Kesäkuulumisia

Maanantaina maalari aloitti syksyllä rakennetun autotalli/pajarakennuksen ulkomaalauksen. Säät nyt ei juuri näitä hommia suosi, mutta joskushan nekin on tehtävä. Väritys tulee aika lähelle pohjamaalin värejä, eli aika vaalea. Onneksi pajan sisäpuoli on jo valmis, joten työt voivat jatkua siellä entiseen malliin.

Pajan terassi on osoitteutunut aika hyväksi kuvauspaikaksi iltasella auringon kiertyessä pajan taakse. Nyt pitäisi vain paneutua kuvauksessa taustoihin ja edelleenkin tekniikan opiskeluun.

Pihatyöt jätettiin suosiolla juhannuksen jälkeiseen aikaan. Talvella, kun autoa peruuteltiin autotalliin, routa nosti melkoisen savipatin keskelle pihaa. Nyt on rauhassa odoteltu sen sulamista ja sitten iso kone töihin.

Kukkapuskille ei nyt enää  jää tilaa pihalle. Kun maalari on saanut urakkansa valmiiksi, pitää käydä ostamassa kesäkukkien loppuunmyynnistä terassin kaiteelle kukkalaatikot. Kukahan aina muistuttaisi, milloin ne ovat janoisia. Tokihan sen huomaa viimeistään silloin, kun ne tekevät jo kuolemaa.

Kesän marjatoiveet ovat vielä ainakin tässä vaiheessa korkealla. Täällä ei tietääkseni viime yönä ollut hallaa. Nyt on vain huoli kunnon säilymisestä. Tanssi, meidän paras ja mukavin kuntoilumuoto on vaaravyöhykkeessä. Polvet ovat ryhtyneet kipuilemaan vanhuuttaan. Panadolia tarviaa jo ottaa dopingkina tanssimaan lähtiessä, mutta periksi ei anneta.

Kelpaanko juhliin?

Minulla on nettikaupassani esittelyssä juhlapukujen tuunausidea hopeakoruilla. Musta mekko on kuvattu sinne esimerkkinä. Kotelomekko on peräisin Huutonetistä. Nyt siihen on rakennettu "hihat" kirpparihuivista, joka on ommeltu kiinni vain etupuolelta olkapäältä kainalon alle asti  ja roikkuu väljästi takaa puoliselkään. Mekon istuvuuteen ei tarvinnut kuin odottaa muutama vuosi, jolloin mekko oli komerossa kutistunut sopivaksi.

Nettikaupan pääkuvassa on mukana myös samanlaisilla koristeilla tuunattu satiinilaukku. Yhdistelmänä koristeiden osuus tulee aika suureksi, joten nyt tuunasin hopeisella Kehrä-kiehkuralla vanhan kirjekuorilaukun, kirpparikamaa sekin.

Onhan minulla vielä mustat, erittäin siistit kiiltonehkakengät, jotka nekin ovat kirpparilta. Ne voisivat olla voisivat olla puolikkaan numeroa suuremmat, mutta kyllä niillä illan pärjää, jos ei tanssia tarvitse.

Miten on, kelpaanko kierrätysmannekiininä näissä kamoissa asiakkaan synttäreille, jonne olen sopinut matkustavani viemään tilattua syntymäpäivälahjaa. Tätä reissua voisi varmaan mainostaa hyvänä asiakaspalveluna, sillä matkaa edestakaisin kertyy 580 km.

Patinaa pintaan

Nyt minulla on ollut oikein uusien korujen buumi. Olen kokeillut erilaisia pintakäsittelyjä. Monet viimeksi kuvartuista koruistakin on saanut patinan pintaansa. Tässä  muutamia uusia ja joitain entisiä patinoituina.

Tässä kevyesti patinoidut lehtikorvikset. Kiinnitysrengas on senverran kookas, että lehtiä voi käyttää myös riipuksina.

Kirpparilta ostettu lakanapitsi on saanut uutta käyttöä. Ajoin levyn valssin läpi pitsikääreessä.Tätä käsittelyä ei kyllä pitsi moneen kertaan kestä. Toivottavasti kenelläkään ei ole ko. pitsimalliin rekisteröitynä tekijänoikeuksia, jotta ei saa plagiointisyytettä.

Kuvasta on vaikea nähdä, onko koru kupera vai kovera. Tässä tapauksessa se on kovera.

Kokeilin asiakkaan pyynnöstä rintaneuloja Obama-koruun. Ei hassumpi.

Tässä sitten muutamia jo aiemmin julkaistuja koruja, nyt patinoituina. Kuvaaminen jäi jälleen turhan myöhäiseen, mutta sen  näistä näkee, että aika paljon patinointi muuttaa korujen luonnetta.

Ja sitten vielä sormuksia

Viime talvi on ollut taas opettelun aikaa erilaisten tilaustöiden myötä. Sormustilausten myötä on tullut harjoiteltua myös kivenistutusta. Yksi sormus on vielä työnalla oikean koon saamiseksi. Harjoitus tekee mestarin, toivon mukaan.

Tässä varastoon jääneitä harjoituskappaleita muunneltuina versioina.

Hopeasormus, kivenä malakiitti

Hopeasormus, joka oli liian iso. Tilaustyöhön tulee keskelle 3 mm kivi.

Tässä on kirkas kivi, josta en tiedä sen enempää. Se sisältyi erään kultasepän jäämistöstä ostamiini tarvikkeisiin.

Kivi on tummansininen keinozirkonia, 3 mm.

Tilaustöistä laitan joskus uuden postauksen. Jossain vaiheessa verkkokaupan yhteyteen on tarkoitus saada myös kuvagalleria, jossa esittelen tilaustöitä.

Lisää uusia korukokeiluja

Tässä kuvia uusista korukokeiluista. Kuvaaminen jäi vähän liian myöhäiseen iltaan. Näitä ei ainakaan toistaiseksi ole laitettu verkkokauppaan. Ainakin sinne tulevat korut pitää vielä kuvata uudelleen.

 

Näissä korviksissa on kokeiltu valssin hyödyntämistä. Uläosan lankaa on litistetty vain vähän ja spiraalia varten enemmän, mutta toisesta suunnasta. Korvikset on tehty 1,5 millin hopealangasta. Nämä ovat pitkien korvisten ystävän korut.

 Tässä riipuksessa on pintakuviolla haettu pyörivää liikettä. Keskellä vasaralla muotoiltu pisara.

 Näiden Ruutukorvisten pinnassa kuvio pyörii myös. Tämäntapainen pinta on hankala saada kuvassa näyttämään samalta kuin livenä.

Tässä pienet Kehrä-korvikse ovat saaneet taustalevyn. Ilta-auringon heijastama puna on jäänyt kuvaan.

Tämä kuvio elää ja hakee muotoaan. Jokainen saa itse päättää, onko se puun kuvioa, vaarojen korkeuskäyriä vai jotain muuta.

 Metsäkanalintu haluaa lentää miehen mukana Joensuun erämessuille.

Samalla periaatteella, mutta eri muotoiselle levylle tein tilaustyönä asiakkaan suunnitteleman korpin, josta tuli oikein hyvän näköinen.  Tilaustöistä on jossain vaiheessa tarkoitus saada nettikaupan yhteyteen kuvagalleria.

Tässä jälleen on haettu puunkuviota. Kuvioiden välit on himmennetty. Kuvaaminen jäi eilen vähän hyöhään, joten tamä vaalein kuva joltisenkin näyttää kohteensa mukaiselta.

Tilaustöiden myötä minulle on kertynyt jonkin verran sormuksia. Teen niistä erillisen postauksen.

Korukokeiluja syntyy, kun pitäisi varastoja täydentää

Uusia kokeiluja syntyy helpoimmin juuri silloin, kun pitäisi täydentää varastojaan. Tässä muutamia:

Tässä on kokeiltu kolmiulotteisempaa muotoa, jonka taustalle on juotettu loivempimuotoinen kaistale. Kevyt kaiverruskuvio ja patinointi.

Tässä riipuksessa on voimakas kaiverrukuvio lehtiköynnöksenä. Keskellä riippuu muotoon vasaroitu lehti. Pinta on kirkas, ei patinaa.

Lähde-sarjan korvakorujen tyyppiset  korvikset, joissa on "vaaramaiseman korkeuskäyrät ja alaspäin viettävä urakuviointi.

Korvikset on tehty kroisilla kaiverruksella ja niiden välit naarmutettu. Livenä ovat aika mukavan näköiset.

Tämä koru kuuluu sarjaan; mikään ei voi mennä vikaan, vikaan, vikaan, vikaan... Valssasin pyörylät korviksia varten - meni liian ohueksi. Juotin ne päälletysten. Kuviolla olen kokeilemassa vanhan puunn kuvioita, jollaiset olivat lapsuudessa tautivuoteen ajakulua. Ronttuinen pinta patinalla höystettynä voi olla ihan kaunis, etenkin livenä. Malli voisi olla vähän pelkistetynpi.

Kalaretkellä Iijoen Kellokoskella

Olimme loppuviikosta Iijoen Kellokoskella kalassa. Alla olevassa kuvassa on sama koski, mutta nyt meillä ei ollut venettä mukana. Heitimme uistinta virvelillä pitkin rantoja koluten. Paikka on aivan upea, aurinko paistoi. Sääsketkään eivät vielä olleet heränneet kevääseen. Reissun ainoa heikkous oli, että kala ei ollut syönnillään. Se ei kuitenkaan loman tunnetta häirinnyt.  Sainhan minä sentään yhden tammukan, mutta kun aloin arssinoimaan, oliskohan tuo mitat täyttävä, se otti ja lähti. Olisin varmaan ehtinyt saada sen vielä kiinni vedenrajasta, mutta arvelin, että kasvakoon.

Iijoen Kellokoskella kalassa pari vuotta stten juhannuksena.

 

 

Kuva on otettu mieheni veljen mökkirannasta. Muistaakseni tuon kuvan ottamisen aikoihin mieheni veljen tyttären pojat istuivat saunan portailla, kun tulimme iltasella joelta kalasta. Toinen pojista oli huokaissut, "Mistähän minäkin saisin sellaisen vaimon, joka jaksaa olla minun kanssa kalalla kahdeksan tuntia päivässä." Nämä pojat ovatkin armoitettuja kalamiehen alkuja.

Viereisessä kuvassa Iijoki mieheni kotipaikan kohdalta. Tämä alue on nyt rauhoitettu kalastukselta kokonaan.

Lauantaina sitten nautimme minun sukulaisteni seurasta. Sisareni mies täytti 70 vuotta ja piti heinäkuussa täyttävän vaimonsa kanssa yhteisen krillijuhlan synttäreiden merkeissä. Paikalla oli meitä sisaruksia neljä. Näissä merkeissä näkeminen tuntui erityisen hyvälle, kun nykyään harvat tapaamiset ovat jotain muuta kuin hautajaisia. Sääkin suosi meitä juhlijoita. Viereinen järvi houkutteli uimaan, mutta tietysti uikkarit olivat kotna.
Synttäreiltä ajelimmekin suoraan kotiin.

Mielenkiintoisia haasteita ja elämänikäistä opiskelua

Tämä byrokraatin uran jälkeinen uusi elämä on osoittautunut mielenkiintoiseksi. Uusien, vaativien haasteiden myötä vieläkään ei voi tietää, mitä isona tekee. Kaiken aikaa on tunne, että minua kuljetetaan kuin pässiä narussa. Kun ei osaa sanoa ei, uusia asioita tulee opeteltavaksi kaiken aikaa ja sehän tässä parasta onkin.

Uusi työpaja mahdollistaa pienten ryhmienkin vierailut tilauksesta.

Kuluneen talven haasteita ovat olleet ja ovat edelleenkin vaativat tilaustyöt. Voimakoru, jonka olen ristinyt Iisakinkirkoksi ja johon on ladattu uskomaton määrä merkityksiä, on vihdoin minun osalta valmis, samoin hopeinen vihkisormus. Harjoitellessa on syntynyt melkoinen määrä sormuksia + enkeleitä kivisydämillä. Nämä tilaukset ovat olleet virikkeenä myös Voimakorukurssiajatukselle.
 

Tässä yksi sormuksista. Muita en ole vielä ehtinyt kuvata.

Pari hääkorutilausta on pergamentista, toiset jo valmiina. Molemmista olen saanut lupauksen kuvista mainoskäyttöön. Uskon, että pergamenttikorut ovat herkkyydessään parhaimmillaan juuri hää- ja juhlakoruina. Muutoin olen tällä erää jättämässä pergamentin kehittelyn taustalle odottamaan uusia ideoita.

Yhdellä aivolohkolla olen miettinyt uutta korusarjaa, jonka osat voisi teettää valamalla. Niistä saisi vähemmällä käsityöllä työstettyä liikelahjoiksi soveltuvan korusarjan.

Opiskeluprojekti VoimaNaisissa on menneillään. Matka Joensuuhun rajoittaa osallistumista ja samalla verkostoitumista. Suurimman osan luennoista olen kuunnellut etänä netin välityksellä. Hankkeeseen liittyvä mentorointi oli positiivinen kokemus. Keskiviikkona oli viimeinen istunto, nyt kahdestaan mentorin kanssa. Lämpimät kiitokset, Seija!

Vuoden vaihteen tietämillä osallistuin Luovien alojen Rikastamo-projektiin. Se oli tiivistä työskentelyä, joka antoi paljon eväitä kokonaisuuksien hahmottamiseen. Innotalon Ollis Leppänen on tehokas vetäjä, joka laittoi meidät töihin katsomaan yritystämme milloin mistäkin näkökulmasta.