheni ostama kultasormus Hämeessä käydessäni.  Olin jo menettänyt uskoni sen löytymiseen, kun ystävättäreltäni tuli viesti, että sormus löytyi. Hän oli kadottanut toisen korviksensa ja tyhjentänyt pölyimurin pussin sitä etsiessään. Korvista ei löytynyt, mutta sormukseni oli siellä. Vanha sanonta - kulta ei katoa - piti edelleen paikkansa molemmissa tapauksissa.

1 kommentti:

Palaga kirjoitti...

Aivan ihana sormus!