Leikkiä kuvilla

Sormuksia jämäkupilta

Paulan innoittamana minäkin sukelsin jämäkupille. Tuloksena on pari sormusta. Vasemmanpuoleinen on millisestä levynpalasta pakotuskokeiluna tehty kukka, jonka keskelle on juottaen ja sulatellen laitettu korupiikin pätkiä ja joskus vahingossa tilattuja 1-reikäisiä hopeapalloja. Koko komeiden juotin kiinni säädettävään sormuspohjaan. Tälle kukkaselle ei taida latinankielistä nimeä löytyä.

Oikeanpuolesessa sormuksessa on varovasti sulattelemalla rakennettu ruusu, joka on kiinnitetty joskus kokeiluversiona tehtyy lankasormukseen. 

Keväämmällä on toivon mukaan luvassa terävämpiä kuvia, kunhan saan uuteen järkkäriini obiskan ja jossain vaiheessa vielä opin kuvaamaankin sillä.

Shoppailua Keniassa

Kävimme Nakurusta Sanguruun matkalla kouluvierailulla sekä naisten keskuksessa, joka oli perustettu kylän naisten työllistämiseen. Tuotteita varten kasvatettiin lampaat, joiden villa karstattiin vanhaan mallin karstoilla tai oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvällä koneella. Yksipyöräiset rukit olivat Suomesta, mikä meille kerrottiin ennenkuin opas tiesi, mistä me olimme kooisin. Lamgat värjättiin luonnonväreillä, joihin ainakin osa kasveista kasvatettiin omassa puutarhassa.

Kutomossa naiset kutoivat kangaspuilla langat matoiksi ja seinävaatteiksi kangaspuissa. Tuotteilla oli myymälä, jossa saimme käydä ostoksilla. Palkat eivät varmasti päätä huimaa, sillä tuotteet eivät olleet kalliita.

Heidän sivunsa löytyy täältä.




 Toisessakin käsityöpaikassa pääsimme käymään paluumatkalla Nairobissa. Se rauhallisella alueella, aidattu ja vartioitu paikka, jossa oli kaksikerroksinen käsityömyymälä sekä ravintola. Tuotteet olivat eri tekijöiden ja osa hinnasta menee hyväntekeväisyyteen. Se ei ollut mikään halpakauppa, mutta hinnat olivat kiinteä ja laatu hyvä. Löysin netistä senkin paikan, jopa nettikaupan, josta osa myynnissä olevista tuotteista löytyy.

Kävimme Nakurussa myös kangaskaupassa. Näimme kaupungin läpi ajettaessa kaupan, johon halusimme shoppailemaan. Sinne pääsy oli varsinainen viivytystaistelu. Kuljettajat eivät olisi millään lähteneet viemään meitä sinne turvallisuussyistä. Lauantaina kuitenkin lähdimme kauppaa etsimään. Matkalla näkemäämme kauppaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta kyselyn jälkeen keskustasta löytyi yksi kangaskauppa. Liikenne oli  melkoista kaaosta. Meidät jätettiin lukon taakse autoon ja kuljettaja kävi tarkistamassa, voiko kauppaan mennä turvallisesti. Lopulta mekin pääsimme. Kauppa oli tupaten täynnä väekeä. Minä ostin kadunkulmassa työskentelevältä ompelijalta yhden kankaan. Kankaat olivat yleensä paloina, ja sangen värikkäitä ja isokuvioisia. Majapaikkaan palattaessa pysähdyimme vielä sisustuskangaskaupan kohdalle, josta mukaan tarttui leopardikuviosta samettia tyynyiksi.

Lintuja afrikasta

Meillä oli retkellä mukana erinomaisia lintuharrastajia. Monet linnut tulivat  tunnistetuiksi jo lentoon, osaa tutkittiin tarkemmin lintukirjojen avulla. Täydellisenä maallikkona minä luovutin lintujen osalta heti alkuunsa ja kuvasin ainoastaan muutamia. 

Strutseja jäimme jonkin verran. Tässä somaliantrutsi tuulessa. Tuulen nostellessa helmoja lintu oli  ihan sen näköinen, että alkkarit oli unohtuneet kotiin.

Helmikanoja oli runsaasti. Niistä viiruhelmikana on näyttävä. Hohtavan sininen alusasu antaa väriä tummien tumman höyhenpuvun alta näkyessään. Harmaampi serkkunsa ei ollut lainkaan noin kuvauksellisen näköinen.

Marabuhaikaroita näimme  aika monia. Tämä poseeraa Sangaressa leirimme rantakivillä.

Afrikanviherkyyhky oli pieni, mutta kauniinvärinen, kuten monet linnut siellä.


Sangurussa kuuntelimme huuhkajan huhuilua aamuvarhaisella telttamme nurkalta. Päiväretken jälkeen pääsimme kuvaamaan sen oksaltaan.

Sanguru oli senverran kokealla, että aamusella lämpötila oli ainoastaan viisi astetta. Tuntui vähän viileälle kaivautua ylös peiton alta. Silti henkilökunta kuunteli iltanuotiolla silmät pyörien, kun kerroimme Suomen talvisista olosuhteista.

Bogoriajärven tärkeimmät nähtävyydet ovat vaaleanpunaiset flamingoparvet sekä kuumat lähteet, jotka ruiskuttivat höyryävää vettä.

Matkalla tänne tapasimme ihan kotoisia pääskysiä isoina parvina.

Retken erikoisin lintu oli sihteerilintu, joka koikkelehti ihan kuin olisi ollut korkokengillä liikenteessä lisäsomisteenaan sulkahattu. Sen syötävien ötököiden pyydystys oli näkemisen arvoista, kun se ensin tilsasi löytönsä jaloillaan ja sitten keikautti nokkansa alas. Se olisi pitänyt kuvata videolle,

Kuvauskokeiluja jälleen

Olen nyt erään projektin  myötä kokeillut erilaisia pyörylöitä patinoiden ja ilman patinointia.

Käyn edelleen kansalaisopiston kuvankäsittelyn kurssia ja tarkoitus on hankkia järjestelmäkamera.

Olen pitkin talvea kokeillut erilaisia kuvausalustoja sivustoni uusimista varten.

 Tein aikoinaan myös lasitöitä. Löysin varastosta muutamia sinisiä lasilevyjä, joiden päällä olen nyt kokeillut kuvaamista. Sinisestä hopea erottuu hyvin, mutta jotenkin siihen pitäisi vielä saada veden tuntu. Kokeilin ruiskuttaa lasille vähän vettä, mutta ei se ainakaan nykyisellä kameralla erotu kunnolla.

Afrikkalaista tanssia

Nämä kuvat ovat Samburusta. Siellä  lodgen alueelle oli rakennettu esityspaikka lähikylästä tulleille tanssijoille. Tanssijoina toimivat pääasiassa miehet ja naiset olivat reunemmalla omana ryhmänään. Naiset osallistuivat tanssiin yläruumistaan rytmillisesti heiluttaen, jolloin laajat helminauhat heiluivat näyttävästi musiikin tahtiin.

Tanssit esittivät heimojen välistä sotaa, metsästystä ja lopuksi kosiomenoja, jolloin myös tytöt osallistuivat samaan tanssiin. Ryhmä pomo kertoi kunkin tanssin sisällöstä ennen esitystä. Saimme samalla kysellä heimon elämästä.

Miesten tanssin teki näyttäväksi korkeat hypyt ja tietysti näyttävä vaatetus. Vaatteiden väreillä oli omat symboliset merkityksensä, mutta niitähän minä en toki muista. Näitä värikkäitä vaatteita he näyttivät käyttävän kylissään jokapäiväisesti. Musiikki oli rytmikästä ja nopeatempoista.

Naiset olivat hyvin nuoria ja näyttivät kovin ujostelevan. Tuli epäilys, että he eivät esiintyneet kovin mielellään. Tanssin jälkeen he myivät tekemiään koruja, jotka oli tehty värikkäistä siemenhelmistä sekä lähinnä mustavalkoisia luukoruja. Koruihin käytettävät siemenhelmet ovat nykyään teollista tuotantoa.

Tanssiesityksistä saimme nauttia myös Elsameren illassa, jossa henkilökunta tanssi meille ystävänpäivän kunniaksi, sekä Masai Maran nuotioillassa, jossa tanssiesityksen loppuvaiheessa myös turisteja vetäistiin mukaan tanssiin yksi kerrallaan. Miten ollakaan, meidän ryhmästä tuo osa lankesi minulle. Masai-miehet ovat tottuneet käskemään, joten suostumusta ei kyselty. Iltaesityksistä minulla ei ole kuvia.

Kerron myöhemmin Masai-heimon elämästä ja laitan matkaseuralaiseni kuvia kylävierailusta, jonka itse jätin väliin. Pidin yhden yönseudun kestäneen mahataudin, jonka jälkeen toinen viikko menikin aika kevyellä ruokavaliolla ja herkistyneellä hajuaistilla.

Sorkkajalkaisia

Kuvassa vasemmalla imapala-haaremi, jota yleensä aina yksi urokki vahti.

Oikealla on keihäsantilooppi.



Dik-dikit olivat pieniä, suloisia eläimiä, jotka kulkivat pomppimalla. Ne olivat suunnilleen jäniksen kokoisia ja sääret olivat melkein tulitikun näköisiä. Ai, mitkä silmät....

Oikeanpuoleinen oli varmaan joku kudu tai vastaava. Upean eläin joka tapauksessa.

Vasemman kuvan gerenukki on sopeutunut savannin rajallisiin muonavaroihin opettelemalla syömään pensaiden latvuksia kahdella jalalla seisten.

Puhveleita on isoina laumoina Nakurussa, kuva oikealla.

 
Vasemmassa kuvassa on vesiantilooppeja. Ne ovat kehittäneet hyvän sujautumiskeinon petoja vastaan. Niiden liha on niin pahaa, että ne saavat olla ihan rauhassa. Kuva Nakurusta.

Topi-antiloopit olivat ensimmäisiä vastaantulijoita Masai Marassa. Isoja laumoja niitäkään ei ollut. Hyvä tuntomerkki niillä on lähes musta takapaisti.

Virtahepoja, krokotiileja ja sarvikuonoja

Sarvikuonoja tapasimme Nakurujärvellä. Tässä emo poikesensa kanssa laiduntamassa lähellä järveä. Nämä ovat leveähuulisarvikuonoja, jotka ovat yleisempiä kuin suippohuuli-serkkunsa.

Toisen kerran näimme emon poikasensa kanssa iltapäiväettosilla. Autoja ne eivät näytä pelkäävän, mutta ärsyttämään ei varmaan kannata mennä.

Tässä mutaisempi painos sarvikuonosta taustanaan vaalenapunaisia flamingoja Nakurajärvellä.  Ruohoa näytti kuivuudesta huolimatta riittävän, sillä eläimet täällä näyttivät varsin hyväkuntoisilta.

Tällä alueella näimme myös isoja puhvelilaumoja, mutta niistä kuvia myöhemmin.




Virtahepoja tapasimme kahtena iltana Masai Marassa. Joen vesi oli vähissä, joten ne joutuivat kuhisemaan samoissa poukamissa. Tilanahtaus näytti väliin aiheuttavan kahnauksiakin, kun ne ottivat yhteen suut ammollaan. Tilanteet olivat niin nopeita, että en ehtinyt niitä kuvaamaan, mutta tässä yksittäisiä leukojen revittelyjä. Pienenä on vitsa väännettävä.

Tässä krokotiilin lapsi loikoo ilta-auringossa. Kuvaamani aikuinen oli menettänyt häntänsä. Näidenkin elintila oli käynyt veden puutteen vuoksi sangen ahtaaksi.

Yhden yksilön näimme ihan leirinmme kohdalla joenssa. Jyrkän törmän päälle se ei kuulemma kuitenkaan olisi päässyt, joten voimme nukkua ihan rauhassa. Unta rauhoitti vielä jokaisen teltan nurkalla vartiossa seisova masaisotilas.

Krakotiilit verottavat väliin masaimiesten vaimovarantoa, kun nämä ovat rannalla pyykillä tai veden haussa. Veden väri oli kyllä sellainen, että etoi pelkkä ajatus sen käyttämisestä talousvetenä.