Tässä tyttäreni edesmenneestä bortsusta posliinille maalaamani kuva. Silva oli ylen äijäin sosiaalinen. Sain mielestäni kuvaan Silvan ihan itsensä näköiseksi. Kamera on vain vähän tärähtänyt kuvaa ottaessani.
Tämä koiranpentu on maalattu pystykorvalehden kansikuvasta. Livenä se onnistui valokuvaa paremmin. Emon nenänpää näkyy pimeän kopin oviaukosta.
Ikoninmaalaus oli ensimmäinen, johon osallistuin osa-aikaeläkkeelle jäätyäni. Kristus-ikoni on ainoa, joka ikoneistani on siunattu.
Alimmassa kuvassa oleva taulu on maalattu tädistäni otetusta oikein pienestä mustavalkokuvasta. Siinä mielestäni tavoitin tädin olemuksen hyvin, vaikka se ei olekaan teknisesti oikeaoppisesti tehty öljyvärityö. Itse pidän siitä.
2 kommenttia:
Olet perin juurin taiteellinen. Maalaat ja teet koruja ja varmasti jotain muutakin. Kuviasi katsellessa taas kerran huokaan, osaisinpa itsekin maalata!
Eläkkeellle jäätyäni minäkin etsin jotain mielenkiintoista uutta päiviini. Löysin kirjoittamisen tavallaan uudelleen ja se on pysynyt erittäin rakkaana harrastuksena. Samoin valokuvaaminen, jolla alalla into vain kasvaa.
Kiitos, Aimarii. Byrokraatin uran jälkeen kaikki käsillä tekeminen ja uusien asioiden kokeileminen kiehtoo. Kuvaaminen taas on se, jossa tarvitsen paljon harjoitusta ja oppia.
Lähetä kommentti