Joulun avaus Nurmeksen torilla

Sunnuntaina vietettiin joulun avausta Nurmeksen torilla. Tarjolla oli upeasti valaistu esiintymislava, jossa esiintyivät mm. mieskuoro ja tiernatytöt, jotka ovat keskimmäisessä kuvassa. Kenttäkeittiöstä tarjoiltiin myös joulupuuroa rusinasopan kyydittämänä kaikelle kansalle. Väki oli sankoin joukoin liikkeellä.

Ohjelman välillä väki etsiytyi lämittelemään tutustumaan vasta avatun käsityöläisten joulumyymälän valikoimiin samalla, kun kävi lämmittelemässä. Toivottavasti he palaavat sinne myös ostoksille. Kuvassa myymälä ennen toriohjelman alkua.

Kuvat Anitta Mutanen (minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana).

Jälleen kuvaus- ja korukokeiluja

Tilasin valoteltan ja kirkasvalolampun työvaloversiona kahdella lampulla. Nyt olen taas eilen ja tänään kokeillut kuvaamista. Vielä on muutama valolamppu tulossa ja kuvausalusta pitää vielä miettiä uusiksi.

Tässä on tilauskorvikset, joissa taas pääsin harjoittelemaan kivenistutusta kouraistutuksena. Pintaan on jätetty kevyesti näkyvät vasaranjäljet.

Valo oli tosi hankala saada siten, että kuvasta saisi edes kohtuullisen hyvän.

 Tässä on uusimman kokeilun protoversio. Tätä pitää vielä kehitellä, mutta muotona pidän tästä kyllä kovin. Varsinaisesti nimeä tällä ei vielä ole, mutta se kuvaa elämän alkua - lunnunpää munan sisällä. Tokihan tuosta voi löytää myös sirkkalehden ja vesipisaran. Katsotaan, millainen lopullisesta muodosta tulee, vai elääkö se kaiken aikaa.

 Tässä on helmikorvikset. Nämä oli tarkoitus laitta kruunistutuksena, mutta tässä saumassa minulla ei ole resursseja lähteä sitä opettelemaan. Valmiita istukoita minulla ei ole sitä varten. Korviksissa helmen reikä on porattu isommaksi, laitettu vain lanka ja taustapidike omana virityksenä. Liimaa ei ole käytetty, mutta enpä usko, että helmi tuosta mihinkään karkaa.

 Tässä on jo kaupassa oleva kaulaketju, jonka kuvaamista harjoittelin myös.

Jäljet - sopis vaikka isän kaulaan

Tällainen oli se koru, jollaisen Nurmeksen elokuvajuhlien pomoporukka sai syyskuun alussa. Kerroin tuolloin Lehtisen, Rantasen ja Korhosen käynnistä meillä korjauttamassa Heikki Rantasen korun rikkoutunutta lukkoa. Riipus on patinoitua hopeaa nahkanauhassa.

Heikki Rantanen sanoo korusta mailissaan seuraavaa: "Niinkuin kerroin kun olimme luonasi, en ole kaulassani riipuksia kantanut sitten teinivuosien. Ei vain ole sopivaa löytynyt. Sellaista jossa yhdistyisi se ajattelutapa, jonka voisi viestittää jopa korua katsovillekin.
-Jälki meistä kaikista jää ja on vain yksi tie, suunnata askeleet
eteenpäin, kohti uusia kokemuksia vaikka kuinka välillä vihmoisi ja
annettava mielen virrata avoimena ja valppaana kuin villieläimen. Luonnon
kanssa kun vain on niin hyvä ihmislapsen olla jos sitä haluaa kuunnella ja
sen jälkiä seurailla."  Kauniisti sanottu, vai...

Haastattelu suorassa tv-lähetyksessä - nyt sekin on koettu

Sain kutsun tiistaiaamun yleaamu-lähetykseen yhdessä vuoden kultaseppä Pekka Kulmalan kanssa. Taustalla oli palkitseminen Kalevala Korun My Saaga helakorujen suunnittelukilpailussa ja siirtyminen varttuneella iällä korualalle. Mahahapot olivat sekaisin jo kotoa lähtiessä ja vasta ne olivat sitä sen jälkeen, kun ylen aamusta soitettiin perjantaina messupaikalle.
 
Maanantaina sovittiin aikatauluista, tosin lähetykseen meno aikaistui etukäteen sovitusta. Tiistaina herätys oli ennen neljää. Emäntäni halusi ehdottomasti lähteä saattamaan junalle epäinhimillisestä ajankohdasta huolimatta.

Onneksi kävin messuilla jo tapaamassa Kulmalaa. Hänen positiivinen ja rento olemuksensa tuntui turvalliselta ja rauhoitti. Lähetyksen alkaessa pahin paniikki oli jo ohi. Uskalsin jopa kotona katsoa lähetyksen alusta loppuun. Lohduttavalle tuntui, kun Lauri Tähkä kertoi esityksen jälkeen, miten paljon hänkin jännittää edelleen näitä tilanteita.

Kotimatkalla junassa olo helpottunut. Nyt, vuorokausi kotiutumisen jälkeen tuntuu jo oikein hyvältä.

Viikonloppukurssilla Valamossa

Olin viikonlopun hopeakurssilla Valamossa. Kurssi oli Soisalo-opiston kursseja. Kursseja on talven aikana. Tein  yhden tilaustyön, eli puoliksi sahatuista  makeanveden helmistä korvanapit kouraistutuksella (kruunuistutus). Monta uutta vinkkiä tarttui taas takkiin mm. juottamisesta, työvälineistä ja monesta muustakin asiasta.

Minun piti jatkaa Valamon kansanopiston omalla hopeakurssilla ensi vielä reilu viikko, mutta kurssi peruutettiin osallistujien huvetessa esteiden ilmaannuttua. Työpisteiden määrästä johtuen kursseille otetaan vain 7 opiskelijaa. Sieltä ei tarvitse olla montakaan peruutusta, kun henkilömäärä lipsahtaa liian pieneksi.

Onneksi ensi vuoden alkupuolella on vielä pari pidempää hopeakurssia toukokuun loppuun mennessä,  ennenkuin oppisopimuskoulutuksen aikaraja tulee vastaan. Tokihan Sutisen Karri lupasi, että voin tulla kurssien  välilläkin sinne työhelemään, kun omat työkalut ovat vielä varsin puutteelliset.

Kiutaköngäs

Rukan ruskaretken yhteydessä teimme retken myös Kiutakönkäälle.  Tässä pieni valikoima kuvasadosta. Kamerassani on ainoastaan makro-obiska, joka ei ole suinkaan parhain maisemakuvia otettaessa, eikä taidotkaan ole vielä hurrattavat.

Ruska ei ollut vielä ihan parhaimmillaan. Sää kuitenkin suosi. Veden voima ja kanjonin upeat kalliot ovat vaikuttavia. Kallioiden värikirjo oli monessa kohtaa upea.

Enhän minä olis minä, ellen olis kuvannut muutamaa kaatunutta pökkelöäkin, vaikka se ei millään suostunut mahtumaan kuvaan kokonaan. Koskenlasku, etenkään ilman kanoottia ei innostanut, joten en uskaltanut perääntyä riittävästi. Siispä kameraa kallistaen sain edes tyvipuolen mahtumaan.

Rukan ruskamuistoja

Suot hehkuivat syksyn väreissä. Harmitti, kun ei tullut kumikkaita mukaan. Olis päässy vähän rmmpimään ja katsomaan, josko olis löytynyt karpaloita. 

Puolukoita näkyi hyvin vähän, mutta sianpuolukka marjoi punaisena.

Pohjoisen talvet koettelevat puita. Tässä ilmeisesti tykkylumen taittelema kelottunut puu.

Alakuvassa on ilmeisesti joku nahkajäkälä. Se on kauniin vihreä ruskan punaamien varpjen keskellä.

Sunnuntaina, kun ajelin Joensuusta, ruska oli täällä suurin piirtein samalla mallilla kuin kahden viikon takaisissa kuvissa Rukalla. Suot hehkuiva hämärtyvässä illassa.

Yö-koruja on vielä

Joskun taannoin kerroin blogissani, miten sain luvan laittaa Yö-yhtyeen logosta tehdyt korut myyntiin nettikauppaani.  Joskus keväällä yhtyeen virallinen fanytuotemyyjä Rocpaidat otti yhteyttä ja kertoi, että heillä on suunnitelmissa oma koruhanke ja sen takia lupa minulta on peruutettu. He antoivat kuitenkin luvan myydä jäljellä olevat tuotteet.

Otin kuiten ko. tuotteet pois verkkokaupastani ja en juuri ole niitä pitänyt muuallakaan esillä. Nyt olen käynyt läpi varastoni. Riipuksena minulla sydämen sisällä olevia; on 4 cm korkeaa riipusta yksi ja vähän yli 2 cm korkeita riipuksia 1 sekä korviksia kahdet. Lisäksi on yksi pyöreä, kupera hopeariipus, johon on "painettu" Yö-logo. 

Jos olet kiinnostunut, laita viestiä: info (at) akoru.net.