Kuvia Nurmeksen näyttelyn avajaisista

KARJALASTA KAJAHTAA - ILOA ELÄMÄÄN Nurmeksen näyttelyn avajaiset olivat jo 16.6. Tässä muutamia avajaisista otettuja kuvia, joita sain Martti Timoselta luvan kanssa julkaistaviksi.

 

Taito Pohjois-Karjalan toiminnanjohtaja Tuija Tekin avaa näyttelyn, joka on vanhan rautatieaseman ullakolla. Eikö olekin upea tila. 

Tuolloin hellekausi ei ollut vielä alkanut, joten lämpötilakin oli ihan inhimillinen. Nyt hellekautena kävijät tulevat alas ullkolta ihan saunoneen näköisinä.

Tässä tila toisesta kuvakulmasta. Näyttelyssä on mukana myös muutamia pergamentista reliefikokeiluja. Takaseinällä näkyy vaaleana läikkänä minun suojelusenkelini.

Tässä korut ovat lasikossaan vielä ilman lasia.

Lähikuvassa Sisin-sarjan ja Kosketussarjan  koruja, helisevät äiti-vauvakellot sekä Lähde-sarjan riipuksia.

Etualalla hopealangasta tehdyt herkimmät korut; Kehrä-sarjaa sekä oikealla Metsänkeiju, joka tuolloin oli vielä vailla nimeä ja tarinaa. Tässä  sen tarina:

"Metsänkeiju -korut ovat kuin tarina Pohjois-Karjalan satumaisista metsistä. Keiju on nukahtanut niitylle, ja nyt kaste valuu sen hiuksissa, ja katso - hiussuortuvan latvassa on pisara.
Halutessasi voit nähdä koruissa  myös veden aaltoilevan liikkeen ja pisarat purossa tai putouksessa."

Valitettavasti minulla ei ole kuvia Riitta Turusen ja Aino Lampion Räsymattoikonit-työstä, jotka kehystivät jo ullakolle tuloreittiä.

Tervetuloa Aarrekammion Gaalailtaan

Näyttelytilassa on 8 lasiovellista näyttelykaappia valonheittimineen sekä keskellä lasikko, joka on jaettu kolmeen kolmiomaiseen sektoriin, joiden päällä on lasi. Nimensä näyttely sai seinäkaappeihin juhlapukujen kanssa esiin laitetuista koruista sekä Aarrekammion nimellä olevasta tilasta.

Ensimmäisessä kaapissa on tervetulotoivotus kuohujuomineen. Kelon juurella on pieniä vuolukipaloja.

Juhlapukukaapit olivat liian haastavia kuvattavia puhelimen kameralla lasioven läpi, kun valonheittimet ylivalottivat nimenomaan korujen kohdan. Ne täytyy nähdä itse.

Tässä kuitenkin odotustunnelmaa äitiysmekkokaapin pohjalta. Kuvassa Vauva-kellot ja Elämän synty -riipus.

Nurmeskorut perhepotretissa keskellä olevan lasikon vasemmassa osassa.

Oikeanpuoleisessa sektorissa on keskellä Kosketussarjan koruja, ylhällä ristejä ja enkeleitä sekä molemmilla reunoilla uniikkiriipuksia.

Lasikon keskimmäisessä osassa on hiuskoruja Parturi-kampaamo Vuokon loihtimassa kampauksessa sekä ruusuja ja liljoja kelon päällä. Tämä osasto oli haastavin laitettava. Se piti saada kuntoon miesten kannatellessa lasikon painavaa päällyslasia. Onneksi he suostuivat uusimaan operaation, kun ensimmäisen kerran tulos ei tyydyttänyt.

Kuvat eivät tee oikeutta näyttelylle, joten se kannattaa käydä katsomassa omin silmin.

Tuotekuvausta ja uusia tuotteita nettikauppaan

Pergamenttikoruissa on nyt päästy uuteen vaiheeseen. Karjalanruusu on nyt vihdoin myynnissä sekä nettikaupassa että Joensuun Taitoshopissa. 

Nettikaupassa on uutuutena myös pergamentista tehty rannekoru, jossa kiinnityksenä on pienet hopeanapit.

Opiskelu jatkui myös Valamon pajatalkooviikon aikana. Opettajani Karri Sutinen yrityti uittaa minua tuotekuvauksen saloihin. Nyt olen parina päivänä kokeillut saada vinkeistä edes jotain kokeiltua käytäntöön. Paljon harjoitusta on vielä edessä, mutta nyt intoa alkais löytyä kokeiluihin, kun vain löytisi aikaa. Tässä muutamia kuvia kokeiluista.

Helisevät äiti- lapsikorut ovat myös uutuuksina nettikaupassa. Kellojen helinä on niin hento, että se ei rasita äidinkään korvia.

Ruudut-sarja on saanut uuden, himmennetyllä pinnalla tehdyn pelkisteryn kaulakoru- ja rannekoruversion.  

Risteissä ja enkeleissä kokeilin myös erilaista kuvaustapaa muutamien korujen osalta. Näissä sävyt ja tunnelma on vielä hakusessa.

Valamo, hiljentymisen paikka, voi tarjota myös ylläreitä

Ajelin sunnuntaina kohti Valamoa opiston pajatalkoolaiseksi. Olin sopinut työviikon hopeapajassa siten, että voin kurssien esittelyn ohella esitellä myös omia korujani opiston opiskelijamannekiinina. Minähän olen hakenut täältä perusoppia uuden eläkeläisurani tueksi.

Mietin ajaessani, mahdanko tavata opettajani, jota en ole nähnyt reiluun vuoteen ja millaista on ottaa paja haltuun yksinään.  Näitä miettiessäni puhelin soi ja Karri sanoi odottavansa minua opistolla. Ai. miten hyvälle tuntui jatkaa matkaa, tuntui aivan kuin olisi menossa kotiin. Vataanotto muutoinkin oli sydämellinen.

Tämä aamu osoitti, että täälläkin voi tapahtua mitä vain. Olen majoittuneena valkoisen viersmajan yläkertaan monien muiden talkoolaisten tapaan. Talo on nähnyt parempiakin päiviä kuntonsa puolesta. Heräsin aamulla viiden korvilla vähän huonoon oloon. Arvelin, että käynti käytävän perällä olevassa hotelli helpotuksessa voisi tuoda avun. Helpommin sanottu kuin tehty. Lukon avausnuppi jäi käteen ja itse jumiin huoneeseeni.

Pöydällä oli puhelinnumerolista, jossa oli myös yöpäivystäjän numero. Kun sain hänet lopulta hereille, pojalla oli niin hoono soomi, jotta ei tainnut minun kuiskutteluistani paljoa ymmärtää, kun soitti vielä peri kertaa takaisin. Sen verran sain varmisteltua tunnetulla englannillani, jotta hän selvisi oikean oven taakse ison avainnipun kanssa. Eihän siinä lukossa mikään toiminut. Hän oli saanut jostain munkin mukaansa tulkiksi. Pyysyvät odottamaan huoltomiesten töihin tulemista. Olin sitä mieltä, että en odota enää paria tuntia.

Apuun hälytettiin isä Viktori murtovälineiden kanssa ja johan ovi aukesi. Lähtiessään hän vain totesi, että älä laita enää ovea lukkoon. Milläpä olisin sen edää lukinnutkaan. Operaatiosta syntyi sen verran melua, että koko talo oli taatusti hereillä. Onneksi talosta löytyi yksi tyhjä huone, johon sain siirtää kamani.

Olin kuvitellut tekeväni pajassa vaikka mitä hommiani esittelyjen ohessa, tai ainakin aamui illoin. Toisin näyttää kuitenkin käyvän. Ainakaan nyt parin päivän aikana en ole ehtinyt juuri mitään, kun ihmisitä on ollut kiitettävästi liiketeessä sateisesta säästä huolimatta. Mona antoisaa keskustelua on käyty ja ihmiset ovat olleet kovasti kiinnostuneita.

KARJALASTA KAJAHTAA - ILOA ELÄMÄÄN kesänäyttely Nurmeksessa

Taito Pohjois-Karjala on yhteistyössä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön kanssa järjestämässä Kesänäyttelyitä KARJALASTA KAJAHTAA - ILOA ELÄMÄÄN.

Yksi kesän näyttelypaikkakunnista on Nurmes, jonka näyttely on Wanhan aseman ullakolla, Taitokeskuksen yläkerrassa. Näyttely avataan  16.6.  ja on avoinna yleisölle 15.8. saakka, ma-pe klo 9-16. Näyttelyssä on Apan Korun/Design  Airi Hietala koruja hopeasta ja pergamentista sekä  Räsymattoikonit-työ, Riitta Turunen ja Aino Lampio.

Näyttelytila on hirsipintainen, idyllinen ja valoisa tila. Liikuntaesteisille kapea, jyrkkä portaikko voi valitettavasti olla ylivoimainen este näyttelyyn pääsemiselle. Toivottavasti kaiteen rakentaminen portaikkoon mahdollistaa useimpien pääsyn näyttelyyn.

Apan Korulle tämä näyttely on jo toinen. Nurmeksen kirjastossa oli Nurmes-korujen näyttely syksyllä 2011.

Tervetuloa näyttelyyn! Toivottavasti viihdytte!

Helisevät kellokukat ja kellokorut äidille/vauvalle

Nyt kotimaiset hopeasta tehdyt, helisevät  äiti/vauva -kellot ovat verkkokaupassa. Näissä ideana on, että äiti voi kantaa korua odotusaikanaan vatsansa päällä, jolloin vauva kuulee kellon kevyen helinän. Syntymän jälkeen sama tuttu ääni viihdyttää vauvaa imetysaikana, jolloin vauva voi heilutella korua syödessään. Korun helinä on niin hento, että se ei ärsytä äidinkään korvia.

Korun voi antaa myös vauvalle kummilahjana tai viemisinä.

Korua on saatavana helisevänä kellokukkana tai kellona erilaisilla pintakäsittelyillä. Korun mukana on poronnahkanauha, jonka pituus riittää odotusajankin koruun.

Idea helisevästä korusta ei ole uusi. Sellaista on käytetty ainakin pallon muotoisena monien alkuperäiskansojen parissa. Tällaisina muotoina sitä ei tiettävästi ole käytetty.

Auta hahmottamaan, miten pergamentin voi kuvata kaaviona.

Nyt, kun pergamentti lopultakin alkaa taipua käsissäni koruiksi, olen miettinyt miettinyt, miten materiaalia voisi kuvata kaaviona siten, että ei tarvitsisi pitkiä selityksiä eri kielillä. Se on korumateriaalina niin erikoista, että ihmisten on vaikea tietää, mitä se on, silloinkin, kun he näkevät sen koruina.

Se, mitä haluaisin kertoa, on
- koruissa käytettävien hopeaosien kierrätysaste
- pergamentin ekologisuus - muokkaamattomana nahkana sen valmistamiseen ei käytetä myrkkyjä
- materiaalin alkuperä - osa kotimaista, osa saksalaista
- pergamentin historia merkitysten siirtämisessä siten, että korujenkin rooli merkitysten kantamisessa tulee siinä esille
- kotimainen käsityö

Olen miettinyt tämäntapaista kaaviota, josta vielä pitäisi saada loputkin tekstit pois

Anna palautetta sekä vinkkejä, miten sinä sen kertoisit. Ajattelenko liian monimutkaisesti, eli saako tuon kaiken kuvattua kaavioon?

Paras ehdotus palkitaan - pergamenttisulka rintaneulana.

Tanssin monia ulottuvuuksia

Pienellä paikkakunnalla yksikin aktiivinen ammattilainen saa paljon aikaan. Olin eilen Nurmes-talolla  paikallisen tanssiryhmän esitystä katsomassa. Aiheena oli tunnetilat.  Ryhmän vetäjä on ainoa tanssin ammattilainen. Suurin osa tanssijoista oli nuoria.

Osat ja esitettävät tunnetilat vaihtyivat suhteellisen nopeassa tempossa. Esityksen koreografiat oli jaettu ryhmäläisille. Kunkin osan alussa kerrottiin, mikä on aiheena oleva tunne ja mitä se eri ihmisille merkitsee. Koko tunteiden kirjo oli mukana ilosta ja rakastumisesta syyllisyyteen, menetyksiin ja aina kuoleman kohtaamiseen saakka. Olipa niin koskettava esitys, että kotimatka meni melkein itkien.

Minulle itselle lavatanssi on talvikauden ainoa kuntoilumuoto. Parhaimmillaan käymme 4-5 kertaa viikossa kursseilla ja viikohlopputansseissa. Kuntoiluna se on monipuolista liikuntaa, jolla saa takuuvarmasti pään tyhjennettyä viikon aherruksesta. Se hauskaa ja sosiaalista. Näin ikääntyneenä sillä voi ylläpitää niin muistia kuin tasapainoakin. Tosin nopeimmat lajit alkavat jo olla haastavia tässä iässä ja vanhasta tavasta poisoppiminen on sitkeimmin opittava läksy.

Meillä on viime syksystä saakka toiminut omatoiminen tangoryhmä, jossa harjoittelemme argentiinalaisen alkeita sekä wanhaa tangoa. Siinäpä sitä onkin muistitreeniä. Osa ryhmäläisistä on käynyt lauluesitysten taustalla rekvisiittana tanssimassa muutamia tangoja. Bomballa esiinnyimme Tangon taikaa -illassa orkesterin tauolla.

Koruntekijänä sain koruistaa esiintymisasut. Oli mielenkiintoinen projekti päästä valitsemaan tanssijan persoonaan ja asuun sopivaa korua. Kuvassa muutamia ryhmäläisiä. Kännykällä otetuissa kuvissa koruja ei kyllä juuri erota.