Masai-kulttuurista

Kenian reissulta jäi ehkä eniten mieltä askarruttamaan eräät masai-kulttuurin piirteet sellaisina kuin ne meille kerrottiin.

Naiset rakentavat majat käyttäen laastina lehmänlantaa. Maja kestää noin 10 vuotta, jonka jälkeen nainen rakentaa uuden.

Nuoret miehet paimentavat karjaa, jota olikin tottavie uskomattoman paljon. Kylän alue oli kaluttu putipuhtaaksi ja isoja karjoja paimenineen näkyi myös luinnonpuiston puolella.

Nuoret miehet ovat sotureina 30-vuotiaiksi. He toimivat hoitivat leirimme vartioinnin yön seutuna jokaisen teltan nurkalla ja pitivät tanssiesityksen nuotioiltana. Kylän päällikkö toimi vartioväen päällikkönä, oli meitä vastaanottamassa leiriin sekä pois lähtiessä silmä tarkkana katsomassa, laitammeko riittävästi tippiä.

Masai-sotureita toimi myös safarioppaina ainakin niille turisteille, jotka lennätettiin luonnonpuistoon. Heillä näytti olevan omat sääntönsä, mitä reittejä luonnonpuistossa saa ajaa ja miten lähelle eläimiä. 

Omassa kylässä miesten tehtäviinsä kuuluu mm. tulenteko perinteisin menetelmin.  Naiset toki hoitavat muut tehtävä, mm. pyykinpesun joessa, jossa krokotiilit kuulemma joskus aina pyykkäreitä verottavat. Vaatteet he saavat jollain käsittämättömällä konstilla säilymään upean värisinä.

Soturit eivät saa mennä naimisiin, mutta heillä saa kyllä olla tyttöystäviä. Kysymykseemme, mitä tapahtuu, jos tyttöystävä tulee raskaaksi, saimme vastauksen: ei voi tulla, kun kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Käytössä on edelleen molempien sukupuolten ympärileikkaus.

Soturiuransa jälkeen miehet saavat ottaa niin monta vaimoa kuin pystyvät elättämään. Ravintona on edelleen elävästä eläimestä otetun veren ja maidon sekoitus. Komeaa porukkaa tuolla eväällä näkyy kasvavankin. Tämä käytäntö kuitenkin selittää ylisuuret karjalaumat.

Kun miehet käyvät muuallakin töissä, tuliaisina on usein aids.

Naapurikylien välit eivät näyttäneet olevan erinomaisessa kunnossa. Palasimme ensimmäiseltä iltasafarilta väärää reittiä, jolloin alueen muutamat miehet olivat odottamassa leirimme ulkopuolella ja meinasivat viedä kuljettajiltamme autonavaimet. Leiriä vartioivat masai-sotilaat tulivat kuitenkin apuun ja neuvoivat reitin, jota pitkin voimme vastaisuudessa turvallisesti kulkea.

Kylävierailu tehtiin päällikön majaan. Naiset hoitivat turistinaisten tanssittamisen, olivat sangen ystävällisiä ja päällikön tarkan silmän alla tarjosivat käsitöitään ostettaviksi. Soturit tanssivat omat tanssinsa ja näyttivät tulenteon, jonka välineet olisi saanut ostaa hyvään hintaan.

Vierailu kohdistui myös kylän kouluun, jossa myös aikuiset opiskelivat. Matkalaisilla oli sinne tuliaisinaan koulutarvikkeita. Koulun virkaa toimittava katos oli kyllä tyhjänä aina, kun kuljimme aamuin illoin safarilla ja lasten koulu oli aivan luonnonpuiston portin vieressä. Toivottavasti koulutus tuo terveitä muutoksia elämäntapoihin ajan myötä.

Itse en osallistunut kylävierailulle mahataudin jälkeisen herkistyneen hajuaistini takia. Kylässä otetut kuvat ovat Tarja Salosen.

Uniikkikoruja liikelahjoiksi

Sain pienen liikelahjatilauksen, josta tässä muutamia. Toivomuksena oli,  että rintaneulat ovat  uniikkeja. Logo, reunojen vasarointi ja patinointi tuli kaikkiin, mutta muoto vaihtelee. Olipa mukava toteuttaa ja katsoa, mitä kustakin korusta syntyy.



Yksi riipuskin syntyi vähän vahingossa, kun ei noin teräväkärkistä tähteä voi rintaneulaksi laittaa. Patinoin vielä lisää tähden sakaroita.

Liikelahjoihin tein vielä jokaiseen oman sloganin mielikuvista, jotka korun muoto ja yrityksen tehtävä toivat mieleen.

Tein levynjämästä myös kalan erämessuille.  Tarkoitus on tehdä sinne jonkinlainen valikoima eräaiheisia koruja. jos nyt aika antaa myöten.


Kuvat on otettu nyt uudella kamera, johon sain obiskan vihdoin perjantaina. Opiskelua siis riittää. Ensi viikolla alkaa Valamossa ensimmäinen oppisopimukseeni liittyvä hopeakurssi.

Leikkiä kuvilla

Sormuksia jämäkupilta

Paulan innoittamana minäkin sukelsin jämäkupille. Tuloksena on pari sormusta. Vasemmanpuoleinen on millisestä levynpalasta pakotuskokeiluna tehty kukka, jonka keskelle on juottaen ja sulatellen laitettu korupiikin pätkiä ja joskus vahingossa tilattuja 1-reikäisiä hopeapalloja. Koko komeiden juotin kiinni säädettävään sormuspohjaan. Tälle kukkaselle ei taida latinankielistä nimeä löytyä.

Oikeanpuolesessa sormuksessa on varovasti sulattelemalla rakennettu ruusu, joka on kiinnitetty joskus kokeiluversiona tehtyy lankasormukseen. 

Keväämmällä on toivon mukaan luvassa terävämpiä kuvia, kunhan saan uuteen järkkäriini obiskan ja jossain vaiheessa vielä opin kuvaamaankin sillä.

Shoppailua Keniassa

Kävimme Nakurusta Sanguruun matkalla kouluvierailulla sekä naisten keskuksessa, joka oli perustettu kylän naisten työllistämiseen. Tuotteita varten kasvatettiin lampaat, joiden villa karstattiin vanhaan mallin karstoilla tai oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvällä koneella. Yksipyöräiset rukit olivat Suomesta, mikä meille kerrottiin ennenkuin opas tiesi, mistä me olimme kooisin. Lamgat värjättiin luonnonväreillä, joihin ainakin osa kasveista kasvatettiin omassa puutarhassa.

Kutomossa naiset kutoivat kangaspuilla langat matoiksi ja seinävaatteiksi kangaspuissa. Tuotteilla oli myymälä, jossa saimme käydä ostoksilla. Palkat eivät varmasti päätä huimaa, sillä tuotteet eivät olleet kalliita.

Heidän sivunsa löytyy täältä.




 Toisessakin käsityöpaikassa pääsimme käymään paluumatkalla Nairobissa. Se rauhallisella alueella, aidattu ja vartioitu paikka, jossa oli kaksikerroksinen käsityömyymälä sekä ravintola. Tuotteet olivat eri tekijöiden ja osa hinnasta menee hyväntekeväisyyteen. Se ei ollut mikään halpakauppa, mutta hinnat olivat kiinteä ja laatu hyvä. Löysin netistä senkin paikan, jopa nettikaupan, josta osa myynnissä olevista tuotteista löytyy.

Kävimme Nakurussa myös kangaskaupassa. Näimme kaupungin läpi ajettaessa kaupan, johon halusimme shoppailemaan. Sinne pääsy oli varsinainen viivytystaistelu. Kuljettajat eivät olisi millään lähteneet viemään meitä sinne turvallisuussyistä. Lauantaina kuitenkin lähdimme kauppaa etsimään. Matkalla näkemäämme kauppaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta kyselyn jälkeen keskustasta löytyi yksi kangaskauppa. Liikenne oli  melkoista kaaosta. Meidät jätettiin lukon taakse autoon ja kuljettaja kävi tarkistamassa, voiko kauppaan mennä turvallisesti. Lopulta mekin pääsimme. Kauppa oli tupaten täynnä väekeä. Minä ostin kadunkulmassa työskentelevältä ompelijalta yhden kankaan. Kankaat olivat yleensä paloina, ja sangen värikkäitä ja isokuvioisia. Majapaikkaan palattaessa pysähdyimme vielä sisustuskangaskaupan kohdalle, josta mukaan tarttui leopardikuviosta samettia tyynyiksi.

Lintuja afrikasta

Meillä oli retkellä mukana erinomaisia lintuharrastajia. Monet linnut tulivat  tunnistetuiksi jo lentoon, osaa tutkittiin tarkemmin lintukirjojen avulla. Täydellisenä maallikkona minä luovutin lintujen osalta heti alkuunsa ja kuvasin ainoastaan muutamia. 

Strutseja jäimme jonkin verran. Tässä somaliantrutsi tuulessa. Tuulen nostellessa helmoja lintu oli  ihan sen näköinen, että alkkarit oli unohtuneet kotiin.

Helmikanoja oli runsaasti. Niistä viiruhelmikana on näyttävä. Hohtavan sininen alusasu antaa väriä tummien tumman höyhenpuvun alta näkyessään. Harmaampi serkkunsa ei ollut lainkaan noin kuvauksellisen näköinen.

Marabuhaikaroita näimme  aika monia. Tämä poseeraa Sangaressa leirimme rantakivillä.

Afrikanviherkyyhky oli pieni, mutta kauniinvärinen, kuten monet linnut siellä.


Sangurussa kuuntelimme huuhkajan huhuilua aamuvarhaisella telttamme nurkalta. Päiväretken jälkeen pääsimme kuvaamaan sen oksaltaan.

Sanguru oli senverran kokealla, että aamusella lämpötila oli ainoastaan viisi astetta. Tuntui vähän viileälle kaivautua ylös peiton alta. Silti henkilökunta kuunteli iltanuotiolla silmät pyörien, kun kerroimme Suomen talvisista olosuhteista.

Bogoriajärven tärkeimmät nähtävyydet ovat vaaleanpunaiset flamingoparvet sekä kuumat lähteet, jotka ruiskuttivat höyryävää vettä.

Matkalla tänne tapasimme ihan kotoisia pääskysiä isoina parvina.

Retken erikoisin lintu oli sihteerilintu, joka koikkelehti ihan kuin olisi ollut korkokengillä liikenteessä lisäsomisteenaan sulkahattu. Sen syötävien ötököiden pyydystys oli näkemisen arvoista, kun se ensin tilsasi löytönsä jaloillaan ja sitten keikautti nokkansa alas. Se olisi pitänyt kuvata videolle,

Kuvauskokeiluja jälleen

Olen nyt erään projektin  myötä kokeillut erilaisia pyörylöitä patinoiden ja ilman patinointia.

Käyn edelleen kansalaisopiston kuvankäsittelyn kurssia ja tarkoitus on hankkia järjestelmäkamera.

Olen pitkin talvea kokeillut erilaisia kuvausalustoja sivustoni uusimista varten.

 Tein aikoinaan myös lasitöitä. Löysin varastosta muutamia sinisiä lasilevyjä, joiden päällä olen nyt kokeillut kuvaamista. Sinisestä hopea erottuu hyvin, mutta jotenkin siihen pitäisi vielä saada veden tuntu. Kokeilin ruiskuttaa lasille vähän vettä, mutta ei se ainakaan nykyisellä kameralla erotu kunnolla.

Afrikkalaista tanssia

Nämä kuvat ovat Samburusta. Siellä  lodgen alueelle oli rakennettu esityspaikka lähikylästä tulleille tanssijoille. Tanssijoina toimivat pääasiassa miehet ja naiset olivat reunemmalla omana ryhmänään. Naiset osallistuivat tanssiin yläruumistaan rytmillisesti heiluttaen, jolloin laajat helminauhat heiluivat näyttävästi musiikin tahtiin.

Tanssit esittivät heimojen välistä sotaa, metsästystä ja lopuksi kosiomenoja, jolloin myös tytöt osallistuivat samaan tanssiin. Ryhmä pomo kertoi kunkin tanssin sisällöstä ennen esitystä. Saimme samalla kysellä heimon elämästä.

Miesten tanssin teki näyttäväksi korkeat hypyt ja tietysti näyttävä vaatetus. Vaatteiden väreillä oli omat symboliset merkityksensä, mutta niitähän minä en toki muista. Näitä värikkäitä vaatteita he näyttivät käyttävän kylissään jokapäiväisesti. Musiikki oli rytmikästä ja nopeatempoista.

Naiset olivat hyvin nuoria ja näyttivät kovin ujostelevan. Tuli epäilys, että he eivät esiintyneet kovin mielellään. Tanssin jälkeen he myivät tekemiään koruja, jotka oli tehty värikkäistä siemenhelmistä sekä lähinnä mustavalkoisia luukoruja. Koruihin käytettävät siemenhelmet ovat nykyään teollista tuotantoa.

Tanssiesityksistä saimme nauttia myös Elsameren illassa, jossa henkilökunta tanssi meille ystävänpäivän kunniaksi, sekä Masai Maran nuotioillassa, jossa tanssiesityksen loppuvaiheessa myös turisteja vetäistiin mukaan tanssiin yksi kerrallaan. Miten ollakaan, meidän ryhmästä tuo osa lankesi minulle. Masai-miehet ovat tottuneet käskemään, joten suostumusta ei kyselty. Iltaesityksistä minulla ei ole kuvia.

Kerron myöhemmin Masai-heimon elämästä ja laitan matkaseuralaiseni kuvia kylävierailusta, jonka itse jätin väliin. Pidin yhden yönseudun kestäneen mahataudin, jonka jälkeen toinen viikko menikin aika kevyellä ruokavaliolla ja herkistyneellä hajuaistilla.