Kilpailu korusarjan nimestä

Uusia malleja syntyy siihen tahtii, että nyt alkaa olla jo nimistä puute. Sen takia pyydänkin teidän apuanne. Lähettäkää minulle nimiehdotuksia oheisen sarjan koruille. Palkintona parhaasta ehdotuksesta annan ko. sarjan korvakorut. Jos samaa nimeä on ehdottanut useampi henkilö, voittaja arvotaan näisen keskuudesta.

Kilpailuaika päätty lokakuun lopussa.

Kuvissa kaulaketju, ranneketju ja korvikset.

Koruvaraston täydenystä

Tein myös Kehrä-sarjaan samantapaisen kaulaketjun kuin Ruusutarha-sarjaankin. Miksikähän en ole tällaista aikaisemmin tehnyt. Tuollakin menis vaikka linnan juhliin.

Sunnuntain istuin Bomban puodissa päivystäm ässä ja samalla vääntelin lisää osia Ruusutarhaan. Tänään sain ne juotettua, vasaroitua ja myllytettyä. Nyt niistä on helppo koota sellaisia koruja, joita näyttäis menevän.

Bomballa on Sydänyhdistyksen karaoketanssit. Oli mukava istua kuuntelemassa, tosin musiikki meinas mennä haitalle asti jalkapohjan alle. Yhden peliparin kävin tanssimassakin välillä, kun ei ollut asiakkaita. Vanha tuttu kävi puotista kysymässä. Eihän lattia kovin hyvin kävelykengillä luistanut, mutta voihan sitä nostella sen verran koipiaan. 


Ruusutarha-sarjaan tein myös tällaisen version. Kaulaketjusta roikkuva osa on kiinnitetty pienellä lukolla ketjuun, jolloin se on halutessa helppo irroittaa. Lenkit on väännelty monikulmioiksi. Sellaisena ne paremmin sopivat noiden ruusujen seuraan. Aika monet lenkeistä joutui juottamaan uudellen, kun ne aukeilivat väännellessä. Ketju on livenä aika hyvän  näköinen.

Päivällä kävin huollattamassa autoa. Se kesti pari tuntia. Kiertelin sinä aikana keskustassa ja yritin etsiä rekvisiittaa Helsingin keikalle. Yhden mustan, puisen lippaan löysinki n. Se oli jopa sisältäkin vuorattu mustalla sametilla. Siihen on mukava laittaa ne korut, joita en laita näytille.

Menoa ja meininkiä riittä

Kuten viereinen Mukana tapahtumissa -lista osoittaa, syksyksi riittää menoa ja meininkiä. Niinä viikonloppuina, joilloin en ole johonkin menossa, istun päyvystämässä Bomban puodissa. Nyt on vain niin hiljainen kausi, jotta siellä ei liiemmin ole tungosta.

Eilen tuli sähköpostilla viesti, jossa tarjottiin osallistumista Helsingissä Korjaamo markkinoille, aiheena design. Tokihan minä innostuin asiasta. Soitin ja kyselin lisätietoja. Sitten alkoi kuumeinen matkan suunnittelu. Ensin yritin etsiä kuskia, kun näin hieno rouva ei voi mitenkään itse ajaa varsinkaan noin syrjäisessä paikassa näin meidän vinkkelistä katsoen. Hesasta kiinnostuneet kuskit tuntuivat olevan kovin harvssa, joten piti ottaa vaihtoehto 2. käyttöön ja ruveta suunnittelemaan junamatkaa.

Junassa hankalinta on kamojen rahtaaminen. Normaalisti mukana kuljetettavat esittelytelineet pitää nyt hyljätä ja suunnitella hommat matkalaukkuun mahtuvan tavaran pohjalta. Sain  opiskelukaverini Toijalasta lupautumaan seurakseni. Löydettiin edullinen hotellitarjouskin, tosin se oli viime yön seutuna kallistunut, kun en vielä illalla uskaltanut varata.

Keikka täysi arvoitus. Toivottavasti ostajia löytyy edes sen verran, että sais kulunsa katettua.

Opiskelijaksi jälleen

Keväällä ja kesällä kokeilin erilaisten ristien tekemistä levynjämistä. Tässä muutamia kokeiluja. Jokainen tekemäni risti on erilainen. Ne ovat saaneet yllättävän hyvän vastaanoton.



Olen aloittamassa talven aikana räätälöidyn oppisopimuskoulutuksen. Yrittäjänä on mahdollisuus saada täydennyskoulutusta niillä alueilla, joilla sitä eniten tarvitsee. Tarkoitus on sisällyttä opiskeluun ennen muuta hopeatöiden tekniikoita Valamon kansanopistossa. Mukaan haluan myös markkinointia, valokuvausta ja kuvankäsittelyä yms. Siitä tulee varmasti mielenkiintoinen jakso.

Liityin myös Sosiaalinen media oppimisen tukena -ryhmään http://sometu.ning.com/ Siellä pitäisi vain ehtiä etsimään itselle olennaista tietoa.

Näin siinä sitten kävi

Onneksi sain viikonloppuna tilauksen, jota varten minun oli pakko käynnistää osien teko, kun entiset oli käytetty kaikki. Sisin-tuplarenkaiden teko onnistui ohan ok. Sitten aloitin Kehrä-spiraalien teon. Siinä homma sitten taas lipsahti. Niistä minun piti ruveta vääntelemään niistä kantikkaita ruusuja. Nyt minulla on näitä tällaisina vasaroimattomina eri kokona.

Muutama iso S-riipuskin syntyi siinä sivutuotteena, mutta sekin voisi olla paremman näköinen vähän kantikkaana versiona.



Yhden ruusuista vasaroin kokonaan suhteellisen tasaikseksi. Minusta se ei näyttänyt oikein hyvältä. Seuraavan vasaroin vain osittain. Minusta tämä näyttää jo varsin hyvälle. Sateisen iltapäivän valo ei riittänyt, joten kuva ei tee korulle oikeutta.

Minä luulen, että näistä ruusuista alkaa syntyä kokonainen sarja; erilaisia kaulakoruja, rannekoruja ja korviksia.

 Ne Kehrä-kiehkurat odottavat vielä uutta päivää syntyäkseen.

Varastojen täydennys odottaa

Nyt pitäisi tehdä osia, kuten Kehrä-spiraaleita, tuplarenkaita, kukkia yms,  tulevia korutilauksia varten varastoon. Se helpottaa olennaisesti esimerkiksi joulumyyntiin valmistautumista sekä tilaustöiden tekemistä.

Tässä vaiheessa vain aina tulee mahdoton inspis kokeilla kaikkea uutta ja kehitellä malleja.

Kuvan riipuksessa on on hyödynnetty pieniä hopealevyn jämiä. Samoin alla olevissa lehtikorviksissa.

Lehti on leikattu hopealevyn jämästä ja muotoiltu. Kuvassa lehtien kärjetkin nättävät taipuneen alaspäin, mutta se on vain optista harhaa - ne kaartuvat ylöspäin. Lehtien pinnassa on kevyt patinointi.

Pitää tässä syksyn aikana selvitellä mahdollisuudet päästä jollekin hopeakurssille, jossa voisi ohjatusti opetella erilaisia menetelmiä, kuten valamista ja pakottamista.

Tekee mieli sieneen

Löysin kesän ensimmäiset sienet aamuisella lenkillä erään vaaran laella olevalta kosteikolta. Olivat vain kaikella todennäköisyydellä valkoisia kärpässieniä, joten jätin keräämättä. Samaisella kosteikolla oli kesän ensimmäinen hapero nostanut päätään. Vaaranpäällyskuusikko oli muutoin ihan sen näköistä, että siellä voisi kasvaa vaikka mustia torvisieniä suppiksista puhumattakaan.

Kyllä tuli oikein himo päästä viimeinkin sieneen. On vain ollut ja on edelleenkin niin kuivaa, että tuskinpa tulevana syksynä mitään saalista voi odottaa. Viereinen kuva löytyi arkistojen kätköistä ja se vielä lisäsi tuskaa.

Vaaran rinteeseen hakatun aukon reunoilta löysin kuitenkin mustikoita vähän syöntimarjoiksi, vaikka puolukkamaita olinkin pilkottamassa. Näyttää sille, että puolukatkin saa etsiä joltain toiselta paikkakunnalta.

Nyt pitäisi keskittyä koruvaraston täydentämiseen, kun on päässyt kesän aikana hupenemaan. Taas vain kävi niin, että oli pakko kokeilla jotain uutta. Yritän lähipäivinä saada kuvattua taas joitain kokeiluja.

Taivas on sininen ja valkoinen - vai?

Illalla oli upea auringonlasku. Kuvasin sen takaoveltani.

Parina aamuna viime viikolla aurinko näkyi taivaanrannan yläpuolella ihan tulipunaisena pallona. Pinnalla oli sellainen utukerros, että sitä voi häikäistymättä katsella.

Me olemme Nurmeksessa onneksemme säästyneen rajuilmoilta. Sadetta kyllä kaipaamme jo sangen kovasti. Pitkien poutajaksojen jälkeen ympärillä olevat järvet jakavat kuurot kulkemaan ohitse. Sadetanssina voisi varmaan toimia mattojen pesu ja levittäminen naruille.