Muita pergamenttikoruja

Alla kuvassa on rintaneula, joka vielä hakee viimeisintä muotoaan. Se on valkoista pergamenttia, osat hopeaa ja kiilto tulee valkokullasta. Taakana on rintaneulamekanismi. Muutamissa se on valmisosana, suurimpaan osaan olen kokeillut itse tehtyä lukkoa erilaisina versioina. Nuo kaikki kolme uloketta ovat koveria "pesiä", vaikka ne kuvassa helposti näyttävätkin kuperilta. Tämä on koru, joka istuu hyvin niin juhlamekkoon kuin villapaidankin rintamukseen.

Tässä muutamia korviksia pergamentista hopean ja lehtikullan kanssa:

Yläkuvassa on lehtikorvakorun lisäksi hiuskorukokeilu. Se on tehty vähän liian ohuesta poron rumpunahasta, eikä ole tuollaisenaan toimiva. Korvakoruissa pergamentti toimii erinomaisesti. Koruista voi tehdä keveytensä ansiosta näyttäviä ilman korvalehtien venymisvaaraa.

Seuraavan kuvan korvikset on tehty 2-osasisina yhdessä Sisin-sarjan hopeaosan kanssa.  Lehtikulta antaa korulle tarvittavaa näyttävyyttä.

Tässä samanlainen "simpukka" 1-osaisena soikean Sisin-renkaan kanssa. Näiden korvisten kokoa, muotoa ja hopeaosaa vaihtelemalla saa koruun yksilöllisyytta.

Tämä korvakoru on läpinäkyvää poron rumpunahkaa, joka on viimeistelty punertavalla lehtikullalla. Edellisissä koruissa oli valkokultaa.

Tässä valkoisista pergamenttilehdyköistä tehdyt korvikset. Lehdet ovat malliltaan yksilöitä, mutta yritän löytää lähes samanlaiset parit. Valkokulta antaa tarvittavaa juhalvuutta.

Tässä yllä kuvattujen lehtikorvisten seuraksi kevyeen hopeaketjuun tehty kaulaketju, jossa edessä neljän lehdykän riipus. Koruun on tarkoitus lisäta viides lehti, jolloin se näyttää paremmalta.

Uniikkeja riipuksia pergamentista

Olen urakoinut pergamenttikorujen kanssa, jotta saan jotain valmista Tampereen messuille. Tässä täysin uniikkeja riipuksia:

Pergamenttikorut ovat keveitä, mutta kestäviä. Materiaali on ekologista nahkaa, jonka valmistus on lähes täysin myrkytöntä. Valmiisiin koruihin laitetaan ohut lakkakerros, jotta se kestää paremmin kosteutta. Viimeistelyyn käytetään lehtikultaa pääasiassa valkokultana, joissain koruissa myös punakultana. Hopeaosat on myös käsityötä.

Korut ovat esillä Tampereen Kädentaitomessuilla ja ne on tarkoitus saada myyntiin verkkokauppaan messujen jälkeen.

Susirajan takaa Tallinnaan ostoksille

Innostuin matkatoimiston tarjoamalle ostosmatkalle Tallinnan kästyötarviketukkuun luettuani kehuja sen valikoimista. Lähdimme Nurmeksesta tiistaiaamuna klo 9.15, olin kotona torstaina n. klo 5. Tästä ajasta ostosaikaa tukussa reilu kaksi tuntia, josta ainakin puolituntinen kassajonossa. Tallinnassa muuta ostosaikaa 4-5 tuntia.  Bussi- ja laivamatkoihin meni noin kaksi ja puoli vuorokautta. Tässä plussat ja miinukset:

• tukussa tavaraa on todella paljon +
• hinnat ovat edullisia +
• Y-tunnuksella saa EU-sääntöjen mukaisen laskun +
• voi löytää uusia ideoita +
• matkan hinta oli kohtuullinen, mutta jos se lisätään ostosten hintaan, ei kannattavaa täältä saakka + -
• helpot heräteostot lisäävät ostosmäärää + -
• parin tunnin käynnin aikana ehtii tutustua ainoastaan pieneen osaan tukun valikoimia -
• ahtaus on tuskastuttavaa -
• ensimmäiselle käynnille ei osaa tehdä puutelistaa, kun ei tiedä, mitä on tarjolla -
• kassasysteemit ovat toivottoman hitaita -
• päällysvaatteissa ei jaksa kauaa kierrellä -
• liityntäkuljetusmatkat periferiasta vievät kohtuuttomasti aikaa -
• heräteostoja tulee tehtyä muultakin kuin tukusta, osa tarpeellisia, osa ei  - +
• laiva- ja bussimatkoilla tulee osteltua myös yhtä jos toista vähemmän välttämätöntä -

Kotiin päästyä olo oli kuin olis mankelin läpi vedetty. Ehkä tämänkin ajan olisi voinut käyttää tehokkaammin messuille- ja joulusesonkiin valmistautumiseen. 

Uskoisin, että ostosmatkani jää ainutkertaiseksi kokemukseksi, ellen joskus yhdistä sitä muutoin tehtävään Ruuhka-Suomen matkaan. Luovutin eräälle kanssamatkustajalle paluumatkalla arvonnassa voittamani risteilylipunkin.

Ekologisia tuotteita

Olen tänä vuonna moneen otteeseen kertonut  rumpunahkatuotteiden kehittelystä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että uutuustuotteista osa on ensiesittelyssä Tampereen kädentaitomessuilla 16.-18.11.2012. Tuotteita tulee verkkokauppaan myyntiin messujen jälkeen sitä mukaa, kun niitä ehditään valmistamaan. 

Nahkatuotteissa  käytän sekä kotimaista poron rumpunahkaa etta saksalaista pergamenttia, josta on kehitetty erilaisia versioita eri tarkoituksiin. Tästä eteenpäin kutsun näitä  kaikkia pergamenttituotteiksi. 

Luonnonvärisenä pergamentin valmistuksessa käytetään ainoastaan kalkkia karvojen poistoon, eli valmistus on myrkytöntä. Tuloksena on muokkaamatonta raakanahkaa. Valkaistuun pergamenttiin käytetään hyvin pieniä määriä valkaisuaineita. Pergamentti on varsin kestävä materiaali, kuhan sitä ei murruteta tai uiteta.  Liotuksessa muoto häviää. Värjäämättömänä siitä tehdyt korut sopivat käytettäväksi minkäväristen asujen kanssa tahansa.

Pukukorujen suunnittelu lähti kierrätysajatuksesta. Monilla ihmisillä, jotka työnsä puolesta joutuvat käymään usein juhlissa, on varmasti kaapissaan lukuisia juhlapukuja, joita ei voi  muutoksitta käyttää uudelleen. Niille on helppo antaa uusi ilme  kiinnittämällä niihin joko hopeakoristeita tai pergamenttikukkasia.  Koristeet voidaan ommella suoraan pukuun kiinni tai laittaa niihin kiinnitysnaula, jolloin samaa korua voidaan käyttää useamman puvun kanssa. Koska pergamentti on erittäin kevyt materiaali, kukat voivat olla hyvinkin näyttäviä.

Pukukorujen lisäksi minulla on työn alla pergamentista myös joulukoristeet sekä reliefit sisustustauluiksi. Reliefin tausta hakee vielä muotoaan.

Alla tuulen riepottelema enkeli on vielä ilman kultasilausta ja lopullista taustaa.

Tässä latvatähti esimerkkinä joulukuusenkoristeista. Kuva jäi tummaksi iltahämärässä.
Materiaalin  keveys takaa sen, että hennommankin kuusen oksat kestävät koristeiden painon.

Tukkuliikkeen tietojen mukaan myös koruihin käytettävä hopea on 70-prosenttisesti kierrätettyä ja kultahan kierrätetään lähes 100-prosenttisesti. Myös hopeakorut ovat näin ollen suurelta osin kierrätysmateriaalista. 

Odotan suurella mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton uudet "lapseni" saavat Tampereella. Siihen saakka kiirusta pitää, jotta saisi mahdollisimman paljon valmista aikaan. 

Haasteita pergamentin/rumpunahan kesyttämisessä riittää

Muottien tekeminen, kuivattelu ja kokeilu on sävyttänyt elämää viimeiset kuukaudet. Ensimmäiset muottini tein kevätkesällä Valamossa.  Kotona ekakerralla tehtyjen muottien puolikkaat eivät millään meinanneet suostua eroamaan toisistaan. Liottelun ja karskin puukon käytön avulla irrottaminen onnistui niinkin hyvin, että vain yden muotin jouduin heittämään pois.

Kipsin valu on sen verran sottasta puuhaa, että olen siirtänyt valut pihalle. Aluksi rahtasin aina miehen työpöydän alustaksi. Sitten arvelin, jotta käyhän tämä maassakin. Kyllähän se muuten, mutta paikka ei vain sattunut olemaan tasainen. Nyt muoteissa on toinen reuna niin ohut, että lohkeilee puristuksiin laitettaessa. Muutama muottimalli irtosi kipsin kaadon yhteydessä ja ui kipsin sisälle. Sekin meni siis uusiksi.

Kun opin, miten pyörre saadaan liikkeelle, sitähän piti laittaa kaikkialle. Miten lie unohtunut, että suunta kääntyy, kun malli oli tehtäessä ylösalaisin. Niinpä kaikki pyörikin vastapäivään. Muottien tekemistä on riittänyt ja riittää edelleen. Kai minä kohta olen tässä hommassa täysoppinut tai ainakin melkein ammattilainen.

Nahankin kanssa pitää harjoitella. Minulla oli alkuun muutamia vähän turhan tuhtia poronnahkoja. Niinpä kesällä tilatessani pyysin lähettämään ohuita. Nyt ne ovat kuin paperia. Tilasin myös saksalaisesta tehtaasta  koe-erän eri tarkoitukseen tehtyjä pergamentteja. Nyt kokeilen niiden toimivuutta.

Lehtikultauskaan ei ole käynyt kuin luomisen työ. Yritin tilata Englannista samanlaista kuin Valamossa kokeilemani oli. Enhän minä saanut sieltä minkäänlaista vastausta kyselyihini. Onneksi löysin saksalaisen yrityksen, josta vastaukset tulivat vuorokauden sisällä. Tilasin sieltä sekä valko- että punakultaa. Se on vain vähän erilaista käyttää, irtoaa alustastaan helposti turhan isoina paloina.

Olen luvannut esitellä tuotekehittelyn tuloksia Tampereen kädentaitomessuilla, jonne ilmoittauduin elokuun alussa. Kun sieltä ei mitään alkanut kuulua, aloin kysellä paikkani perään. Kas, eihän minulla vielä olekaan mitään paikka, olen jonossa. Huomiseen mennessä lupasivat selvittää, miten pitkässä jonossa, eli onko toiveita paikan saamisessa.

Pohjoinen ulottuvuus rumpunahan muodossa

Nurmeksen elokuvajuhlien tämän vuoden teemana oli pohjoinen ulottuvuus. Tämänpäiväisen Paluumuuttajat-tapahtuman yhteydessä oli paikalisen yritystoiminnan esittely karjalaisen torin muodossa Nurmeksen uudella Pielisareenalla.

Totesin olevani mukana ajankohtaisella teemalla, kun esittelin tämänvuoden tuotekehittelyn nykyvaihetta, eli poronnahasta tehtyjä pukukoruja ja ensimmäisiä kokeiluja reliefien muodossa.

Korut esittelin kirpparilta ostettujen pukujen kanssa, jotta ihmisten on helpompi mieltää, miten vähällä voi uudistaa käytettyjä pukuja asustein tai koruin.

Tuotekehittely jatkuu edelleen. Korujen kiinnitys vaatii vielä mietintämyssyä. Ainakin osa muoteista on tehtävä uudelleen, kun niissä oleva liike kääntyikin yllättäen pyörimään vastapäivää, kun muotoilin ne  "nurinpäin". Osa kukista on tehty läpikuultavasta nahasta, joka ei oikein värillistä taustaa vasten toimi.

Näytteillä oli myös ensimmäiset rumpunahasta tehdyt reliefit. Nekin kaipaavat edelleen kehittelyä. Enkelin helma ei vielä suostunut hulmuamaan tuulessa, eikä tuulenpuoleisen siivenkään vastaansarhaaminen näyttäydy, ainakaan kuvassa. Ja sitten vielä tämä kuvaamisen vaikeus moninkertaistuu tällä materiaalilla.

Näissä kaikissa on koristeena lehtikultaa joko punakultana tai valkokultana.

Marraskuuhun mennessä pitää ahkeroida jo ainakin jotain valmiiksi tuotteiksi. Olen nimittäin ilmoittaunut Tampereen kädentaitomessuille, jossa näiden virallinen ensiesittely tapahtuu. En talvella tätä projektia aloittaessani osannut aavistaa, millaisen urakan otin, mutta työ jatkuu ilolla - vaikka joskus usko meinaa olla lujilla.

Uudenlaista pintakäsittelyä ja juhlavuutta

Tein Kehrä-sarjaan varsinaisen. Nyt vain odottelemaan Linnan kutsua (jospa se jollekin tupsahtais).

Tässä lähikuva levyn kiehkuraisesta pintakäsitelystä.

Samaan tapaan tehty riipus

Pienemmänkin riipuksen tein samalla periaatteella, mutta valo loppui, en saanut sitä kuvattua.

Nämäkään eivät vielä ole verkkokaupassa, kun en ehtinyt saada sinne soveltuvia kuvia näistä. Musta tausta on vähän liian kova.

Marja-aika vähän verottaa töiden edistymistä näin satokaudella.

Anna palautetta pukukoruista

Kuvasimme Valamossa myös pukukorujen kehittelyversioita. Materiaalihan on rumpunahka eli pergamentti.  Jatkotyöstämistä varten toivon koruista  edelleen rehellistä palautetta.

Tässä sama kukka kuin alemmassa kuvassa, nyt harmaan kankaan päällä kuvattuna.

Pyörteeksi muotoiltu kukkanen on kiinnitetty punaisen mekon vyöhön.  Puvun väri kuultaa kuvassa kukan läpi enenmmän kuin mitä se näkyy levenä.

Vähän pienempi kukkanen harmaassa sifonkimekossa.

Sama kukkanen kuin edellisessä, nyt kiinnitettynä vihreään neulepuseroon.

Kukkaset käyvät myös mustan mekon koristeeksi. Tässä ryhmä erimallisia pieniä kukkasia.

Näissä kukkasissa on kaikissa koristeena lehtikulta punakultana. Nyt minulla on käytettävissä myös valkokultaa lehtikultana. Sitä en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta hopean seuraksihan se soveltuu erinomaisesti.

Tavoitteena on saada korut myyntikuntoon marraskuuhun mennessä. Olen ilmoittautunut Tampereen kädentaitomessuille.