Kuvia Valamon rantalenkiltä

Kävin sunnuntai-iltana tyhjentelemässä päätäni hopeakurssin päätyttyä ja opettelin samalla uuden kamerani käyttöä rantalenkillä. Kameran säätöihin en vielä koskenut lainkaan tarkennusta lukuunottamatta.

Tässä otoksia lenkkipolun reunamien puroista ja vasemmassa yläkuvassa myös järven rantaa.

Videokameran käyttöä pitää vielä kotva harjoitella ennenkuin kuvia voi laittaa nähtäville.

Opiskelu jatkuu

Tähän mennessä olen sahaillut koruaihiota. Vasaramuotoiluharjoituksena tein yhden tuplasydämen levystä, tosin sekin on vielä pahasti kesken. Syrämet piti sahata erilleen, kun tulivat liian pitkään "varteen", enkä saanut sitä kääntymään riittävästi. Nyt ne on juotettuna yhteen ja odottavaty taustalevyn juottamista ja sen jälkeen vielä montaa muuta työvaihetta.  Välissä tein harjoitustyönä hopeisen kupin, joka sekin on vielä viimeistelemättä.

Syksyn kurssia varten on valmiina medaljongin osat. Siihen on tarkoitus ympätä kaikkia mahdollisia tekniikoita. Putki saranaa varten on jo tehtynä. Samoin odottamassa on taivuteltava koru, joka on kuulemma sangen haasteellinen, enkä yhtään sitä epäile.

Kun korujen tekemistä on opetellut itsekseen, varmimmin on kirkastunut se, miten pohjattoman paljon olisi opittavaa. Olen yrittänyt olla kärppänä paikalla, kun jollekulle on jotain asiaa selitetty. Toinen asia on tietysti se, mitä korvien väliin jää. Opettajan tavoitteet ainakin ovat korkealla ja helpolla hän ei tule päästämään ketään, etenkään minua.

En tiedä, ehdinkö tällä reissulla kokeilemaan lasin kaiverrusta. Jos sen oppisi, tiffanytöiden jäljiltä jääneelle lasivarastolle löytyis hyötykäyttöä.Kuvia en ole myöskään vielä ehtinyt ottamaan. Kameran vuoro on maanantaina, jolloin olen yksityisopetuksessa.

Opiskelua yrittäjän oppisopimuksella

Minulla on vuoden sopimus yrittäjän oppisopimuksella, jolla opiskeluun sisältö voidaan vapaasti räätälöidä. Käytettävä rahamäärä on olennaisesti pienempi kuin tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa.

Minulla on kolme kahdeksan päivän jalometallikurssia Valamon kansanopistossa + sekä jokaisen kurssin lopussa yksi päivä yksityisopetuksena muita yrittämiseen liittyviä aiheita omien tarpeiden mukaan räätälöitynä. Sama opettaja toimii myös harjoittelun ohjaajana.

Alku näyttää ainakin sangen lupaavalla. Sunnuntai-ilta istuttiin tiukasti teorian parissa; tuotesuunnittelua yms. Eilinen päivä minulla menikin siinä, kun suunniittelin erilaisia vaihtoehtoja sekä paperille että muovaillern, mitä kannattaisi tehdä, jotta mahdollisimman monta tekniikkaa tulisi käytännössä kokeiltua.

Sitähän tämä tarkoittaa, että työkaluvalikoimaa pitää täydentää aika ralikaalisti, mutta osan niitä voi tehdä itse.

Masai-kulttuurista

Kenian reissulta jäi ehkä eniten mieltä askarruttamaan eräät masai-kulttuurin piirteet sellaisina kuin ne meille kerrottiin.

Naiset rakentavat majat käyttäen laastina lehmänlantaa. Maja kestää noin 10 vuotta, jonka jälkeen nainen rakentaa uuden.

Nuoret miehet paimentavat karjaa, jota olikin tottavie uskomattoman paljon. Kylän alue oli kaluttu putipuhtaaksi ja isoja karjoja paimenineen näkyi myös luinnonpuiston puolella.

Nuoret miehet ovat sotureina 30-vuotiaiksi. He toimivat hoitivat leirimme vartioinnin yön seutuna jokaisen teltan nurkalla ja pitivät tanssiesityksen nuotioiltana. Kylän päällikkö toimi vartioväen päällikkönä, oli meitä vastaanottamassa leiriin sekä pois lähtiessä silmä tarkkana katsomassa, laitammeko riittävästi tippiä.

Masai-sotureita toimi myös safarioppaina ainakin niille turisteille, jotka lennätettiin luonnonpuistoon. Heillä näytti olevan omat sääntönsä, mitä reittejä luonnonpuistossa saa ajaa ja miten lähelle eläimiä. 

Omassa kylässä miesten tehtäviinsä kuuluu mm. tulenteko perinteisin menetelmin.  Naiset toki hoitavat muut tehtävä, mm. pyykinpesun joessa, jossa krokotiilit kuulemma joskus aina pyykkäreitä verottavat. Vaatteet he saavat jollain käsittämättömällä konstilla säilymään upean värisinä.

Soturit eivät saa mennä naimisiin, mutta heillä saa kyllä olla tyttöystäviä. Kysymykseemme, mitä tapahtuu, jos tyttöystävä tulee raskaaksi, saimme vastauksen: ei voi tulla, kun kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Käytössä on edelleen molempien sukupuolten ympärileikkaus.

Soturiuransa jälkeen miehet saavat ottaa niin monta vaimoa kuin pystyvät elättämään. Ravintona on edelleen elävästä eläimestä otetun veren ja maidon sekoitus. Komeaa porukkaa tuolla eväällä näkyy kasvavankin. Tämä käytäntö kuitenkin selittää ylisuuret karjalaumat.

Kun miehet käyvät muuallakin töissä, tuliaisina on usein aids.

Naapurikylien välit eivät näyttäneet olevan erinomaisessa kunnossa. Palasimme ensimmäiseltä iltasafarilta väärää reittiä, jolloin alueen muutamat miehet olivat odottamassa leirimme ulkopuolella ja meinasivat viedä kuljettajiltamme autonavaimet. Leiriä vartioivat masai-sotilaat tulivat kuitenkin apuun ja neuvoivat reitin, jota pitkin voimme vastaisuudessa turvallisesti kulkea.

Kylävierailu tehtiin päällikön majaan. Naiset hoitivat turistinaisten tanssittamisen, olivat sangen ystävällisiä ja päällikön tarkan silmän alla tarjosivat käsitöitään ostettaviksi. Soturit tanssivat omat tanssinsa ja näyttivät tulenteon, jonka välineet olisi saanut ostaa hyvään hintaan.

Vierailu kohdistui myös kylän kouluun, jossa myös aikuiset opiskelivat. Matkalaisilla oli sinne tuliaisinaan koulutarvikkeita. Koulun virkaa toimittava katos oli kyllä tyhjänä aina, kun kuljimme aamuin illoin safarilla ja lasten koulu oli aivan luonnonpuiston portin vieressä. Toivottavasti koulutus tuo terveitä muutoksia elämäntapoihin ajan myötä.

Itse en osallistunut kylävierailulle mahataudin jälkeisen herkistyneen hajuaistini takia. Kylässä otetut kuvat ovat Tarja Salosen.

Uniikkikoruja liikelahjoiksi

Sain pienen liikelahjatilauksen, josta tässä muutamia. Toivomuksena oli,  että rintaneulat ovat  uniikkeja. Logo, reunojen vasarointi ja patinointi tuli kaikkiin, mutta muoto vaihtelee. Olipa mukava toteuttaa ja katsoa, mitä kustakin korusta syntyy.



Yksi riipuskin syntyi vähän vahingossa, kun ei noin teräväkärkistä tähteä voi rintaneulaksi laittaa. Patinoin vielä lisää tähden sakaroita.

Liikelahjoihin tein vielä jokaiseen oman sloganin mielikuvista, jotka korun muoto ja yrityksen tehtävä toivat mieleen.

Tein levynjämästä myös kalan erämessuille.  Tarkoitus on tehdä sinne jonkinlainen valikoima eräaiheisia koruja. jos nyt aika antaa myöten.


Kuvat on otettu nyt uudella kamera, johon sain obiskan vihdoin perjantaina. Opiskelua siis riittää. Ensi viikolla alkaa Valamossa ensimmäinen oppisopimukseeni liittyvä hopeakurssi.

Leikkiä kuvilla

Sormuksia jämäkupilta

Paulan innoittamana minäkin sukelsin jämäkupille. Tuloksena on pari sormusta. Vasemmanpuoleinen on millisestä levynpalasta pakotuskokeiluna tehty kukka, jonka keskelle on juottaen ja sulatellen laitettu korupiikin pätkiä ja joskus vahingossa tilattuja 1-reikäisiä hopeapalloja. Koko komeiden juotin kiinni säädettävään sormuspohjaan. Tälle kukkaselle ei taida latinankielistä nimeä löytyä.

Oikeanpuolesessa sormuksessa on varovasti sulattelemalla rakennettu ruusu, joka on kiinnitetty joskus kokeiluversiona tehtyy lankasormukseen. 

Keväämmällä on toivon mukaan luvassa terävämpiä kuvia, kunhan saan uuteen järkkäriini obiskan ja jossain vaiheessa vielä opin kuvaamaankin sillä.

Shoppailua Keniassa

Kävimme Nakurusta Sanguruun matkalla kouluvierailulla sekä naisten keskuksessa, joka oli perustettu kylän naisten työllistämiseen. Tuotteita varten kasvatettiin lampaat, joiden villa karstattiin vanhaan mallin karstoilla tai oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvällä koneella. Yksipyöräiset rukit olivat Suomesta, mikä meille kerrottiin ennenkuin opas tiesi, mistä me olimme kooisin. Lamgat värjättiin luonnonväreillä, joihin ainakin osa kasveista kasvatettiin omassa puutarhassa.

Kutomossa naiset kutoivat kangaspuilla langat matoiksi ja seinävaatteiksi kangaspuissa. Tuotteilla oli myymälä, jossa saimme käydä ostoksilla. Palkat eivät varmasti päätä huimaa, sillä tuotteet eivät olleet kalliita.

Heidän sivunsa löytyy täältä.




 Toisessakin käsityöpaikassa pääsimme käymään paluumatkalla Nairobissa. Se rauhallisella alueella, aidattu ja vartioitu paikka, jossa oli kaksikerroksinen käsityömyymälä sekä ravintola. Tuotteet olivat eri tekijöiden ja osa hinnasta menee hyväntekeväisyyteen. Se ei ollut mikään halpakauppa, mutta hinnat olivat kiinteä ja laatu hyvä. Löysin netistä senkin paikan, jopa nettikaupan, josta osa myynnissä olevista tuotteista löytyy.

Kävimme Nakurussa myös kangaskaupassa. Näimme kaupungin läpi ajettaessa kaupan, johon halusimme shoppailemaan. Sinne pääsy oli varsinainen viivytystaistelu. Kuljettajat eivät olisi millään lähteneet viemään meitä sinne turvallisuussyistä. Lauantaina kuitenkin lähdimme kauppaa etsimään. Matkalla näkemäämme kauppaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta kyselyn jälkeen keskustasta löytyi yksi kangaskauppa. Liikenne oli  melkoista kaaosta. Meidät jätettiin lukon taakse autoon ja kuljettaja kävi tarkistamassa, voiko kauppaan mennä turvallisesti. Lopulta mekin pääsimme. Kauppa oli tupaten täynnä väekeä. Minä ostin kadunkulmassa työskentelevältä ompelijalta yhden kankaan. Kankaat olivat yleensä paloina, ja sangen värikkäitä ja isokuvioisia. Majapaikkaan palattaessa pysähdyimme vielä sisustuskangaskaupan kohdalle, josta mukaan tarttui leopardikuviosta samettia tyynyiksi.