Tuotekuvausta ja uusia tuotteita nettikauppaan

Pergamenttikoruissa on nyt päästy uuteen vaiheeseen. Karjalanruusu on nyt vihdoin myynnissä sekä nettikaupassa että Joensuun Taitoshopissa. 

Nettikaupassa on uutuutena myös pergamentista tehty rannekoru, jossa kiinnityksenä on pienet hopeanapit.

Opiskelu jatkui myös Valamon pajatalkooviikon aikana. Opettajani Karri Sutinen yrityti uittaa minua tuotekuvauksen saloihin. Nyt olen parina päivänä kokeillut saada vinkeistä edes jotain kokeiltua käytäntöön. Paljon harjoitusta on vielä edessä, mutta nyt intoa alkais löytyä kokeiluihin, kun vain löytisi aikaa. Tässä muutamia kuvia kokeiluista.

Helisevät äiti- lapsikorut ovat myös uutuuksina nettikaupassa. Kellojen helinä on niin hento, että se ei rasita äidinkään korvia.

Ruudut-sarja on saanut uuden, himmennetyllä pinnalla tehdyn pelkisteryn kaulakoru- ja rannekoruversion.  

Risteissä ja enkeleissä kokeilin myös erilaista kuvaustapaa muutamien korujen osalta. Näissä sävyt ja tunnelma on vielä hakusessa.

Valamo, hiljentymisen paikka, voi tarjota myös ylläreitä

Ajelin sunnuntaina kohti Valamoa opiston pajatalkoolaiseksi. Olin sopinut työviikon hopeapajassa siten, että voin kurssien esittelyn ohella esitellä myös omia korujani opiston opiskelijamannekiinina. Minähän olen hakenut täältä perusoppia uuden eläkeläisurani tueksi.

Mietin ajaessani, mahdanko tavata opettajani, jota en ole nähnyt reiluun vuoteen ja millaista on ottaa paja haltuun yksinään.  Näitä miettiessäni puhelin soi ja Karri sanoi odottavansa minua opistolla. Ai. miten hyvälle tuntui jatkaa matkaa, tuntui aivan kuin olisi menossa kotiin. Vataanotto muutoinkin oli sydämellinen.

Tämä aamu osoitti, että täälläkin voi tapahtua mitä vain. Olen majoittuneena valkoisen viersmajan yläkertaan monien muiden talkoolaisten tapaan. Talo on nähnyt parempiakin päiviä kuntonsa puolesta. Heräsin aamulla viiden korvilla vähän huonoon oloon. Arvelin, että käynti käytävän perällä olevassa hotelli helpotuksessa voisi tuoda avun. Helpommin sanottu kuin tehty. Lukon avausnuppi jäi käteen ja itse jumiin huoneeseeni.

Pöydällä oli puhelinnumerolista, jossa oli myös yöpäivystäjän numero. Kun sain hänet lopulta hereille, pojalla oli niin hoono soomi, jotta ei tainnut minun kuiskutteluistani paljoa ymmärtää, kun soitti vielä peri kertaa takaisin. Sen verran sain varmisteltua tunnetulla englannillani, jotta hän selvisi oikean oven taakse ison avainnipun kanssa. Eihän siinä lukossa mikään toiminut. Hän oli saanut jostain munkin mukaansa tulkiksi. Pyysyvät odottamaan huoltomiesten töihin tulemista. Olin sitä mieltä, että en odota enää paria tuntia.

Apuun hälytettiin isä Viktori murtovälineiden kanssa ja johan ovi aukesi. Lähtiessään hän vain totesi, että älä laita enää ovea lukkoon. Milläpä olisin sen edää lukinnutkaan. Operaatiosta syntyi sen verran melua, että koko talo oli taatusti hereillä. Onneksi talosta löytyi yksi tyhjä huone, johon sain siirtää kamani.

Olin kuvitellut tekeväni pajassa vaikka mitä hommiani esittelyjen ohessa, tai ainakin aamui illoin. Toisin näyttää kuitenkin käyvän. Ainakaan nyt parin päivän aikana en ole ehtinyt juuri mitään, kun ihmisitä on ollut kiitettävästi liiketeessä sateisesta säästä huolimatta. Mona antoisaa keskustelua on käyty ja ihmiset ovat olleet kovasti kiinnostuneita.

KARJALASTA KAJAHTAA - ILOA ELÄMÄÄN kesänäyttely Nurmeksessa

Taito Pohjois-Karjala on yhteistyössä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön kanssa järjestämässä Kesänäyttelyitä KARJALASTA KAJAHTAA - ILOA ELÄMÄÄN.

Yksi kesän näyttelypaikkakunnista on Nurmes, jonka näyttely on Wanhan aseman ullakolla, Taitokeskuksen yläkerrassa. Näyttely avataan  16.6.  ja on avoinna yleisölle 15.8. saakka, ma-pe klo 9-16. Näyttelyssä on Apan Korun/Design  Airi Hietala koruja hopeasta ja pergamentista sekä  Räsymattoikonit-työ, Riitta Turunen ja Aino Lampio.

Näyttelytila on hirsipintainen, idyllinen ja valoisa tila. Liikuntaesteisille kapea, jyrkkä portaikko voi valitettavasti olla ylivoimainen este näyttelyyn pääsemiselle. Toivottavasti kaiteen rakentaminen portaikkoon mahdollistaa useimpien pääsyn näyttelyyn.

Apan Korulle tämä näyttely on jo toinen. Nurmeksen kirjastossa oli Nurmes-korujen näyttely syksyllä 2011.

Tervetuloa näyttelyyn! Toivottavasti viihdytte!

Helisevät kellokukat ja kellokorut äidille/vauvalle

Nyt kotimaiset hopeasta tehdyt, helisevät  äiti/vauva -kellot ovat verkkokaupassa. Näissä ideana on, että äiti voi kantaa korua odotusaikanaan vatsansa päällä, jolloin vauva kuulee kellon kevyen helinän. Syntymän jälkeen sama tuttu ääni viihdyttää vauvaa imetysaikana, jolloin vauva voi heilutella korua syödessään. Korun helinä on niin hento, että se ei ärsytä äidinkään korvia.

Korun voi antaa myös vauvalle kummilahjana tai viemisinä.

Korua on saatavana helisevänä kellokukkana tai kellona erilaisilla pintakäsittelyillä. Korun mukana on poronnahkanauha, jonka pituus riittää odotusajankin koruun.

Idea helisevästä korusta ei ole uusi. Sellaista on käytetty ainakin pallon muotoisena monien alkuperäiskansojen parissa. Tällaisina muotoina sitä ei tiettävästi ole käytetty.

Auta hahmottamaan, miten pergamentin voi kuvata kaaviona.

Nyt, kun pergamentti lopultakin alkaa taipua käsissäni koruiksi, olen miettinyt miettinyt, miten materiaalia voisi kuvata kaaviona siten, että ei tarvitsisi pitkiä selityksiä eri kielillä. Se on korumateriaalina niin erikoista, että ihmisten on vaikea tietää, mitä se on, silloinkin, kun he näkevät sen koruina.

Se, mitä haluaisin kertoa, on
- koruissa käytettävien hopeaosien kierrätysaste
- pergamentin ekologisuus - muokkaamattomana nahkana sen valmistamiseen ei käytetä myrkkyjä
- materiaalin alkuperä - osa kotimaista, osa saksalaista
- pergamentin historia merkitysten siirtämisessä siten, että korujenkin rooli merkitysten kantamisessa tulee siinä esille
- kotimainen käsityö

Olen miettinyt tämäntapaista kaaviota, josta vielä pitäisi saada loputkin tekstit pois

Anna palautetta sekä vinkkejä, miten sinä sen kertoisit. Ajattelenko liian monimutkaisesti, eli saako tuon kaiken kuvattua kaavioon?

Paras ehdotus palkitaan - pergamenttisulka rintaneulana.

Tanssin monia ulottuvuuksia

Pienellä paikkakunnalla yksikin aktiivinen ammattilainen saa paljon aikaan. Olin eilen Nurmes-talolla  paikallisen tanssiryhmän esitystä katsomassa. Aiheena oli tunnetilat.  Ryhmän vetäjä on ainoa tanssin ammattilainen. Suurin osa tanssijoista oli nuoria.

Osat ja esitettävät tunnetilat vaihtyivat suhteellisen nopeassa tempossa. Esityksen koreografiat oli jaettu ryhmäläisille. Kunkin osan alussa kerrottiin, mikä on aiheena oleva tunne ja mitä se eri ihmisille merkitsee. Koko tunteiden kirjo oli mukana ilosta ja rakastumisesta syyllisyyteen, menetyksiin ja aina kuoleman kohtaamiseen saakka. Olipa niin koskettava esitys, että kotimatka meni melkein itkien.

Minulle itselle lavatanssi on talvikauden ainoa kuntoilumuoto. Parhaimmillaan käymme 4-5 kertaa viikossa kursseilla ja viikohlopputansseissa. Kuntoiluna se on monipuolista liikuntaa, jolla saa takuuvarmasti pään tyhjennettyä viikon aherruksesta. Se hauskaa ja sosiaalista. Näin ikääntyneenä sillä voi ylläpitää niin muistia kuin tasapainoakin. Tosin nopeimmat lajit alkavat jo olla haastavia tässä iässä ja vanhasta tavasta poisoppiminen on sitkeimmin opittava läksy.

Meillä on viime syksystä saakka toiminut omatoiminen tangoryhmä, jossa harjoittelemme argentiinalaisen alkeita sekä wanhaa tangoa. Siinäpä sitä onkin muistitreeniä. Osa ryhmäläisistä on käynyt lauluesitysten taustalla rekvisiittana tanssimassa muutamia tangoja. Bomballa esiinnyimme Tangon taikaa -illassa orkesterin tauolla.

Koruntekijänä sain koruistaa esiintymisasut. Oli mielenkiintoinen projekti päästä valitsemaan tanssijan persoonaan ja asuun sopivaa korua. Kuvassa muutamia ryhmäläisiä. Kännykällä otetuissa kuvissa koruja ei kyllä juuri erota.

Upeita tarinoita korukyselyn satona, osa 2

Purin viime postauksessani ensimmäiset 5-vuotisarvontakyselyn tulokset. Tässä lupaamaani jatko-osa palautteista, joiden julkaisemiseen sain luvan.

Ensin kysymykset, miten olette löytäneet koruni ja mikä koruistani on suosikkinne.

"Myyntitapahtumassa Katinkullassa kiertelin eri myyntipöydillä. Juuri ne ihanan punaiset korallihelmet pistivät silmääni heti eka kerralla ne nähtyäni. En tehnyt päätöstä heti vaan kiertelin muillakin myyjillä. Helmet vain jotenkin vetivät puoleensa, enkä voinut muuta kuin ostaa ne. Kannatti laittaa kauniisti esille, onneksi kukaan muu ei niitä ehtinyt ostaa kun olivat ainoat ja odottivat juuri minua!"

"täältä netistä, facesta, ihan sattumalta ..ehkä johdatusta ;)"  
"no tuo voittona oleva sormus vei kyllä sydämeni <3"

"Netissä ja ihan vahingossa.Mut kai oli tarkoitettu käyvän niin koska nämä on ihan mun oloisia."
"Kaikki hopeiset sormukset"

"Facebookissa näin ilmoituksen tästä arvonnassa ja kävin sitten blogissa katsomassa muita koruja, koska kuvassa ollut sormus oli niin hieno. Myös liljakaulakoru helmikoristeineen oli kaunis."

 "Olen käynyt sivuilla jo vuosia - tilannutkin. Taisin löytää jotenkin nettiyhteyksien kautta."
"Yhä vieläkin: Sisin..."

"Netissä seikkailin. Olen syntynyt Nurmeksessa ja epäsäännöllisen säännöllisesti seurailen, mitä sinne rakkaalle synnyinseudulle kuuluu. Sieltä se jostain löytyi." "Nurmes korut ilman muuta."

"Netissä monta vuotta sitten, mutta valitettavasti muista, kuinka." "Sisin-sarja. Jotenkin samalla herkkä ja juhlava, mutta voi käyttää myös arkikäytössä."

"Tutuilla on ollut, netistä ja Joulumessuilta ne ihanat aarteet." "Kehrä"

"Facebookin suggested post."  "Kehrä-juhlaketju. Pidän kyllä koko sarjasta. Muoto on tavattoman kiehtova ja jotenkin runollinen, ajaton."

"Tutustuin sinuun Voimanaisissa. Kiinnostuin kauniista koruistasi, toki entisenä Nurmeslaisena myös sinusta, Airi! Netissä seikkailen aika-ajoin katselemassa ihanuuksiasi ja messuiltakin olen sinut koruinesi bongannut. Itsekin käsityöläisenä arvostan töitäsi ja yksilöllisyyttä. Ylpeänä kannan Nurmes-koruja ylläni!"

"Netissä, etsin hääkoruja ja löysin Sinut googlettamalla." "Ehdottomasti Yhdessä-sarja. Muutkin korut puhuttelevat, kauniita ja uniikkeja."  

Oman suosikkikorunne tarina

"Pieni ihana hopea/turkoosi risti. Mieheni osti sen minulle viime kesänä kun olimme kreikassa. Viimeksi sain ristin edesmenneeltä isältäni rippilahjaksi (reilusti yli 30v sitten ) ja se on jo aikapäivää sitten hukkunut. Tähän mieheni ostamaan ristiin ihastuin ikihyviksi, se on niin kaunis, pieni ja siro ja symboloi meidän liittomme uskollisuutta..ei ollut mikään miljoonan arvoinen timangiristi, vaan ihan hopeaa ja hintakin taisi olla joku 20e..mutta merkitys on sitäkin arvokkaampi. <3"

"Siskoltani lahjaksi kun olin voimieni äärirajoilla. Sain Anna Pusun Peppi korvikset,voimauttamaan ja tsemppaamaan eteenpäin."

"Juuri tuo arvonnassa oleva sormus. Ostin joskus vuosia sitten Modenasta Italiasta hieman samankaltaisen, joskin ei aivan yhtä hienon, sormuksen, jota käytin paljon. Kerran olin ottanut sen kuntosalilla pois, laittanut mielestäni laukkuun, kuten ennenkin ja kotona vasta huomasin, että sormus ei ollutkaan laukussa oli kaiketi jäänyt pukuhuoneeseen ja koristanee nykyisin jonkun toisen sormea. Toivottavasti sormus tuottaa hänelle yhtä paljon iloa kuin se tuotti minulle."

"Minulle tärkein koru on lapsena saatu kultainen sydänriipus pienellä punaisella kivellä, olen saanut sen isältäni yli 30-vuotta sitten. Se seuraa mukanani aina."

"Suosikkikoruni ovat Nurmes korvakorut. Ne ovat rakkaat ja voin pitää niitä arkena ja juhlana ja aina ilolla esittelen, kun niitä ihaillaan korvissani, nehän eivät olekaan mitkä tahansa korvakorut, vaan omalta synnyinseudulta kotoisin. Ihanat ja rakkaat lapsuusmuistot tulvahtavat aina mieleeni ja usein laitan korvikset korviini silloinkin, kun minulle tulee ikävä rakasta mummoani. Olen myös ostanut parhaalle ystävälleni samanlaisen riipuksen, osoituksena kuinka tärkeä hän on minulle."

"Kyllä se vihkisormus on. Valittiin sormus yhdessä, keltakultatainen, jossa pieni timantti. Se timantti on kantanut tuulissa ja tuiskuissa pian 18 vuotta."
 
 "Just ne Kehrä korut akaatilla. Lumosivat minut Nurmeksen Joulumessuilla Pielis-Areenassa. Ja yllätykseni oli suuri kun joulupukki toi minulle ne kaikki..kaula, ranne ja korvakorut. AIVAN IHANAT."
  
"Oma suosikkikoruni on isoäidiltä peritty sormus. Hän sai sen isoisältä seurustelusuhteen alkuaikoina Viipurissa. Vain joitakin vuosia myöhemmin isoisä kaatui talvisodassa ja isoäiti kasvatti isääni yksinhuoltajana köyhissä oloissa. Evakkojen elämä ei ollut helppoa. Asuin- ja työpaikat vaihtelivat ja sota-aikoina saatu tuberkuloosi vaati veronsa. Isoäiti oli herkkä ja kaunis nainen, joka ei koskaan täysin toipunut aviomiehen kuolemasta eikä hän enää avioitunut uudelleen. Käytän sormusta silloin, kun haluan ajatella isoäitiä ja hänen kertomuksiaan isoisästä ja Karjalasta. Sormuksessa on ohueen kultaiseen kehykseen kruunuistutettu safiiri, joka tuntuu jännästi vaihtavan väriään valaistuksesta riippuen. Välillä se on kirkkaan sininen kuin järvivesi ja välillä tummempi, jotenkin violetti. Väri, kuten elämäkin, voi muuttua nopeasti. "



"Nuo Nurmes-korut ovat kalleimpia aarteitani äitivainaan hopeisen rinta/huivineulan lisäksi. Äidiltä saamani koru on aina ollut mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunis, ja vasta reilu vuosi sitten sain tietää, että se on varhaisimpia Kalevala-koruja! Niistäkin pidän yleisesti!"
 
"Menin naimisiin sydän nilkassa, eli Yhdessä-sarjan nilkkaketjuun koristautuneena.
Kävelin alttarille nilkkaketju vasemmassa nilkassa. Kun vihkiminen oli ohi, käännyimme yleisöön päin ja silloin koru oli keskellämme, koskettaen meitä kumpaakin.
Koru symboloi meitä parina ja muistuttaa tärkeästä päivästä ja varsinkin sen tunnelmasta. " 

Monta koskettavaa tarinaa jää julkaisematta. Osa sen takia, että ette halunneet antaa niitä julkisuuteen, osa jäi pois valinnan vaikeuden takia.  

Lämpimät kiitokset vielä kaikille vastaajille. Näiden voimin jaksaa taas pakertaa pitkän aikaa. 

Palautetta kyselyn kautta

Nyt vasta ehdin tutustumaan tarkemmin yrityksen synttäreiden merkeissä tekemääni kyselyyn. Vastauksia tuli kaikkiaan 139, eli ihan kiitettävä määrä. Kiinnostus arvottavaan sormukseen oli erittäin suuri, mutta omasta kokemuksesta jo tiesin, että osallistumisen ehtona ollut kysely rajoitti osallistumista. Vastaukset ovat mielenkiintoista luettavaa.

Lupaukseni mukaan siteeraan vain niitä vastauksia, joiden osalta oli annettu lupa julkaisuun, mutta nekin laitan nimettöminä.  Tässä ensimmäisiä poimintoja siitä, miten olette löytäneet koruni ja mikä koruistani on suosikkinne.

"Etsin netissä persoonallisia nimikoruja. Päädyin sivuillesi ja löysin etsimäni.
No, pakko sanoa että suosikkini on mittatilaustyönä tekemäsi riipus keltaisesta kivestä."

"Olen Suomenkäsityöyrittäjien fb ryhmässä ja olen seuraillut sinun ihania korujasi.
Tämä sormus mikä sinulla on profilikuvana juuri nyt , on aivan ihana!!
Haluaisin juuri tuommoisen itselleni...."

"Facebuukin kautta. Ollaan tuttuja ja kavereita myös facebookissa.Tykkään hopeasta ja hopea koruista. Tykkään Nurmes- sarjan koruista 'massiivisuutensa vuoks ja Kehrä-sarjan koruista siroutensa vuoksi. "

"Voimanainen-verkoston kautta, suosikkini Yhdessä-sarja"

"Olen ollut Taitokorut facebook-tykkääjänä, ja sitä kautta löysin verkkokauppanne. Upeita koruja!  Suosikkini on Yhdessä-kaulaketju. Todella kauniit sydämet, kuvastaa kauniisti rakkautta!  En ainakaan vielä toistaiseksi ko. korua omista, mutta toivottavasti voisin sellaisen hankkia... sitten kun en enää joudu elämään tiukalla opiskelijabudjetilla."   

Tarinanne omista suosikkikoruistanne vahvistaa taannoisen vätöstutkimuksen johtopäätöksiä; nainen kantaa kantaa suosikkikoruissaan merkityksiä.

"Lapin risti. Lahja mieheltä. Kaunis, ajaton, moderni, sopii kaikkien kanssa, toista ei ole tullut vastaan. Hiemnan pidempi ketju korussa, joten koruasettuu kaikkien vaatteiden päälle tai sen voi piilottaa alle."

"Minulla on 3 Nurmes-sarjan korua: kaksi riipusta ja ranneketju. Sukulaiset keksivät ostaa niitä minulle kimpassa 50-vuotislahjaksi viime vuonna eivätkä kyllä sopivampaa lahjaa Nurmeksessa syntyneelle ja kasvaneelle olisi voineet keksiä! Nurmes-korut ovat persoonallisia ja tyylikkäitä ja niissä näkyy käsityön jälki, mikä erottaa ne halppisrimpulahelyistä!" 

"Sain kiven uudelta ystävältä, kun olin sairaalassa potilaana. Hän sanoi että "kivissä on paljon voimaa". Halusin osoittaa kuinka paljon arvostin elettä, ja päätin teettää kivestä riipuksen jotta voisin kantaa "ystävyyden voimaa" mukanani vaikeissa tilanteissa."

"Oma suosikkikoruni on hopeakurssilla itsetekemä rannekoru ja sormus."

"Vuosien varrella ehdottomaksi suosikikseni on muodostunut arkikoruna pitämäni Paula Nummelan suunnittelema horoskooppikoru, jonka sain äidiltäni joululahjaksi 1999. Se on yksinkertainen hopeinen kiekura, leijonan merkki."   

Monissa vastauksissa verkkokauppaan toivottiin arkikoruja täsmentämättä kuitenkaan, millaisia ne olisivat. Minullahan on laaja valikoima koruja, jotka eivät koskaan päädy verkkokauppaan saakka. Ne ovat yksittäiskappaleita, riipuksia, korviksia ja sormuksia. Helminauhojakin löytyy, mutta olen yrittänyt pitää sivuston kohtuullisen kokoisena, jotta sieltä olisi helpompi etsiä. 

Tavoitteena on tehdä jossain vaiheessa kuvagalleria, johon kuvaisin näitä yksittäiskappleita ja tilaustöitä. Niiden perusteella olisi helpompi teettääkin jotain.

Tässä ensimmäiset poiminnat vastauksista. Jatkoa on luvassa, sillä lähes puolet vastaajista antoi luvan julkaisemiseen.