Joulutarina - kertoja neiti 4 v.

Olipa kerran pieni hevostalli ja sen hevonen oli vähän hassunkurinen. Ja se hevonen yhtenä päivänä, se karkasi tallistaan. Kun hänen talliin oli päässyt isompi hevonen ja se talli räksähti rikki. Heppaäiti sanoi poikasilleen: ei ole mitään pelättävää.

Sitten yhtenä päivänä, oli Joulu! Ja hevoset riemastui. Ja niin he olivat iloisia, että he unohtivat kotiaskareensa. Niin ihmiset yrittivät koko päivän hoputtaa eläimiä, mutta hevoset eivät kuunnelleet. Sitten äitihevonen kuuli sen ja se karjaisi poikasilleen: nyt pitää kunnella mitä ihmiset sanoo!

Ne ihmiset olivat vain huijanneet, ei olekaan mitään kotiaskareita! Hevoset rupesivat nauramaan, i-ha-haa! Ja se Joulu meni onnellisesti ja ihan hyvin. Ja Jouluna oli lupa olla niin, että he saivat heinää tosi paljon, koska he olivat auttaneet.

Kuva http://www.ahdintila.fi/fi/

Saimme tarinan joulukortissa lasten kuvien kera. Eipä tässä enää muuta joululahjaa kaipaa.

Uusi nettikauppa on auki

Olen viime viikot istunut koneella kuin tatti. Nyt aletaan olla maalissa. Uuusi nettikauppa on auki ja löytyy entisellä osoitteella, www.akoru.net.

Paine sivujen uusimiseen on syönyt energiaa koko vuoden. Vertailin vaihtoehtoja, kokeilinkin muutamia, pyysin tarjouksia avoimen lähdekoodin pohjalta tehdyistä kaupoista. Lopulta päädyin Kotisivukoneelle. Kukkaron pohjalle kurkattuani ainoa realistinen vaihtoehto oli lähteä tekemään sivut itse.

Ensin tein harjoituksen vuoksi ihan yksinkertaiset nettisivut lähisukulaiselleni. Samalla pystyi tutustumaan ohjelman periaatteisiin.

Seuraavaksi oman kaupan kimppuun. Minun tapani tehdä lienee vähän miehinen; eihän nyt ohjeiden lukemiseen kannata tuhlata aikaa, ei kun tekemään. Vieläkään en ole lukenut kuin muutaman yksittäisen ohjeen.

Minulla oli visio, millaiselta minun kauppani pitäisi näyttää. Valitsin valmispohjan, jota lähdin muokkaamaan. Muokkasin ulkoasua, muokkasin ja latasin taustakuvan toisensa jälkeen. Ei hyvä, otetaanpa uusiksi. Paljon aikaa meni fonttien ja tekstikokojen synkkaamiseen. Toin osan teksteistä kopioiden entisestä. Niiden kokojen ja fonttien kanssa meni aikaa - tupakkaa ei kuitenkaan.

Eniten yksittäisen asian kanssa painin, jotta sain tykkää-napin rakennettua etusivulle. Sillä kohtaa etsin ohjeita sieltä täältä, mutta luetun ymmärtämisessä oli varmaan aika lailla aukkoja. Lopulta sekin onnistui. Eihän minun luontoni sallinut pyytää apua ylläpidosta, vaikka siellä joka kerta ystävällisesti vastattiinkin yhteydenottoihini.

Eilen aamulla sain kytkettyä maksupalikat ja hosting-firmalta siirtoavaimet domainin siirtoon. Tänä aamuna koin yllärin. Klikkasin vanhan kauppani kirjanmerkkiä. Hups!  Olinkin uudessa kaupassani. Osoitteen siirron nopeudesta ylläpidolle kunniamaininta ja papukaijamerkki!

Tein testiostoksen. Homma hoitui. Sähköpostiviestitkin tulivat ihan kiitettävästi perille. Pientä fiilausta pitää vielä tehdä ja kuvia on jonkin verran uusitava.

Tällä kokemuksella voin liityä Kotisivukoneen suosittelijoihin. Jos minä, mummo 70 v, olen saanut tehtyä itse ensimmäisen verkkokaupan, jopa isommin ohjeita lukematta, kyllä tästä ehkä nuoremmatkin selviävät. Kun aloitat, kysy koodia.

Olen kiitollinen, jos viitsitte antaa palautetta niin kaupan ulkoasusta, toimivudesta kuin sisällöstäkin.

Nettisivut uusittavina - itse tehden

Olen elämässäni ensimmäistä kertaa rakentamassa nettisivuja, eli nettikauppa on nyt työn alla. Katsotaan, mitä saan aikaan. Nykyiset eivät toimi kunnolla mobiiliympäristössä.

Keväästä lähtien tämän projektin käynnistäminen on ollut suurin energiasyöppö. Olen pyytänyt tarjouksia avoimen lädekoodin  ohjelmilla tehtävistä sivuista, vertaillut eri palvelujen tarjoajien sivuja ja hintoja sekä miettinyt ulkoasuvaihtoehtoja.  Kaikkein vaikeinta on ollut ratkaisun tekeminen pohjasta ja tekijästä.  Tämän vuoden kaikkien muiden projektien jälkeen piti katsoa kukkaron pohjalle ja lähteä tekemään sivuja itse.

Onneksi nykyään on palveluntarjoajia, joiden systeemeihin ei tarvitse koodaamisosaamista. Päädyin tekemään sivuja Kotisivukoneella. Kun kuitenkin haluan sivuista oman näköiset, haasteita silti riittää.

Nyt olen varannut aikaa sivujen tekoon siten, että karsin ohjelmastani lähes kaikki joulutapahtumat ja keskityn tähän. Toki tähän ratkaisuun vaikuttaa sekin, että myyntitapahtumiin valmistautuminen ja hoitaminen yksin sekä pitkien matkojen ajaminen alkaa olla jo liian rasittavaa. Ikä tekee tehtävänsä.

Kaikesta tästä johtuen nykyisen nettikaupan päivittäminen on jäänyt heikoksi. Uusimmat kuvat löytyvät parhaiten Facebookista.

Verkkokauppa tulee jatkossakin löytymään nykyisesta osoitteesta.

Yönmustia Korppi- sarjan koruja rokkikansalle

Kuvautin Käsityömuseon näyttelyä ja muitakin tarpeita varten mustaksi värjätystä nahasta tehtyjä Korppi-sarjan pergamenttikoruja. Mukana oli myös joitain hopeakoruja. Tässä maistiaisia kuvista.

Malleiksi sain paikallisen muusikkopariskunnan; Noora ja Alexander Olifirenkon. Kuvaajana toimi Matti Häkkinen.

Noora soittaa viulua. Hänellä on hiuksissaan Korppi-sarjan koruista nahkainen pyörivä ruusuke, kaulapanta, jossa on mukana hopeaketjua, sulka-korvakorut ja boleron solmua peittää myös nahkainen pyörivä koru. Kaulaketjussa riippuu Elämän Synty -hopeariipus. Sormukset näkyvät paremmin lähikuvassa.

Alexander on saanut korvaansa oman pääkallokorviksen lisäksi mustan Korppi- sulkakorviksen ja liivin rintamukseen siannahasta tehdyn rintaneulan.  Vähän samantapainen nahkakoru on myös kitaran hihnassa. Se näkyy pienenä yläkyvassa. Kaulassa on hopeariipus - josta itselleni tulee mieleen gallialais-sarjakuvan kilpi.

Alexander koristeli kitaransa korpilla ja rantessa on näyttävä musta Korppi-sarjan rannekoru. Siihen on laitettu koristeeksi vuoroveden hioma rantakivi. Hopeasormuksessa on vasarointikuvio.

Tässä kuvassa näkyy myös Nooran Kehrä-sarjan nenäkoru. Elämän Synty-riipus näkyy tässä aikaisempia kuvia paremmin..

Nooralla on sormissaan Metsänkeiju-sarjan sormukset sekä pikkusormessa kaiverruksin koristeltu sormus. Kuvassa näkyy myös solmuun kiinnitetty pergamenttiruusuke.

Tässä vielä näiden esillä olevien korusarjojen tarinoita:

KORPPI

Korppi on mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se,kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.

 

ELÄMÄN SYNTY

Nöyrästi taipuu pääni sen Suuren edessä. Elämän. Se syntyy munan sisällä, minussa. Arka itu, mutta minä kuulen: syvyyksissä virtaa väkevä virta, ei se minua jätä. Se on Elämä ja sen synty. 

 

METSÄNKEIJU

Metsänkeiju -korut ovat kuin tarina Pohjois-Karjalan satumaisista metsistä. Keiju on nukahtanut niitylle, ja nyt kaste valuu sen hiuksissa, ja katso - hiussuortuvan latvassa on pisara. Halutessasi voit nähdä koruissa myös veden aaltoilevan liikkeen ja pisarat purossa tai putouksessa.

 

 

 

Työpajassa tavataan

Ikä karttuu ja kulkeminen alkaa rasittaa. Kesän ja syksyn aikana olen miettinyt tulevaisuuden suuntaa. Korujen tekeminen on vienyt niin vahvasti mennessään, että lopettaminen ei ole tässä vaiheessa vielä vaihtoehto.

Myyntitapahtumissa kiertämisen sijasta olen nyt asettanut tavoitteeksi avata työpajan ovet tutustumista ja ostoksilla käyntiä varten. Katsomassa voi käydä ilman ostovelvoitetta. Työpajasta ostajille tarjoan 5 % alennuksen normaalihinnoista. Varsinaisia aukioloaikoja ei edelleenkään ole, joten käynnistä sovitaan puhelimitse, 045 7840 4065.

Voimakorukursseja voi myös tilata ryhmille. Pienet ryhmät mahtuvat pajaan, isompien ryhmien kanssa teen yhteistyötä paikkakunnan matkailuyrittäjien kanssa. Kurssi kestää pari tuntia ja siinä tehdään pieni koru hopealangasta.

Syksyn ohjelmassa on vielä pari isompaa projektia, joista nettikaupan uusiminen mobiiliystävällisemmäksi on pitää saada kuntoon viimeistään marraskuun aikana.

Toinen iso projekti on näyteikkunanäyttely Suomen Käsityömuseon Näytönpaikassa Jyväskylässä. Se avautuu 27.10. ja on esillä kuukauden ajan. Käytettävissä on kaksi isoa näyteikkunaa. Sinne olen kokeilemassa pergamentista myös pienoisveistosryhmää.

Ensi vuodelle on myös joitain uusia suunnitelmia, mutta niihin palataan tuonnempana.

Tervetuloa Työpajavierailulle! Valikoimat ovat nyt ennen Jyväskylän näytelyä suurimmillaan.

Jälleen ruusuisia kuvauskokeiluja

Kuvauskokeilut jatkuvat - jälleen kännykkäkuvina erilaisilla valaistuksilla ja taustoilla. Tällä kertaa kohteena oli pergamenttiruusut.

Tässä ruusujen läpikuultavuus ja herkkyys näkyvät hyvin.

Tässä tunnelma on parempi kuin ruusut. Etenkin etumaisen ruusun läpikuultavuus on kadonnut.

 

Taustan ja ruusujen välinen kontrasti on lniin suuri, että ruusujen herkkyys katoaa, vaikka läpikuultavuus näkyykin.

Musta tausta ei tässäkään kuvassa toimi.

Hattivattien haamubileet

Tänään kävi kuvausporukka pajalla erään projektin tiimoilta. Täytyy ammattilaiselle nostaa hattua, mutta pakkohan minunkin oli iltasella kokeilla, kun sain hyvän vinkin tunnelmakuvien ottamisesta.

En minä saamastani vinkistä oikeasti mitään ymmärtänyt. Eikä minulla ole mitään erillistä salamaa, mukana oli vain kännykkä, käsivalaisin sekä erilaisia tötteröitä. Haamujen hipoiksihan se meni ja peijakkaat sekoittivat minun vasta siivotun pajani. Tässä muutamia otoksia;

Pehmyt sisäänsulo varpaisillaan, minkä nyt vähän hameenhelma heilahtaa.

 Mitkät juhlat ne tällaiset ovat, salikin on koristelematta. Nyt äkkiä ruusuja etsimään.

Ei tällaista, juhannus meni jo.

Auringonvärinen ruusu antaa varmaan valoa sateiseen iltaan.

Aikamoisella aavikolla se kasvaakin.

Kasvaahan täällä hempeitä punaisiakin. Nyt voi juhlat jatkua.

Sitten alkaa villi tainssi

Varjojen leikki alkaa jo pelottaa

Äkkiä hämärtyvään iltaa Hattivattien kotikoloa etsimään.

Suohulluus aisoihin - toivon mukaan ei pysyvästi

Esittelen nykyään kotiseudulla itseni kulmakunnan pakollisena kylähulluna. Olen saanut synnyinlahjana jonkinsortin geenivirheen. Kaikkea, mihin innostun, pitää tehdä täysillä tai paremminkin ylikierroksilla. Korujen tekemisen lisäksi tämä koskee myös marjastusta ja sienestystä ja montaa muutakin asiaa.

Nämä lakat ovat sienireissun satoa ennen flunssaa.

Sain flunssan viikko sitten. Siitä huolimatta piti käydä yksi lakkareissu. joka vei ensin äänen ja flunssa muuttui sitten kunnon yskäksi, joka pitää aamuyöt hereillä. Nyt olen sen verran järkiintynyt, että olen malttanut  pysyä suolta pois, vaikka kipein mielin. Toki metsässä on silti pitänyt käydä   seuraamassa  sienten kasvua ja siinä sivussa harrastaa  muutakin kuntoliikuntaa. Kanttarellit ovat vielä täällä sen verran pieniä, että ne voisi antaa rauhassa kasvaa, jos vain malttais.

Nyt pitäisi viikon aikana saada itsensä kuntoon. Olen ilmoittautunut ensi viikoksiValamon opiston kurssille. Tarkoitus on kokeilla Sutisen kurssilla pergamenttia maalauspohjana ja ennen muuta kokeilla siitä pienoisveistosten tekemistä.

En tiedä, kumpi olisi pahempi, onnistuminen vai epäonnistuminen noissa kokeiluissa. Jos onnistun, on vaarana, että hyppään taas johonkin uuteen, tuntemattomaan  hullun lailla. Epäonnistumisessa ei korkealta putoa, kun luudan päältä lattialle.

Tämän kirjoittamisen välissä piti kuitenkin käväistä tarkistamassa pieni korvenkaista. Saaliina oli märät vaatteet, vähän lakkoja ja metsään jäneet raakileet + edellisen kävijän jalanjäljet. Saa nähdä, onko seuraavalla kerralla pelkät jäljet. Se siitä suohulluuden taltuttamisesta.

En malta olla kertomatta vielä eilistä episodia. Meille tuli vieras tuliaisinaan evääksi leivottu kalapiiras. Kun eväät oli saatu purettua, alkoi hänen puhelimensa etsintä. Soitin hänen numeroonsa ja sointi kuului jostain päin keittiötä. Tarkemman kuulostelun jälkeen puhelin löytyi pakastimesta muovipussissa olleiden kylmäpakkausten joukosta.