Paljon on vuodessa tapahtunut

Kuluneeseen vuoteen ovat tilaustyöt tuoneet omat haasteensa. Olin ollut aiemmin sitä mieltä, että minun ei tarvitse kaikkea opetella. Ihan hyvin voin teettää esimerkiksi kivenistutukset alihankintana. Eihän se kuiteskaan näin mene. Olen vuoden aikana tehnyt yhden haastavan sormuksen syntymäpäivälahjaksi sekä kolme vihkisormusta ja opetellut kivenistutusta sekä kotona että Valamossa.

Alla tilaustyönä tehdyt rannekoru ja Kiven synty -sormus.

Syksyllä syntyi uusi korusarja, Kosketus. Siinä pinta on kuvioitu höyhenillä. Yksi sarjan riipuksista löysi tiensä joululahjana Austraaliaan.

Pergamenttikorujen kehittely astui pitkän askeleen eteenpäin, kun syksyn aikana sain sen tottelemaan tahtoani ja näin syntyivät herkät liljat. Nyt olen tehnyt tästä materiaalista kahdet hääkorut.

Uutena toimintamuotona on tänä vuonna tulltu ohjelmaan myös Voimakorukurssit. Niistä löytyy lisätietoa aikaisemmista postauksista.

Alkusyksystä yritykseni markkinointia varten rekisteröin aputoiminimen; Design Airi Hietala. Se kuvaa hyvin suunnittelijan rooliani. Nyt olen syksyn myötä hankkinut uudet lomakkeet ja teettänyt bannerikuvat nettikauppaan ja blogiin. Tarkoituksena on ensi vuoden puolella saada nettikauppaan englanninkielinen versio.

Hopeakorujen menekissä lama näkyy vielä, mutta selviä vilkastumisen merkkejä heräteostojenkin puolella on näkyvissä. Tämä on antanut mahdollisuuden keskittyä uusien tuotteiden kehittämiseen ja omien taitojen hiomiseen myös uusilla alueilla.

Oman työpajan saaminen alkuvuodesta on selkeästi helpottanut omaa asumista. Nyt ei enää ole ihan joka huoneen nurkat täynnä tarvikekasoja. Pajaan on myös aiempaa helpompi asiakkaiden tulla käymään.

Nurmes täyttää nyt vuodenvaihteessa kaupunkina 40 vuotta. Sen kunniaksi olen julkaisemassa Nurmes-korujen sarjaan hopeisen juhlavuoden pinssin. Siitä en laita vielä kuvaa tähän. Pinssin ensimmäinen kappale luovutetaan tänään kaupungin järjetämässä torijuhlassa kaupunginjohtaja Asko Saatsille.

Kiitokset Kuluneesta Vuodesta ja Onnea Vuodelle 2014!

Joulusatu

Tapahtui niinä päivinä…

Oli tyyni ja myrskyisä yö Aatami&Eeva -myrskyn ravistellessa kuusien oksilta hentoa lumipeitettä. Jouluaattoillassa metsän pimennossa kulkivat jonossa kippurahännät, peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Yksi porsaista erosi joukosta ja halusi nähdä, onko joulun jälkeistä elämää. Porsas muisti unen, joka puistatti sitä vieläkin. Jouluvalmistelu-unessaan se oli kuin filminauhalta katsellut miten leivinliinalla juustosarvista kuoriutui taskurapuja, jotka jäähtyviä pipareita nähdessään armottomasti kävivät pipareiden kimppuun. Vain piparisakaroita jäi taistelukentälle taskurapujen jatkaessa matkaansa kohti seuraavaa saalista. 

  

Porsasta vaivasi lohduton uskonvaje. Näkymä metsässäkään ei porsaan mieltä keventänyt. Myrskytuuli oli repinyt kuusikon lämpöisten metsämökkien katot mennessään ja niiden ikkunasta loistanut lempeä valo oli kadonnut. Porsas pohti mielessään, mihin oli kadonnut joulun taika? Olisiko valoa tulevaisuudessa? Voisiko kohtalon suuntaa kääntää ja nähdä jotain toisin? Olisiko joulun jälkeistä elämää?

Näitä pohtiessaan porsaan jalat alkoivat takertua lumiseen maahan ja se tunsi kuinka kaikki jalkojen voima valuisi alla olevaan lumipeitteeseen. Porsaan kulku hidastui hidastumistaan, ja pian se näki vain jonon viimeisen kippurahännän häviävän kuusten oksien lomaan. Porsas oli nyt täysin yksin. Pelokkaan hämmentyneenä päätään käännellen ja kärsä ilmaa haistellen porsas tutki tulevan suuntaa ja mietti kuumeisesti, mihin tästä jatkaisi ja missä olisi oikea suunta. Tätä pohtiessaan porsaan sorkat alkoivat vähitellen kääntyä, askel keveni ja voimat alkoivat palailla. Pieni toivonkipinä valaisi porsaan matkaa tuulen tuivertaessa sen ympärillä.

Porsaan tallustaessa uutta suuntaansa, se vaistosi jotain ilmestyneen ympärilleen. Jotain, joka ei ollut ennen tuttua, mutta jonka läsnäolon se tunnisti. Astuessaan vielä askeleen porsas seisahtui ja tuijotti edessään pienen matkan päässä näkyvää hahmoa. Hahmo ei liikkunut, vaan tuijotti herkeämättä porsasta. Porsas pelkäsi, mutta rohkeni ottaa askelen lähemmäs. Tämä tuntematon tarkkaili porsasta, joka selvästi oli sillekin vieras. Hitaasti hahmot lähestyivät toisiaan kumpikin oman maailmansa suunnasta. Kohta porsas kohtasi sarvipään, joka selvästi oli laskeutunut ulkoavaruudesta ja oli erilainen kuin kukaan, jonka porsas oli koskaan nähnyt. Sarvipää tuijotti mielestään ihaninta kuonoa, jonka oli koskaan nähnyt. Se läheni haistellen joulun ihanaa ihmetystä ja pian sarvipää ja porsas olivat kuonokärsäkkäin myrskytuulen tuivertaessa.

Nyt porsas ymmärsi, että jouluna voi tapahtua mitä ihmeellisimpiä asioita. Sarvipää oli erilainen kuin kukaan sen aikaisemmin tapaama tuttavuus, mutta juuri sellainen, jonka porsas toivoikin kohtaavansa. Se oli täysin kyllästynyt kulkemaan köyhän talon porsaiden jonon jatkona ja uskoi, että nyt voisi olla mahdollisuus nähdä asioita toisin.

Yhtäkkiä myrskyyn repesi aukko ja aukosta alkoi virrata mitä ihaninta musiikkia, argentiinalaista tangoa…http://www.youtube.com/watch?v=Ya--_G0nC5k

Korvat hörössä porsas ja hirvi hapuilivat kohti ääntä. Kuusten oksien välistä avautui valon kajastus ja heijastus metsälammen jäästä. Musiikin valuessa hitaana virtana, näkivät uudet ystävykset lammen lumipeitteisellä jäällä kaksi pariskuntaa, jotka liikkuivat mitä ihanimman musiikin tahtiin. Kuin vaipuen unohdukseen, ystävykset jäivät tuijottamaan ihanaa näkyä. Sydänvalo välkehti lammen pinnassa ja tanssivat hahmot tuijottivat valoa haltioituneena. Pareista toinen hallitsi jo askelkuviot ja tanssin pyörteestä tauoten jäi tuijottamaan hehkuvaa sydänvaloa. Toinen pareista askelkuvioita seuraten näki vielä vain valonkajoa.

Vähitellen sydänvalo virtasi pyörteenä molempien tanssivien parien ympärillä. Sydänvalon kirkkaus ja lempeä lämpö virtasivat lammenpinnalta pareihin, joita musiikin syvät sävyt värittivät. Hirvi ja porsas seurasivat tätä näytelmää kuin unessa. 

Vähitellen sydänvalo näytti liikkuvan ja etenevän lepattaen kohti lammenrantaa ja kohti metsämökkejä. Hirvi ja porsas askelsivat hiljaa toisen metsämökin taakse seuraamaan tapahtumia.

Yhtäkkiä metsämökin ikkunasta leimahti valo, joka laajeni kuin tulenliekki. Hirvi ja porsas säikähtivät laajenevaa valoa. Molempien katse kiinnittyi kuitenkin lähestyvään pariin, jonka sydänliekki oli laajentunut ja virrannut metsämökin ikkunasta sisään valaisten mökin kirkkaasti. Valo ohjasi pariskunnan kohti mökin ovea, musiikin pyörteen hitaasti laskeutuessa lammen pinnalle.

25.12.2013 Kristine & Airi (c)

Kuvina jotain uutta, jotain entistä

Tein vielä yhden Kosketus-sarjan kaulaketjun, nyt patinoimattomana. Näissä ketjuissa voi valita, haluaako patinaa, vai kirkasta.

Ainakin tässä kuvassa höyhenkuviot näkyvät paremmin patinoimattomassa, kun valo heijastaa siitä selvemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Vaihtoehdot löytyvät nyt myös nettikaupasta.

Tässä asiakkaalta lahjaksi saatu upea sormusteline, jonka hän oli itse tehnyt. Ai, miten se lämmitti mieltä. Telineessä varastossa olevat sormukset ja kukkarintaneula. Näitä ei löydy nettikaupasta, mutta viestiä voi laittaa ja kysellä kokoja.



Kuvasin myös samalla joitain pergamenttikoruja.

Korviksiin on saatu vielä hieman uutta muotoa ja herkkyyttä.

Näitä kukkasia voi käyttää joko hiuskoruina tai rintakoruina.

Kevyet korvikset pergamentista.

Kravattineula voidaan muunnella saajan harrastusten mukaiseksi.

Poronnahkaiset korvikset ovat melkein höyhenenkeveät.

Tässä valkoinen kukkanen joko hiuksiin tai rintaneulaksi.

Verkkokauppa ja uniikkikorut - mahdoton yhtälö, vai onko?

Aloitin koruyrittäjänä ja verkkokauppiaana 2009, eli keväällä tulee viisi vuotta täyteen. Koko ajan suuntaus on ollut enenevässä määrin kohti uniikkituotantoa. Sarjatyö ja valmiiden mallien toistaminen ei ole minun juttuni. Aina, kun pitäisi täydentää varastoja tekemällä sarjoihin kuuluvia osia varastoon, on ihan pakko sukeltaa uusiin kokeiluihin.

Sarjoistakin teen lukuisan määrän erilaisia versioita. Useinkaan minulla ei ole nettikauppaan kuvattua korua sellaisenaan varastossa. Miten pitäisi toimia, kun tulee tilaus? Oikeastaan valittavana on useampikin vaihtoehto. Esimerkiksi ristit ja enkelit ovat minulla kaikki uniikkeja. Näiden kohdalla teen yleensä niin, että laitan asiakkaalle kuvan, jossa on senhetkinen varastoni. Useimmiten versioita löytyy muutamia kymmeniä erilaisia varastostakin. Näistä hän voi valita mieleisensä, taikka teen lisää vaihtoehtoja, jotka ovat lähempänä asiakkaan tilaamaa versiota.

 

Sarjoihin kuuluvista koruista teen yleensä lähes kuvan mukaisen version, jonka lähetän asiakkaalle, ellei hänellä ole ollut siihen jotain erityistoivomuksia.

Tilaustöistä teen ensin luonnoksia muilla materiaaleilla tai piirtämällä. Kun asiakas on hyväksynyt mallin, alkaa lopullinen työstäminen. Esimerkiksi sormusten kohdalla teen niin monta versiota, kuin on tarvis, jotta asiakas on tyytyväinen lopputulokseen. Sormuksia en ole toistaiseksi laittanutkaan verkkokauppaan, vaan tehnyt ne tilaustöinä ja harjoituskappaleet, liian suuret tai pienet yksilöt ovat myynnissä erilaisissa tapahtumissa.

Luonnos

Lopullinen versio

 
Nyt vaikeuskerroin on noussut aika moninkertaiseksi pergamenttikorujen kanssa. Muokkaamaton nahka on todella kevyttä ja koruina herkkää. Sen luonnetta on vaikea saada vangittua valokuviin. Nyt onkin hyvät neuvot kalliita, miten sen saa markkinoille. Parit hääkorut olen näistä jo tehnyt ja nyt materiaali alkaa jo taipua monimutkaisempiinkin malleihin
.

Jos näiden pergamenttikorujen markkinointiin on jollakulla hyviä neuvoja, otan ne suurella kiitollisuudella vastaan. 

Myönnetään, myönnetään,  ei tällaisessa tekemisessä ole mitään yhteyttä bisneksen tekemisen kanssa. Minun suurin motivaationi onkin, että ei tarvitse viimeisellä portilla katua, että ei tullut kokeiltua, mihin siivet kantaa.

Itsenäisyyspäivän juhliin ja pikkujouluihin

Olen päivittänyt muutamia korumalleja sinisin kivin sekä tehnyt uusiakin.

Sisin-sarjan näyttävä koru tummansinisillä akaattihelmillä; http://akoru.valmiskauppa.fi/sisinkaulaketju-p-1157.html

Yhdessä-sarjan kaulaketju on myös saanut Suomenlipun värit vuorikristallin muistuttamaan kylmistä talvistamme: http://akoru.valmiskauppa.fi/yhdessakaulaketju-p-1061.html

Tämä upeansininen akaatti pakotti kietomaan itsensä hopealla riipukseksi.

Turkoosi on oma suosikkivärini, nyt akaattina Sisin-kaulaketjussa: http://akoru.valmiskauppa.fi/sisinkaulaketju-p-1158.html

Kosketus-sarja on saanut patinoidun rannekorun; http://akoru.valmiskauppa.fi/ranneketju-p-1155.html

Patinoitu kokeilu erilaisella pintakäsittelyllä: http://akoru.valmiskauppa.fi/ranneketju-p-1156.html

Tässä vielä vanhempaa mallistoa juhliin.

Nurmeskoruilla hoituu vaativampikin juhla. Kuvassa kaulaketju ja rannekoru: http://akoru.valmiskauppa.fi/nurmeskorut-c-63.html

Tällä fuksianpunaisella korusarjalla olet pikkujoulujen ruhtinatar. Tätä mallia ei ole verkkokaupassa,
mutta tilaustyönä saa.

Myös Kehrä-sarjaan saa erilaisia helmiä, tässä akaatteja ja kristalleja: http://akoru.valmiskauppa.fi/kaulaketju-p-995.html

Pergamentista löytyy liljoja, lehtiä, sulkia ja monenlaista kevyttä, herkkää ja taatusti uniikkia.

Tässä vuohennahasta tehdyt unelmakevyet pergamenttikorvikset. Pergamenttikoruissa on jo valinnanvaraa
moneen juhlaan ja arkeenkin: http://akoru.valmiskauppa.fi/ikiaikainen-pergamenttikorut-c-70.html

Suosikkikoruja moneen makuun ja joka lähtöön

Koruarvonnan yhteydessä järjestettyä suosikkikoruäänestystä oli todella mielenkiintoista seurata. Ensimmäiset päivät menivät melkein koneella kommentteja seuratessa. Äänestäneitä oli 150, joista miehiä 19.

Tein yhteenvedon vastauksista sarjoittain, mukana muutama yksittäinen koru. Tässä tuloksia:

Kosketus	30
Yhdessä	27
Sisin	18
Ikiaikainen	18
Kehrä	17
Nurmeskorut	15
Ruudut	6
Lähde	3

Ristit ja enkelit                                                                   5

Sarjojen ulkopuolelta Elämän synty sai 5 ääntä, makeanveden helmistä kaksinkertaisena tehty kukkaranneketju sai 3 ääntä. Muut olivat hajaääniä.

Kosketussarjassa eniten ääniä saivat iso kaulaketju sekä kuvan riipus.

Uusien sarjojen, Kosketus sekä Ikiaikainen pergamenttikorujen suosio ilahdutti minua erityisesti.  Ne antavat uskoa siihen, että olen oikeilla linjoilla. Rönsyilyni jatkukoon siis edelleen.

Taitokorujen fb-arvonnassa Kosketus-riipus

Taitokorut järjestää marraskuun aikana joka viikko arvonnan, jossa on palkintona vuorollaan kunkin  ryhmän jäsenen valmista hopeakoru. Tällä toisella arvontaviikolla on vuorossa Design Airi Hietalan  uuden Kosketus-sarjan riipus.

 Mikä on suosikkikorusi Desing Airi Hietalan -verkkokaupasta? Valitse koru osoitteessa http://akoru.valmiskauppa.fi/ ja osallistu arvontaan kirjoittamalla Taitokorujen fb-sivulla kommenttiin joko linkki koruun tai korun nimi. KORU ARVOTAAN SUOSIKKIKORUAAN KOMMENTOINEIDEN KESKEN.

Osallistumisaika on 04.11. - 10.11.2013 klo 20:00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Arvottava riipus on uutta Kosketus sarjaa. Sen koko on 2* 3,5 cm. Pinta on kuvioitu höyhenillä. Koru on 925 hopeaa ja sen arvo on 65 €.

Kosketus-sarja

Kerran vuodessa lintu koskettaa siivellään järven pintaa ja muuttuu neidoksi,
jota rannalle rientänyt nuorukainen odottaa.
Sinun korusi, Kosketuksesi, voi tuon legendan tavoin kertoa rakkaudesta.
Tai ehkä koruasi onkin koskettanut enkelin siipi.
Silloin olet saanut viestin tähtien takaa.

 Muista, että arvontaan oikeuttavat kommentit on esitettävä Taitokorut facebook-sivulla.

Apan Koru on nyt Design Airi Hietala

Apan Korun syntyhistoria on kerrottu lyhyesti verkkokaupassani.   Tänä syksynä korujen markkinointia ja myyntiä varten on rekisteröity aputoiminimi; Design Airi Hietala. Apan Koru säilyy edelleen yrityksen varsinaisena nimenä.


Koska suurin osa koruistani on uniikkeja ja uusien mallien kehittely on minulle kaikkein mieluisinta, uusi nimi kuvaa entistä paremmin yrityksen luonnetta. Myös tilaustöiden osuus tuotannossa on kasvanut. Alla tilaustyönä tehty rannekoru, josta on toivottavasti kasvamassa kokonainen uusi sarja.

Kuvan korppi on myös tilaustyö, jonka mallin asiakas on itse suunnitellut.

Tänä vuonna olen tehnyt myös kolme vihkisormusta sekä yhden merkityksiä tännä olevan sormuksen syntymäpäivälahjaksi. Onneksi hopeiset sormukset ovat yleistyneet näissäkin.

Pergamenttikorujen tuotekehittely on myös hyvä esimerkki innosta kokeilla uusilla materiaaleilla. Alla kevyet, läpikuultavat lehdykät korvakoruina. Materiaali ei paina käytännössä juuri mitään, joten se mahdollistaa suurtenkin korujen tekemisen.

Yläpuolen korvakorut ovat esimerkki jatkuvasti syntyvistä uusista kokeiluista.

 
Blogin, verkkokaupan ja FB-sivujen uudet bannerikuvat ovat Haverisen Markon suunnittelemia. Samojen kuvien pohjalta on tulossa paperinenkin lomakkeisto.

Jälleen kuvauskokeiluja

Kokeilin viikonloppuna korujen kuvaamista sisällä keinovalon avulla. Oikeastaan nyt vasta ihan konkreettisesti huomasin, miten paljon erilalise valot ja varjot muuttavat korun muotoa ja ulkonäköä. Tässä yhdestä ja samasta hopeariipuksesta otettuja kuvia. Kuvista ensimmäinen antaa parhaan kuvan riipuksen muodosta.

Ylärivin kuvat on otettu värittömän kuviolasin päällä. Alakuvassa mattalasin alla on harmaa kangas, väliä n. 15 cm. Riipuksen höyhenillä aikaansaadut kuviot näkyvät kuvissa varsin hyvin, mutta monissa muoto vääristyy tunnistamattomaksi.

Otin myös muutamia kuvia pergamenttikoruista. Sanoisin, että niiden kuvaaminen se vasta haastava laji onkin.

Jos kuviiin haluaa saada vangittua pergamentin keveyden ja herkkyyden, hopea onkin sitten jo ylivalottunutta. Vasemmanpuoleiset korut ovat poronnahkaa, joka on luonnonvaaleaa. Oikeanpuoleisissa koruissa on saksalaista, valkaistua pergamenttia.

Seuraavat kuvat pergamenttikoruista on otettu mustaa samettia vasten lahjakoteloissa.

Yläkuvan korujen pergamentti on osassa koruista  läpikuultavaa. Alakuvassa on jälleen poronnahkasta tehtyjä koruja.

En tiedä, miten selviän taas talven kuvaustarpeista kohtuulisesti. Kamerassa kuva näyttävät vielä ihan hyviltä, mutta eivät enää koneelle siiron jälkeen. Onhan tässä kuvaamisessakin menty melkoinen matka eteenpäin, mutta taitojen kasvaessa oma vaatimustaso nousee taitoja nopeammin,