Virtahepoja, krokotiileja ja sarvikuonoja

Sarvikuonoja tapasimme Nakurujärvellä. Tässä emo poikesensa kanssa laiduntamassa lähellä järveä. Nämä ovat leveähuulisarvikuonoja, jotka ovat yleisempiä kuin suippohuuli-serkkunsa.

Toisen kerran näimme emon poikasensa kanssa iltapäiväettosilla. Autoja ne eivät näytä pelkäävän, mutta ärsyttämään ei varmaan kannata mennä.

Tässä mutaisempi painos sarvikuonosta taustanaan vaalenapunaisia flamingoja Nakurajärvellä.  Ruohoa näytti kuivuudesta huolimatta riittävän, sillä eläimet täällä näyttivät varsin hyväkuntoisilta.

Tällä alueella näimme myös isoja puhvelilaumoja, mutta niistä kuvia myöhemmin.




Virtahepoja tapasimme kahtena iltana Masai Marassa. Joen vesi oli vähissä, joten ne joutuivat kuhisemaan samoissa poukamissa. Tilanahtaus näytti väliin aiheuttavan kahnauksiakin, kun ne ottivat yhteen suut ammollaan. Tilanteet olivat niin nopeita, että en ehtinyt niitä kuvaamaan, mutta tässä yksittäisiä leukojen revittelyjä. Pienenä on vitsa väännettävä.

Tässä krokotiilin lapsi loikoo ilta-auringossa. Kuvaamani aikuinen oli menettänyt häntänsä. Näidenkin elintila oli käynyt veden puutteen vuoksi sangen ahtaaksi.

Yhden yksilön näimme ihan leirinmme kohdalla joenssa. Jyrkän törmän päälle se ei kuulemma kuitenkaan olisi päässyt, joten voimme nukkua ihan rauhassa. Unta rauhoitti vielä jokaisen teltan nurkalla vartiossa seisova masaisotilas.

Krakotiilit verottavat väliin masaimiesten vaimovarantoa, kun nämä ovat rannalla pyykillä tai veden haussa. Veden väri oli kyllä sellainen, että etoi pelkkä ajatus sen käyttämisestä talousvetenä.