Juhlapukujen tuunaus

Onko kaapissasi juhlapukuja, joita voisi ottaa uudelleen käyttöön tuunaamisen jälkeen.

Kuvan mekko on kirpparikamaa. Siitä teimme esimerkin juhapukujen tuunaamiseen. Koristeet ovat hopeaa.  Tokihan niitä voi käyttää myös uusissa puvuissa. Hopeaosien malli voisaan suunnitella pukuun ja kantajalle sopivaksi. Ajatus on, että oma ompelijasi tekee pukuun tarvittavat korjaukset ja kiinnittää korut.

Kuvassa on miniäni hääpuku, josta idea alunperin lähti. Se on tässä välillä ollut lepäämässä jo reilun pari vuotta, mutta nousi nyt uudelleen kehiteltäväksi.

Kuvia vanhoista harrastuksista

Olen varmaan useasti kertonut, miten osa-aikaeläkkeellä ollessani kokeilin kansalaisopistossa kaikkea mahdollista etsiessäni sopivaa harrastusta eläkkeelle. Nyt kompastuin muutamiin vanhoihin kuviin ja julkaista niitä vähitellen. 

Tässä tyttäreni edesmenneestä bortsusta posliinille maalaamani kuva. Silva oli ylen äijäin sosiaalinen. Sain mielestäni kuvaan Silvan ihan itsensä näköiseksi.  Kamera on vain vähän tärähtänyt kuvaa ottaessani.

Tämä koiranpentu on maalattu pystykorvalehden kansikuvasta. Livenä se onnistui valokuvaa paremmin. Emon nenänpää näkyy pimeän kopin oviaukosta.

Ikoninmaalaus oli ensimmäinen, johon osallistuin osa-aikaeläkkeelle jäätyäni. Kristus-ikoni on ainoa, joka ikoneistani on siunattu.

Alimmassa kuvassa oleva taulu on maalattu tädistäni otetusta oikein pienestä mustavalkokuvasta. Siinä mielestäni tavoitin tädin olemuksen hyvin, vaikka se ei olekaan teknisesti oikeaoppisesti tehty öljyvärityö. Itse pidän siitä.

Kokeilut nahalla alkoivat

Tällä viikolla tuli nahkapaketti; rumpunahkaa, nauhoja yms. Hetihän me Päivikin kanssa leikkasimme melkoisen palan likoamaan ja siitä lähtien olemme tuhranneet niiden kanssa. Aika montaa päivää saamme askarrella, ennenkuin koruista tulee esiintymiskelpoisia. Mukavaa on, vaikka väliin tuntuu, että tästä ei tule yhtään mitään.

Yksi lintu oli jo aika hyvän näköinen, mutta kun se laittautui kuivumaan ruuvipuristimen leukoihin, eiköön tuo ruoja ollut nutunniskaansa saanut sinisen läntin. Eihän siitä enää mihinkään.

Kehikoiden kanssa olemme myös päätämme vääntäneet. Kuvioiminen tuottaa myös ongelmia ainakin näin alkuun, välineitä kun on vain se, mitä kaapeista sattui löytymään. Polttokynän puuttuessa kokeilimme piirtää juotoskolvilla, mutta eihän sillä saa aikaan kunnon jälkeä, eli tähänkin hommaan pitäis tilata jos jonkinlaista työvehjettä. Löysin netistä pari paikkaa, joissa on aika hyvät valikoimat työkaluja nahkatöihin ja ainakin osan voi tehdä itse.

Mukana innovaatiotoiminnan edistämisprojekstissa

Kerroin facebookissa olevani Oppia ja Työtä messuilla Innevaatioasistenttiprojektin osastolla esittelemässä yritystäni ja sen tarpeita. Mikä ihmeen projekti?  Innovatioassistentti on korkeakoulutetuille väylä työelämään (koulutusjakso 2 kk ja työelämäjakso 6 kk) ja yrityksille tuoretta tietoa ja uusia resursseja kehittämiseen. Yllä olevasta linkistä löytyy lisätietoa projektista. Tässä tietoa, miten se minua koskee.

Osallistuin syksyllä tällaisen projektin haastatteluun: ”Käytäntö lähtöisen innovaatiotoiminnan edistäminen Pielisen Karjalassa”. Kyselyssä kartotettiin yrityksen tilannetta, mahdollisia uusia ideoita ja tarvetta saada apua niiden toteuttamiseen. Käytännön apuna esillä olivat sekä ammattikourkeakoululta saatavat palvelut että innovaatioasistenttikoulutus ja sitä kautta mahdoillisesti saatava harjoittelija.

Sain Innovaatioasistenttikurssilta  Päivikin, joka on tekstiilimuotoilija,  kolmen kuukauden työhön perehdyttämisjaksolle. Hän aloitti marraskuun puolivälissä ja jatkaa helmikuun puoliväliin. Joulun alus meillä meni aika lailla urakkaluonteisesti. Minä olen jo saanut uudet telineet korujen esillepanoon ja oppinutesillepanoa, mm., että koko repertuaariaan ei kannata tunkea samalla kertaa mukaan. Nyt on tarkoitus päästää uusien asioiden ideointi valloilleen, mm. kokeilla erilaisten materiaalien yhdistämistä hopeaan. Päivikki on jo koulutushankkeen blogissa kertonut ensimmäiset kokemuksensa harjoittelusta. Pyydän häntä helmikuussa kertomaan myös täällä, mityä hän on tänä aikana oppinut.

Oppia ja Työtä messuille menemme yhdessä. Päivikki on tehnyt diasarjan, jossa esitellään verkkokaupassa myynnissä olevia koruja, eräälle pienyritykselle liikelahjoiksi tehtyjä yksilöllisiä rintakoruja sekä uutta ideaa juhlapukujen uudistamisesta hopeakoristein. Tuunaamme malliksi yhden mustan kirpparimekon. Päivikki esittelee omaa osaamistaan toiveena palkallisen työn löytäminen Joensuun alueelta. Messuilla Joensuun Areenassa olemme siis 25.-26.1. klo 13-14.

Yritykseni on "Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan edistäminen Pielisen Karjalassa”  -loppuraportissa yhtenä kolmesta pilottiyrityksesta otsikolla; Esimerkki innovatiivisestä senioriyrittäjäjästä ja uuden palveluinnovaation kehittämisestä. Raportti julkaistaan ainakaan PAMK -sivuilla  numerolla C 57.

Immanuel 2011 - joulumuistoja Nurmeksesta

Näin Nuutinpäivänä voimme palata vielä joulumuistoihin. Matti Häkkisen ottamat kuvat ovat joulun aatonaattona esitetyn Immanuel-jouludraaman kenraaliharjoituksesta  ja varsinaisesta  esityksesestä ja ne on julkaistu hänen luvallaan. Tämänvuotinen esitys oli valon ja värien juhlaa. Aatonaaton myrskyinen tuuli saa alakuvan enkelin melkein oikeasti lentämään.

Ensi joulun alla voimme palata näihin kuviin vielä uudelleen erillisinä kuvina, muttä tässä vielä näytelmää varten valaistu Nurmeksen kirkko, jonka puistossa näytelmä esitetään neljänä eri kohtauksena. Näytelmän jälkeen kokoonnuimme kirkkoon lyhyeen jouluhartauteen näytelmän esiintyjien myodostamaa kunniakujaa pitkin.

Kuva: Matti Häkkinen

Kuvauskokeilujen vuoro

Tässä on elämän alku. Katsotaan, elääkö se vielä miten paljon, vai onko se jo tuollaisenaan alku uudelle sarjalle.

Tämä aihe on elänyt mielessä jo kotvan. Nyt on tarkoitus talven aikana kehitellä tätä edeleen ja muutoinkin miettiä, mihin hommaa suuntaa, eli mitä isona tekee. Monenlaisia ideoita tekee mieli kokeilla. Kassotaans... Nettisivut kauppoineen pitäis uusia ja uudistettuun kauppaan tulevat korut pitäis saada kuvattua kunnolla.


Valamon tammikuulle suunniteltu hopeakurssi peruuntui osanottajien puutteen takia. Joudun varmaan hakemaan oppisopimukselle jatkoaikaa.

En ole oikeastaan koko talvena kuvannut. Nyt päätin vaihteeksi kokeilla. Päivä tässä on mennyt hyvasti, eikä kummoista jälkeä ole syntynyt. Se, mitä taas kerran oppi, on se, jotta paljon olis vielä opeteltavaa tälläkin saralla.

Kuvan lehti on tilaustyö pariksi aiemmin ostetuille korviksille.

Dahab - sukelluskeskus Egyptissä

Sukelluskeskus

Olimme joulun jälkeisen viikon Dahabissa, Egyptissä. Hotellimme, Dahab Paradise , on rauhallinen ja viihtyisä, ystävällisen palvelun pieni hotelli meren ja vuorten välissä. Tässä muutamia kuvia sukelluskeskuksesta ja merestä.

Pojan sukelluskuvia.

 

Kalatkin ovat asettuneet kuvattaviksi.

Minusta ei ole sukeltamaan, ei edes snorklaamaan, kun minulla  on suuri suu, jota en osaa pitää kiinni. Ensi kesänä sitä voisi kokeilla ihan täällä omissa vesissään.

Eläkkeelle – ja yrittäjäksi! | Huuhkaja

Eläkkeelle – ja yrittäjäksi! | Huuhkaja 


Huuhkaja tekee juttuja yhdessä lukijoiden kanssa. Nyt aiheena työnteko/yrittäminen eläkkeellä. Linkin jutussa kerrotaan minun tiestäni eläkeläisyrittäjäksi. Käy kommentoimassa yllä olevasta linkistä suoraan Huuhkajan sivuilla, Kotilieden nettisivulla tai facebook-sivulla.

Korukurssi venäläislapsille

Olin eilisiltana vetämässä Bomballa korukussia venäläisille lapsille. Edellisen vuoden kokemuksista viisatuneena sovimme Bomban kanssa ennakkoilmoittautumisen kurssille, jotta kaikki eivät olisi samanaikaisesti vuoroaan odottamassa. Yhtään ilmoittautunutta ei ollut, mutta kurssille osallistui noin 40 henkeä, joista muutamat olivat jo aikuisia. Ryyssis oli melkoinen.

Korut väänneltiin hopealangan pätkistä, joiden päät olin sulatellut valmiiksi. Tein kymmenkunta mallikorua messingistä. Osa malleista oli sen verran haastavia, että ne piti vääntää alusta loppuun saakka lapsille valmiiksi ja heidän osuudekseen jäi vasarointi, joka varmistaa muodon säilymisen.

Apuna minulla oli kolme henkilöä, joista kaksi venäjänkielen taitoista. Ilman heidän apuaan olisin ollut hukassa.

Yksi venäläinen riipuksen ostaja halusi nimmarin Nurmeskorujen esitteeseen. Se oli ensimmäinen nimmaripyyntö koruyrittäjän urallani.