Loma virkistää

Viikon loma Playa del Inglesissä takana. Lomakuvien ykköskohteeni on vuoroveden  kuvioima rantahiekka.

Jäljet hiekassa vesihuuhtelun jälkeen.

Kivet ja eri sävyiset hiekkakerrokset luovat mielenkiintoisia kuvioita. Tällä kertaa mukaan kerätty kivikuorma jäi varsin pieneksi.

Monenlaista kuvioa syntyy. Itsekin olen onnistunut pääsemään kuvaan varjona.

Tiistain pitkä rantalenkki kovassa tuulessa antoi mahdollisuuden seurata vaahtopäiden leikkiä.

Samanaikaisesti, kun aallot mereltä löivät rantaan, hiekkadyyneiltä tuuli lennätti hiekkaa meren suuntaan.

Maspalmasin rannalla oli upeita hiekkaveistoksia ja niiden rakentajia.

Matka jatkuin luonnonsuojelualueen reunamaa. Lammen raunalla näkyi runsaasti kaloja ja tiuhaan tahtiin kalastuskieltolappuja. Vesi oli keltaisensameaa, joten ei niitä kaluja ainakaan ruuakseen olis onkinut.

Maspalomaksen kautta patikointi jatkui takaisin Playa del Inglesiin.

Koko lenkkiin käytimme varmaan viisi tuntia aikaa. Parit kahvit juotiin välillä, eikä muutenkaan pidetty kiirettä.

Kadunvarsi-istutuksia

Viikon pettymys

Viimeisen kuvan ruokapaikka piti käydä kuvaamassa palautetta varten. Aktiivisten sisäänheittäjien olisi pitänyt laittaa jo hälytyskellot soimaan. Suomalaisen ruokalistan innoittamina menimme kuitenkin syömään. Ruoka oli ihan ok. Lasku oli 37 € ja jotain. Maksoin 50 eurolla ja kehuin samalla ruokaa. Tarjoilijat näyttivät keskustelevan keskenään kovasti ihmeissään, kun emme poistuneet heti, vaan aloin levitellä käsiäni. Vasta, kun kysyin meitä palvelleelta tarjoilijalta laskusta, hän toi sen vastarahoineen hyvin loukkaantuneen näköisenä. Itse olin kyllä jo sangen kiukkuinen. Jätin kolikot kuitenkin tipiksi "saamatta jääneestä palvelusta" ja lähdimme päätä punoen pois.  Laitoin palautteen TipAvisor -sivustolle, jossa oli paikasta monenkirjavaa palautetta entuudestaankin. Paikka on ekumeenista temppeliä vastapäätä.

Rumpunahan reunukset saavat uuden elämän koruina

Meillä oli lauantaina vieraana lieksalainen rummuntekijä Ari Kuivalainen vaimoineen.  Olin tavannut Arin syksyllä verkostoitumistapahtumassa, jossa hän oli kertomassa yrityksestään. Siellä en saanut näppejäni pysymään erossa hänen rummustaan. Sovimme jo tuolloin, että tulen joskus hänen kurssilleen tekemään oman rummun. Rumpujen teon lisäksi hän on opiskellut Navajo-terapiaa, joka on Pohjois-Amerikan intiaanien käyttämä hoitomuoto. Lue lisää aiheesta hänen sivuiltaan: http://www.healing-drum.net/healing-navajoterapia/.

Kuva Healing Drum sivuilta.

Rumpujen kalvot tehdään poron rumpunahasta, eli nahkapergamentista.

Kiinnostukseni rumpuun tulee yhteisestä materiaalista. Rumpunahkahan on samaa pergamenttia eli muokkaamatonta nahkaa, jota minä olen kesyttänyt koruiksi.

Lilja-riipus, vuohennahkaa Ikiaikainen-sarjaa.
Sarjan tarina vierellä.

IKIAIKAINEN

Herkkä kuin sudenkorennon siipi. Tai yön
jääriite veden pinnalla – se, johon valo luo
kuvioitaan. Pergamentista ja hopeasta.

Ikiaikainen –sarjan korut kertovat luonnosta ja
sen herkän mahtavista voimista. Ikiaikaisista.

Musta Korppi-sarjan kaulakoru

 

KORPPI

Korppi on mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se,kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.

Ari toi tulijaisina rummunteosta jääviä reunuksia, jotka ovat poronnahassa parhaita osia korujen tekoon. Niistä löytyy mielenkiintoisimmat kuviot, jotka syntyvät nahan pingotuksessa.


Kuvassa poronnahan reunuksesta tehty sulka-aihio. Mustaa vasten nahan läpikuultavuus ja kuviot näkyvät hyvin.

Kuvankäsittely - muokkaamista vai manipulointia?

Joskus ärsyttää, kun katsoo netissä maisemakuvia, joissa selvästi näkyy kuvankäsittelyn vaikutus lopputulokseen. Toisaalta ainakin tällaiselle opettelevalle tuotekuvaajalle kuvien muokkaaminen on useimmiten kuvauksen virheiden korjaamista. Sen opetteleminen on välttämätön taito. Kuvista voi muokata myös eri näköisiä erilaisiin tarkoituksiin.

Kokeilin ruusujen kuvauksessa erilaisia valojen heijastuksia tunnelman luojana. Tässä kännykällä otetusta kuvasta eri tarkoituksiin muokattuja versioita.

Taustan rajoja on häivytetty, kuvaa rajattu ja hieman käsitelty

Hyvin vaalean version tein kokeiluna koneen taustakuvaksi, mutta ei hyvä.

Tästä tuli koneen taustakuvaksi hyvä suodattimia käyttäen. Mikään ei hyppää silmille.

 

 

 

Tässä alkuperäinen kuva, josta on ainoastaan kokoa pienennetty.

Tuotekuvina julkaistavissa kuvissa pyrin aina siihen, että tuotteen ominaisuudet tulevat mahdollisimman hyvin esiin, eikä kuva ole missään tilanteessa paremman näköinen kuin myynnissä oleva koru. Näin säästytään pettymyksilta.

Vision kirkastamista ja ohjausta askelmerkkeihin

Aloitin viime viikolla opiskelijaelämän oppisopimusopiskekelijana tavoitteena taidot tuotteistamiseen  ja markkinointiin  tällaisella kurssilla.  Eipä ole kotvaan tuntunut opiskelun aloitus näin mukavalle. Myönnetään, myönneään, että olen jo vanha ja muisti on hatara, mutta sitä korvaa aiheen ja oman  tarpeen kohtaaminen, näky siitä, mihin tämä voi parhaimmillaan johtaa ja halu oppia, miten sinne kiivetään.

Uskoa onnistumiseen antaa loistava, idearikas porukka ja vetäjät, jotka panevat meidät tehokkaasti töihin ja osaavat antaa oikeat opasteet kirkastettuun suuntaan. Ohjatulla tekemisellä oppiminen on olennaisesti helpompaa kuin se useimmiten käytössäni oleva yrityksen ja erehdyksen tie.

Minulle oli jo oikeastaa kurssille hakiessani selvää, mihin suuntaan olen yritykseni kanssa menossa, vaikka uusia rönsyjä pukkaa kaiken aikaa. Viime vuonna vihdoin tunnustin itselleni, että minun ikäni ei riitä edes lähimaailman valloitukseen nahkapergamentin kanssa koko pallosta nyt puhumattakaan. Materiaali on niin vieras ihmisille, että ei se pelkän kuvan perusteella lähde lentoon, vaikka kevyttä onkin. Pergamentti-nimitys tuo nykyihmisen mieleen ensimmäiseksi "voipaperin", ulkonäkö silkin, muovin tai vahan.

Vuosien työ muokkaamattoman nahan kesyttämiseksi vei kuitenkin oman sydämen täysin. En mitenkään voi istua kiikkustuoliin nauttimaan kiireettömistä eläkepäivistä, jos en ole siirtänyt vuosien työllä hankkimaani tietoa eteenpäin nuoremmille. Tässä materiaalissa on niin paljon käyttämättömia mahdollisuuksia, että haluan tuotekehityksen jatkuvan minun jälkeeni uusien, innovatiivisten ihmisten voimin.

Vitsailin vision kirkastamisen yhteydessä, että asetan pitkän aikavälin tavoitteen 70 vuoden päähän.
Mikä ettei. Minä voin kuvitelmissani nähdä sen vaikka niin, että suomenlampaan ja  poron sekä peura nahastasta tehdyt  pergamenttikorut ja sisustustuotteet luonnonvärisinä ja luonnonvärein värjättyinä ovat luonnonmukaisena ja herkkänä materiaalina ja uusien innovatiivisten tekijöiden oivaltavina tuotteina  valloittaneet maailman ekologisesti tiedostavien ihmisten suosikkitrendinä.

Nyt se on sitten sanottuna tässä, katsotaan, muokkautuuko tämä vielä kurssin aikana johonkin suuntaan. 

Huolto pelasi ja puitteet oli komeat.

Kuuset, joiden alta lähtee letu alas. Kuvattu huoneen ikkunasta.

Reinteiden lumetus tuo ohuen lumipölyn. Kirkasta ei ollut oikein mihinkään aikaan.

Kurssille antaa oman hohtonsa lähipäivien sijoittaminen Kolin luontokeskukseen, keskelle Suomen tunnetuinta kansallismaisemaa.

Tankkaus kantaa aamuun saakka.

Joulutarina - kertoja neiti 4 v.

Olipa kerran pieni hevostalli ja sen hevonen oli vähän hassunkurinen. Ja se hevonen yhtenä päivänä, se karkasi tallistaan. Kun hänen talliin oli päässyt isompi hevonen ja se talli räksähti rikki. Heppaäiti sanoi poikasilleen: ei ole mitään pelättävää.

Sitten yhtenä päivänä, oli Joulu! Ja hevoset riemastui. Ja niin he olivat iloisia, että he unohtivat kotiaskareensa. Niin ihmiset yrittivät koko päivän hoputtaa eläimiä, mutta hevoset eivät kuunnelleet. Sitten äitihevonen kuuli sen ja se karjaisi poikasilleen: nyt pitää kunnella mitä ihmiset sanoo!

Ne ihmiset olivat vain huijanneet, ei olekaan mitään kotiaskareita! Hevoset rupesivat nauramaan, i-ha-haa! Ja se Joulu meni onnellisesti ja ihan hyvin. Ja Jouluna oli lupa olla niin, että he saivat heinää tosi paljon, koska he olivat auttaneet.

Kuva http://www.ahdintila.fi/fi/

Saimme tarinan joulukortissa lasten kuvien kera. Eipä tässä enää muuta joululahjaa kaipaa.

Uusi nettikauppa on auki

Olen viime viikot istunut koneella kuin tatti. Nyt aletaan olla maalissa. Uuusi nettikauppa on auki ja löytyy entisellä osoitteella, www.akoru.net.

Paine sivujen uusimiseen on syönyt energiaa koko vuoden. Vertailin vaihtoehtoja, kokeilinkin muutamia, pyysin tarjouksia avoimen lähdekoodin pohjalta tehdyistä kaupoista. Lopulta päädyin Kotisivukoneelle. Kukkaron pohjalle kurkattuani ainoa realistinen vaihtoehto oli lähteä tekemään sivut itse.

Ensin tein harjoituksen vuoksi ihan yksinkertaiset nettisivut lähisukulaiselleni. Samalla pystyi tutustumaan ohjelman periaatteisiin.

Seuraavaksi oman kaupan kimppuun. Minun tapani tehdä lienee vähän miehinen; eihän nyt ohjeiden lukemiseen kannata tuhlata aikaa, ei kun tekemään. Vieläkään en ole lukenut kuin muutaman yksittäisen ohjeen.

Minulla oli visio, millaiselta minun kauppani pitäisi näyttää. Valitsin valmispohjan, jota lähdin muokkaamaan. Muokkasin ulkoasua, muokkasin ja latasin taustakuvan toisensa jälkeen. Ei hyvä, otetaanpa uusiksi. Paljon aikaa meni fonttien ja tekstikokojen synkkaamiseen. Toin osan teksteistä kopioiden entisestä. Niiden kokojen ja fonttien kanssa meni aikaa - tupakkaa ei kuitenkaan.

Eniten yksittäisen asian kanssa painin, jotta sain tykkää-napin rakennettua etusivulle. Sillä kohtaa etsin ohjeita sieltä täältä, mutta luetun ymmärtämisessä oli varmaan aika lailla aukkoja. Lopulta sekin onnistui. Eihän minun luontoni sallinut pyytää apua ylläpidosta, vaikka siellä joka kerta ystävällisesti vastattiinkin yhteydenottoihini.

Eilen aamulla sain kytkettyä maksupalikat ja hosting-firmalta siirtoavaimet domainin siirtoon. Tänä aamuna koin yllärin. Klikkasin vanhan kauppani kirjanmerkkiä. Hups!  Olinkin uudessa kaupassani. Osoitteen siirron nopeudesta ylläpidolle kunniamaininta ja papukaijamerkki!

Tein testiostoksen. Homma hoitui. Sähköpostiviestitkin tulivat ihan kiitettävästi perille. Pientä fiilausta pitää vielä tehdä ja kuvia on jonkin verran uusitava.

Tällä kokemuksella voin liityä Kotisivukoneen suosittelijoihin. Jos minä, mummo 70 v, olen saanut tehtyä itse ensimmäisen verkkokaupan, jopa isommin ohjeita lukematta, kyllä tästä ehkä nuoremmatkin selviävät. Kun aloitat, kysy koodia.

Olen kiitollinen, jos viitsitte antaa palautetta niin kaupan ulkoasusta, toimivudesta kuin sisällöstäkin.

Nettisivut uusittavina - itse tehden

Olen elämässäni ensimmäistä kertaa rakentamassa nettisivuja, eli nettikauppa on nyt työn alla. Katsotaan, mitä saan aikaan. Nykyiset eivät toimi kunnolla mobiiliympäristössä.

Keväästä lähtien tämän projektin käynnistäminen on ollut suurin energiasyöppö. Olen pyytänyt tarjouksia avoimen lädekoodin  ohjelmilla tehtävistä sivuista, vertaillut eri palvelujen tarjoajien sivuja ja hintoja sekä miettinyt ulkoasuvaihtoehtoja.  Kaikkein vaikeinta on ollut ratkaisun tekeminen pohjasta ja tekijästä.  Tämän vuoden kaikkien muiden projektien jälkeen piti katsoa kukkaron pohjalle ja lähteä tekemään sivuja itse.

Onneksi nykyään on palveluntarjoajia, joiden systeemeihin ei tarvitse koodaamisosaamista. Päädyin tekemään sivuja Kotisivukoneella. Kun kuitenkin haluan sivuista oman näköiset, haasteita silti riittää.

Nyt olen varannut aikaa sivujen tekoon siten, että karsin ohjelmastani lähes kaikki joulutapahtumat ja keskityn tähän. Toki tähän ratkaisuun vaikuttaa sekin, että myyntitapahtumiin valmistautuminen ja hoitaminen yksin sekä pitkien matkojen ajaminen alkaa olla jo liian rasittavaa. Ikä tekee tehtävänsä.

Kaikesta tästä johtuen nykyisen nettikaupan päivittäminen on jäänyt heikoksi. Uusimmat kuvat löytyvät parhaiten Facebookista.

Verkkokauppa tulee jatkossakin löytymään nykyisesta osoitteesta.

Yönmustia Korppi- sarjan koruja rokkikansalle

Kuvautin Käsityömuseon näyttelyä ja muitakin tarpeita varten mustaksi värjätystä nahasta tehtyjä Korppi-sarjan pergamenttikoruja. Mukana oli myös joitain hopeakoruja. Tässä maistiaisia kuvista.

Malleiksi sain paikallisen muusikkopariskunnan; Noora ja Alexander Olifirenkon. Kuvaajana toimi Matti Häkkinen.

Noora soittaa viulua. Hänellä on hiuksissaan Korppi-sarjan koruista nahkainen pyörivä ruusuke, kaulapanta, jossa on mukana hopeaketjua, sulka-korvakorut ja boleron solmua peittää myös nahkainen pyörivä koru. Kaulaketjussa riippuu Elämän Synty -hopeariipus. Sormukset näkyvät paremmin lähikuvassa.

Alexander on saanut korvaansa oman pääkallokorviksen lisäksi mustan Korppi- sulkakorviksen ja liivin rintamukseen siannahasta tehdyn rintaneulan.  Vähän samantapainen nahkakoru on myös kitaran hihnassa. Se näkyy pienenä yläkyvassa. Kaulassa on hopeariipus - josta itselleni tulee mieleen gallialais-sarjakuvan kilpi.

Alexander koristeli kitaransa korpilla ja rantessa on näyttävä musta Korppi-sarjan rannekoru. Siihen on laitettu koristeeksi vuoroveden hioma rantakivi. Hopeasormuksessa on vasarointikuvio.

Tässä kuvassa näkyy myös Nooran Kehrä-sarjan nenäkoru. Elämän Synty-riipus näkyy tässä aikaisempia kuvia paremmin..

Nooralla on sormissaan Metsänkeiju-sarjan sormukset sekä pikkusormessa kaiverruksin koristeltu sormus. Kuvassa näkyy myös solmuun kiinnitetty pergamenttiruusuke.

Tässä vielä näiden esillä olevien korusarjojen tarinoita:

KORPPI

Korppi on mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se,kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.

 

ELÄMÄN SYNTY

Nöyrästi taipuu pääni sen Suuren edessä. Elämän. Se syntyy munan sisällä, minussa. Arka itu, mutta minä kuulen: syvyyksissä virtaa väkevä virta, ei se minua jätä. Se on Elämä ja sen synty. 

 

METSÄNKEIJU

Metsänkeiju -korut ovat kuin tarina Pohjois-Karjalan satumaisista metsistä. Keiju on nukahtanut niitylle, ja nyt kaste valuu sen hiuksissa, ja katso - hiussuortuvan latvassa on pisara. Halutessasi voit nähdä koruissa myös veden aaltoilevan liikkeen ja pisarat purossa tai putouksessa.