Mihinkä kaikki aika hupenee?

Täytyy oikein pysähtyä miettimään, mistä ainainen kiire johtuu. Olenko tullut hitaaksi ja aikaansaamattomaksi? Mihinkä aika oikein katoaa? Missä muussa pitkien päivien tulos näkyy kuin väsymyksessä?

Tämä vuosi on alkanut yllättävän vilkkaana. Onko se merkki siitä, että ihmisten usko talouden elpymiseen alkaa palautua. Se, mistä olen erityisesti iloinnut, on aikaisempien asiakkaiden palaaminen ostoksille. Siis korujakin on pitänyt tehdä. Jokunen uusi versiokin on syntynyt siinä sivutuotteena.

Tässä Helsingin matkalle tekemäni koru, kun ei ollut mekkoon sopivaa valmiina.

Vähän näyttävämmät korvikset.

Kosketussarjaan syntyi myös uusi kaulaketju.

Myyntimatka Helsinkiin vaati omat valmistelunsa. Keksin vähän myöhajunassa esitteen tekemisen valokuvakirjaksi. Muuten ihan hyvä, mutta kirjat olivat  vielä postin kuljetuksessa Helsingin junaan noustessani. Onneksi sain puhelimeeni digiversion, jota voin esitellä.

Jätin joitain hopeakoruja myyntiin Kallioon, Taide-ja kehysliike Kamiter-Ars Oy:lle. Sen jälkeen kävimme häämessuilla verkostoitumassa. Kokemus osoitti, että pergamenttikorut pitää nähdä, pelkät kuvat nettikaupassa eivät anna oikeaa kuvaa materiaalista. Livenä korut saivat hyvän vastaanoton. Aika näyttää, mitä uudet yhteydet tuovat.

Reissu poiki hädän ja huolen siitä, miten saisi nettikauppaan kunnolliset kuvat. Erinäisten vaiheiden jälkeen huusin hätääni armoitetulle luontokuvaajallemme, Reino Turuselle. Hän kuvasi nettiin tulevat pergamenttikorut ja pääsivun hopeakorutkin. Itse jatkoin kuvaamista häneltä saamillani vinkeillä. Kuvien päivitys on vielä vähän kesken. Muutenkin siivosin nettikauppaa jälleen kerran. Tarkoitus on saada sinne myös englanninkielinen versio. Lisäksi Turunen teki maisemakuvistaan, koruistani ja musiikistaan upean  multivideon.

Pergamentinkin uudenlainen kesyttäminen on ottanut aikansa. Nyt liljat ovat jo sitä vaille, että mettiäiset tulevat pian osille. Ohuille ponvuodan reunuksille, josta parhaat kuviot ovat, on löytymässä käyttöä. Vastuksiakin on ollut, jotta totuus ei unohtuisi. Pitää laittaa jäitä hattuun välillä, jotta pää ei halkea.

Läpikuultava lilja ja makeanveden helmet.

Viime viikonlopun olin Oulussa Pohjois-Suomen opettajapäivillä. Valmistautuminen tällaiseen tapahtumaan vie lähes viikon. Reissun kannattavuus epäilytti, kun paikkamaksut olivat aika suolaiset. Lauantai oli kuitenkin vilkas. Olin tyytyväinen reissun antiin. 

Kirjanpidot, ne kaikki neljä, ovat vuorossa seuraavana. Muutoin ihan hyvä säännös, että pienten yritysten ei tarvi tehdä kuin kerran vuodessa alv-ilmoitus, mutta se kostautuu näin vuodenvaihteen jälkeisenä ruuhkana.

Kunnon ylläpitämiseksi olemme keränneet ohjelmaamme viisi tanssikurssia viikolle. Väliin olemme käyneet vielä viikonloppunakin jossain. Tosin nyt on vauhdikkaimmat lajiharjoitukset jo pitänyt jättää väliin, kun polvi ilmoittaa vastalauseensa moisesta menosta.

Ajan hupenemiselle taisi löytyä selitystä niin rutkasti, että pieni stressin poikanen ei enää lainkaan ihmetytä.

Tuotteistamista ja tuoekehittelyä

Pari vuotta on mennyt pergamentin kesyttämiseen koruiksi. Viime syksynä materiaali alkoi vihdoin totella niin paljon, että sain jopa liljat toimimaan. Niiden kuvaaminen on vain ollut sangen hankalasti opeteltava taito. Vain muutaman olen itse saanut onnistumaan. Jälki on edelleenkin kovin kirjavaa.

Nyt, kun on aika lähteä lähteä sitä aktiivisemmin markkinoimaan, sovin niiden kuvaamisesta parhaan saatavilla olevan ammattilaisen avulla. Pienen paikkakunnan etuihin kuuluu, että täällä kaikki tuntevat toisensa ja antavat tarvitsevalle apuaan. Maame parhaisiin luontokuvaajiin kuuluva Reino Turunen lupasi kuvata sekä pergamenttikoruja että sen verran hopeakorujakin, että saan nettikaupan pääsivustoon yhtenäiset kuvat. Hänen asistenttinaan toimiminen antoi toivonmukaan sen verran valmiuksia, että osaan jatkaa tästä itse.

Reino innostui korujeni herkkyydestä niin paljon, että hän teki minulle lahjaksi multivideon, jossa on hänen luontokuvia, joista koruni nousevat ja lisäksi mukana on hänen upea musiikkinsa. En ollut koskaan osannut uneksiakaan tällaisesta. Kiitos, Reino!

Mitäs minä sitä kuvailemaan, katso itse: 

Tuotteistamisen saralla olen rekisteröinyt uuden aputoiminimen, Design Airi Hietala, markkinointia varten. Sen jälkeen olen teettänyt nettisivustoilleni uuden bannerikuvan, painattanut kirjelomakkeet, lahjakortit ja tuotekortit, joita käytän nyt muyös käyntikortteina.

Nyt nettikauppani ensimmäisellä sivulla ja pergamenttituotteissa on uudet pääkuvat. Sivujen kääntäminen englanniksi on vireillä.

Tammikuu on alkanut yllättävän vilkaana. Tähän rulettiin kun pitäis vielä saada ajantasalle koko lähisuvun kirjanpidot.  Muutama myyntitaphtumakin on tulossa; olen ilmoittautunut Ouluun Pohjois-Suomen opettajapäiville ensi viikon lopulla. Koruvarastoakin pitäisi siihen mennessä täydentää.

Paljon on vuodessa tapahtunut

Kuluneeseen vuoteen ovat tilaustyöt tuoneet omat haasteensa. Olin ollut aiemmin sitä mieltä, että minun ei tarvitse kaikkea opetella. Ihan hyvin voin teettää esimerkiksi kivenistutukset alihankintana. Eihän se kuiteskaan näin mene. Olen vuoden aikana tehnyt yhden haastavan sormuksen syntymäpäivälahjaksi sekä kolme vihkisormusta ja opetellut kivenistutusta sekä kotona että Valamossa.

Alla tilaustyönä tehdyt rannekoru ja Kiven synty -sormus.

Syksyllä syntyi uusi korusarja, Kosketus. Siinä pinta on kuvioitu höyhenillä. Yksi sarjan riipuksista löysi tiensä joululahjana Austraaliaan.

Pergamenttikorujen kehittely astui pitkän askeleen eteenpäin, kun syksyn aikana sain sen tottelemaan tahtoani ja näin syntyivät herkät liljat. Nyt olen tehnyt tästä materiaalista kahdet hääkorut.

Uutena toimintamuotona on tänä vuonna tulltu ohjelmaan myös Voimakorukurssit. Niistä löytyy lisätietoa aikaisemmista postauksista.

Alkusyksystä yritykseni markkinointia varten rekisteröin aputoiminimen; Design Airi Hietala. Se kuvaa hyvin suunnittelijan rooliani. Nyt olen syksyn myötä hankkinut uudet lomakkeet ja teettänyt bannerikuvat nettikauppaan ja blogiin. Tarkoituksena on ensi vuoden puolella saada nettikauppaan englanninkielinen versio.

Hopeakorujen menekissä lama näkyy vielä, mutta selviä vilkastumisen merkkejä heräteostojenkin puolella on näkyvissä. Tämä on antanut mahdollisuuden keskittyä uusien tuotteiden kehittämiseen ja omien taitojen hiomiseen myös uusilla alueilla.

Oman työpajan saaminen alkuvuodesta on selkeästi helpottanut omaa asumista. Nyt ei enää ole ihan joka huoneen nurkat täynnä tarvikekasoja. Pajaan on myös aiempaa helpompi asiakkaiden tulla käymään.

Nurmes täyttää nyt vuodenvaihteessa kaupunkina 40 vuotta. Sen kunniaksi olen julkaisemassa Nurmes-korujen sarjaan hopeisen juhlavuoden pinssin. Siitä en laita vielä kuvaa tähän. Pinssin ensimmäinen kappale luovutetaan tänään kaupungin järjetämässä torijuhlassa kaupunginjohtaja Asko Saatsille.

Kiitokset Kuluneesta Vuodesta ja Onnea Vuodelle 2014!

Joulusatu

Tapahtui niinä päivinä…

Oli tyyni ja myrskyisä yö Aatami&Eeva -myrskyn ravistellessa kuusien oksilta hentoa lumipeitettä. Jouluaattoillassa metsän pimennossa kulkivat jonossa kippurahännät, peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Yksi porsaista erosi joukosta ja halusi nähdä, onko joulun jälkeistä elämää. Porsas muisti unen, joka puistatti sitä vieläkin. Jouluvalmistelu-unessaan se oli kuin filminauhalta katsellut miten leivinliinalla juustosarvista kuoriutui taskurapuja, jotka jäähtyviä pipareita nähdessään armottomasti kävivät pipareiden kimppuun. Vain piparisakaroita jäi taistelukentälle taskurapujen jatkaessa matkaansa kohti seuraavaa saalista. 

  

Porsasta vaivasi lohduton uskonvaje. Näkymä metsässäkään ei porsaan mieltä keventänyt. Myrskytuuli oli repinyt kuusikon lämpöisten metsämökkien katot mennessään ja niiden ikkunasta loistanut lempeä valo oli kadonnut. Porsas pohti mielessään, mihin oli kadonnut joulun taika? Olisiko valoa tulevaisuudessa? Voisiko kohtalon suuntaa kääntää ja nähdä jotain toisin? Olisiko joulun jälkeistä elämää?

Näitä pohtiessaan porsaan jalat alkoivat takertua lumiseen maahan ja se tunsi kuinka kaikki jalkojen voima valuisi alla olevaan lumipeitteeseen. Porsaan kulku hidastui hidastumistaan, ja pian se näki vain jonon viimeisen kippurahännän häviävän kuusten oksien lomaan. Porsas oli nyt täysin yksin. Pelokkaan hämmentyneenä päätään käännellen ja kärsä ilmaa haistellen porsas tutki tulevan suuntaa ja mietti kuumeisesti, mihin tästä jatkaisi ja missä olisi oikea suunta. Tätä pohtiessaan porsaan sorkat alkoivat vähitellen kääntyä, askel keveni ja voimat alkoivat palailla. Pieni toivonkipinä valaisi porsaan matkaa tuulen tuivertaessa sen ympärillä.

Porsaan tallustaessa uutta suuntaansa, se vaistosi jotain ilmestyneen ympärilleen. Jotain, joka ei ollut ennen tuttua, mutta jonka läsnäolon se tunnisti. Astuessaan vielä askeleen porsas seisahtui ja tuijotti edessään pienen matkan päässä näkyvää hahmoa. Hahmo ei liikkunut, vaan tuijotti herkeämättä porsasta. Porsas pelkäsi, mutta rohkeni ottaa askelen lähemmäs. Tämä tuntematon tarkkaili porsasta, joka selvästi oli sillekin vieras. Hitaasti hahmot lähestyivät toisiaan kumpikin oman maailmansa suunnasta. Kohta porsas kohtasi sarvipään, joka selvästi oli laskeutunut ulkoavaruudesta ja oli erilainen kuin kukaan, jonka porsas oli koskaan nähnyt. Sarvipää tuijotti mielestään ihaninta kuonoa, jonka oli koskaan nähnyt. Se läheni haistellen joulun ihanaa ihmetystä ja pian sarvipää ja porsas olivat kuonokärsäkkäin myrskytuulen tuivertaessa.

Nyt porsas ymmärsi, että jouluna voi tapahtua mitä ihmeellisimpiä asioita. Sarvipää oli erilainen kuin kukaan sen aikaisemmin tapaama tuttavuus, mutta juuri sellainen, jonka porsas toivoikin kohtaavansa. Se oli täysin kyllästynyt kulkemaan köyhän talon porsaiden jonon jatkona ja uskoi, että nyt voisi olla mahdollisuus nähdä asioita toisin.

Yhtäkkiä myrskyyn repesi aukko ja aukosta alkoi virrata mitä ihaninta musiikkia, argentiinalaista tangoa…http://www.youtube.com/watch?v=Ya--_G0nC5k

Korvat hörössä porsas ja hirvi hapuilivat kohti ääntä. Kuusten oksien välistä avautui valon kajastus ja heijastus metsälammen jäästä. Musiikin valuessa hitaana virtana, näkivät uudet ystävykset lammen lumipeitteisellä jäällä kaksi pariskuntaa, jotka liikkuivat mitä ihanimman musiikin tahtiin. Kuin vaipuen unohdukseen, ystävykset jäivät tuijottamaan ihanaa näkyä. Sydänvalo välkehti lammen pinnassa ja tanssivat hahmot tuijottivat valoa haltioituneena. Pareista toinen hallitsi jo askelkuviot ja tanssin pyörteestä tauoten jäi tuijottamaan hehkuvaa sydänvaloa. Toinen pareista askelkuvioita seuraten näki vielä vain valonkajoa.

Vähitellen sydänvalo virtasi pyörteenä molempien tanssivien parien ympärillä. Sydänvalon kirkkaus ja lempeä lämpö virtasivat lammenpinnalta pareihin, joita musiikin syvät sävyt värittivät. Hirvi ja porsas seurasivat tätä näytelmää kuin unessa. 

Vähitellen sydänvalo näytti liikkuvan ja etenevän lepattaen kohti lammenrantaa ja kohti metsämökkejä. Hirvi ja porsas askelsivat hiljaa toisen metsämökin taakse seuraamaan tapahtumia.

Yhtäkkiä metsämökin ikkunasta leimahti valo, joka laajeni kuin tulenliekki. Hirvi ja porsas säikähtivät laajenevaa valoa. Molempien katse kiinnittyi kuitenkin lähestyvään pariin, jonka sydänliekki oli laajentunut ja virrannut metsämökin ikkunasta sisään valaisten mökin kirkkaasti. Valo ohjasi pariskunnan kohti mökin ovea, musiikin pyörteen hitaasti laskeutuessa lammen pinnalle.

25.12.2013 Kristine & Airi (c)

Kuvina jotain uutta, jotain entistä

Tein vielä yhden Kosketus-sarjan kaulaketjun, nyt patinoimattomana. Näissä ketjuissa voi valita, haluaako patinaa, vai kirkasta.

Ainakin tässä kuvassa höyhenkuviot näkyvät paremmin patinoimattomassa, kun valo heijastaa siitä selvemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Vaihtoehdot löytyvät nyt myös nettikaupasta.

Tässä asiakkaalta lahjaksi saatu upea sormusteline, jonka hän oli itse tehnyt. Ai, miten se lämmitti mieltä. Telineessä varastossa olevat sormukset ja kukkarintaneula. Näitä ei löydy nettikaupasta, mutta viestiä voi laittaa ja kysellä kokoja.



Kuvasin myös samalla joitain pergamenttikoruja.

Korviksiin on saatu vielä hieman uutta muotoa ja herkkyyttä.

Näitä kukkasia voi käyttää joko hiuskoruina tai rintakoruina.

Kevyet korvikset pergamentista.

Kravattineula voidaan muunnella saajan harrastusten mukaiseksi.

Poronnahkaiset korvikset ovat melkein höyhenenkeveät.

Tässä valkoinen kukkanen joko hiuksiin tai rintaneulaksi.

Verkkokauppa ja uniikkikorut - mahdoton yhtälö, vai onko?

Aloitin koruyrittäjänä ja verkkokauppiaana 2009, eli keväällä tulee viisi vuotta täyteen. Koko ajan suuntaus on ollut enenevässä määrin kohti uniikkituotantoa. Sarjatyö ja valmiiden mallien toistaminen ei ole minun juttuni. Aina, kun pitäisi täydentää varastoja tekemällä sarjoihin kuuluvia osia varastoon, on ihan pakko sukeltaa uusiin kokeiluihin.

Sarjoistakin teen lukuisan määrän erilaisia versioita. Useinkaan minulla ei ole nettikauppaan kuvattua korua sellaisenaan varastossa. Miten pitäisi toimia, kun tulee tilaus? Oikeastaan valittavana on useampikin vaihtoehto. Esimerkiksi ristit ja enkelit ovat minulla kaikki uniikkeja. Näiden kohdalla teen yleensä niin, että laitan asiakkaalle kuvan, jossa on senhetkinen varastoni. Useimmiten versioita löytyy muutamia kymmeniä erilaisia varastostakin. Näistä hän voi valita mieleisensä, taikka teen lisää vaihtoehtoja, jotka ovat lähempänä asiakkaan tilaamaa versiota.

 

Sarjoihin kuuluvista koruista teen yleensä lähes kuvan mukaisen version, jonka lähetän asiakkaalle, ellei hänellä ole ollut siihen jotain erityistoivomuksia.

Tilaustöistä teen ensin luonnoksia muilla materiaaleilla tai piirtämällä. Kun asiakas on hyväksynyt mallin, alkaa lopullinen työstäminen. Esimerkiksi sormusten kohdalla teen niin monta versiota, kuin on tarvis, jotta asiakas on tyytyväinen lopputulokseen. Sormuksia en ole toistaiseksi laittanutkaan verkkokauppaan, vaan tehnyt ne tilaustöinä ja harjoituskappaleet, liian suuret tai pienet yksilöt ovat myynnissä erilaisissa tapahtumissa.

Luonnos

Lopullinen versio

 
Nyt vaikeuskerroin on noussut aika moninkertaiseksi pergamenttikorujen kanssa. Muokkaamaton nahka on todella kevyttä ja koruina herkkää. Sen luonnetta on vaikea saada vangittua valokuviin. Nyt onkin hyvät neuvot kalliita, miten sen saa markkinoille. Parit hääkorut olen näistä jo tehnyt ja nyt materiaali alkaa jo taipua monimutkaisempiinkin malleihin
.

Jos näiden pergamenttikorujen markkinointiin on jollakulla hyviä neuvoja, otan ne suurella kiitollisuudella vastaan. 

Myönnetään, myönnetään,  ei tällaisessa tekemisessä ole mitään yhteyttä bisneksen tekemisen kanssa. Minun suurin motivaationi onkin, että ei tarvitse viimeisellä portilla katua, että ei tullut kokeiltua, mihin siivet kantaa.

Itsenäisyyspäivän juhliin ja pikkujouluihin

Olen päivittänyt muutamia korumalleja sinisin kivin sekä tehnyt uusiakin.

Sisin-sarjan näyttävä koru tummansinisillä akaattihelmillä; http://akoru.valmiskauppa.fi/sisinkaulaketju-p-1157.html

Yhdessä-sarjan kaulaketju on myös saanut Suomenlipun värit vuorikristallin muistuttamaan kylmistä talvistamme: http://akoru.valmiskauppa.fi/yhdessakaulaketju-p-1061.html

Tämä upeansininen akaatti pakotti kietomaan itsensä hopealla riipukseksi.

Turkoosi on oma suosikkivärini, nyt akaattina Sisin-kaulaketjussa: http://akoru.valmiskauppa.fi/sisinkaulaketju-p-1158.html

Kosketus-sarja on saanut patinoidun rannekorun; http://akoru.valmiskauppa.fi/ranneketju-p-1155.html

Patinoitu kokeilu erilaisella pintakäsittelyllä: http://akoru.valmiskauppa.fi/ranneketju-p-1156.html

Tässä vielä vanhempaa mallistoa juhliin.

Nurmeskoruilla hoituu vaativampikin juhla. Kuvassa kaulaketju ja rannekoru: http://akoru.valmiskauppa.fi/nurmeskorut-c-63.html

Tällä fuksianpunaisella korusarjalla olet pikkujoulujen ruhtinatar. Tätä mallia ei ole verkkokaupassa,
mutta tilaustyönä saa.

Myös Kehrä-sarjaan saa erilaisia helmiä, tässä akaatteja ja kristalleja: http://akoru.valmiskauppa.fi/kaulaketju-p-995.html

Pergamentista löytyy liljoja, lehtiä, sulkia ja monenlaista kevyttä, herkkää ja taatusti uniikkia.

Tässä vuohennahasta tehdyt unelmakevyet pergamenttikorvikset. Pergamenttikoruissa on jo valinnanvaraa
moneen juhlaan ja arkeenkin: http://akoru.valmiskauppa.fi/ikiaikainen-pergamenttikorut-c-70.html

Suosikkikoruja moneen makuun ja joka lähtöön

Koruarvonnan yhteydessä järjestettyä suosikkikoruäänestystä oli todella mielenkiintoista seurata. Ensimmäiset päivät menivät melkein koneella kommentteja seuratessa. Äänestäneitä oli 150, joista miehiä 19.

Tein yhteenvedon vastauksista sarjoittain, mukana muutama yksittäinen koru. Tässä tuloksia:

Kosketus	30
Yhdessä	27
Sisin	18
Ikiaikainen	18
Kehrä	17
Nurmeskorut	15
Ruudut	6
Lähde	3

Ristit ja enkelit                                                                   5

Sarjojen ulkopuolelta Elämän synty sai 5 ääntä, makeanveden helmistä kaksinkertaisena tehty kukkaranneketju sai 3 ääntä. Muut olivat hajaääniä.

Kosketussarjassa eniten ääniä saivat iso kaulaketju sekä kuvan riipus.

Uusien sarjojen, Kosketus sekä Ikiaikainen pergamenttikorujen suosio ilahdutti minua erityisesti.  Ne antavat uskoa siihen, että olen oikeilla linjoilla. Rönsyilyni jatkukoon siis edelleen.