Vadelmanpoiminta - kestävyyslaji

Olemme tällä viikolla ahkeroineet helteisissä vattupuskissa. Kello on soinut joka aamu ennen neljää ja aamukahvin jälkeen suunta kohti vattupuskia. Yksinään siellä ei ole tarvinnut ahertaa. Aamurupeaman ajan konserttiaan pitää sääskiarmeija. On kuin kuuntelisi naapurihuoneesta käsin formuloita. Off-parfyymista huolimatta ne vain pyrkivät lähietäisyydelle. Aamun lämmettyä sääsket vaihtuvat paarmaparveen, joka pörrää pään ympärillä. Muita puskien seassa ei sitten näykään, sillä lukuisia makuupaikkoja tehnyt nallekin pysyttelee piilossa.

Meillä karhun jälket marjareissulla ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Silti en ole koskaan sitä elävänä onnistunut näkemään, enkä nyt ihan lähietäisyydelle toivokaan.

Näillä helteillä marjastuskunto riittää nipin napin viiteen tuntiin. Sitten pitää jo selvitellä itseään henkiin  lammen haaleassa vedessä. Tänään oli onneksi jo tuulinen päivä ja huomiseksihan lupaa loistavaa marjastuskeliä.

Otin kännykälläni muutaman kuvan kuusen läpi kasvaneista vadelman oksista marjoineen. Nyt sain sen jopa siirrettyä koneelle. Kännykän kuvausasetuksia tarttis vielä vähän näköjään harjoitella.