Immanuel aloittaa joulun

Immanuel on jo parin vuosikymmenen ajan ollut olennainen osa jouluun hiljentymistä Nurmeksessa. Kirkkopuistossa säiden armoilla tapahtuva esitys tehdään talkoovoimin. Ihmiset ovat sitoutuneet siihen. Se onkin varmaan olennainen tekijä siihen, että tapahtuma on säilynyt elinvoimaisena.

Näytelmän syntyhistoran voit lukea kannatusyhdistyksen sivuilta.

Itse olen ollut mukana pääosin taustajoukoissa, vain parina vuonna olin mukana kansankuorossa. Tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin en ole ollut millään lailla mukana. Kai se joulu tulee nyt siitäkin huolimatta.

HYVÄÄ JOULUA!

Jokohan matkakuume nousee

Olen helmikuussa lähdössä Kenian safarille. Sinne pääsysstä olenkin aina haaveillut. Matkakuume taitaa pikkuhiljaa alkaa kihota pintaan. Pitäis muistaa lähipäivinä testata minikiikari, jonka voitin joskus arpajaisista. Ei varmaan ole paras mahdollinen. Kamera on myöskin sanomassa yhteistyösopimusta irti. Tällä kohtaa täytyy ottaa järki käteen ja ottaa mukaan vanha pokkari. En kuitenkaan osaa kunnolla kuvata, joten räpsykuvat riittänevät oman muistin tueksi. Tuskin niidenkään perusteella enää vanhainkodissa kovin paljoa reissusta muistaa.


Rokotukset on aloitettu. Otin jo ensimmäisen annoksen kolerarokotettakin. Nyt pitäis ottaa toinen annos, jolloin saa kahden vuoden suojan. Sen pitäisi auttaa myös normaaliin turistiripuliin. Toivottavasti toimii, olis todella harmi sairastua siellä.

Jotain unta parantavaa tarttis saada myös. Aamuyön heräilijänä tuskin osaan nukkua ainakaan teltassa, jos hyeenat kiertelevät nurkissa pitämässä konserttiaan.

Kirjainriipuksia

Tein asiakkaalle kirjaimen osaksi korua. Huomasin, että kirjaimiahan voisi käyttää myös itsenäisinä riipuksina eritavoin muotoiltuina. Pitänee laittaa jossain vaiheessa verkkokauppaan. Tilaustyötä kokonaisuudessaan en voi julkaista, koska se tulee lahjaksi.

Toiselle asiakkaalle uusin hänen ostamansa riipuksen yhtenäiseksi aiemmin kuvatun sormuksen kanssa.

Sambakurssilla muistimme edesmennyttä laulajasuuruutta, Kari Tapioa, tanssimalla illan aloitus- ja lopetuskappaleena yhdet hänen hitaista valsseistaan.

Vanhoissa sanonnoissa on taikaa - onko?

Olin viikonlopun Joensuussa ensimmäistä kertaa Karjalaisten Taitajien joulumyyjäisissä Joensuussa. Sunnuntaina miniäni lähti minulle kaveriksi. Iltapäivällä hän lähti asioilleen ja kotiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän palasi kauhuissaan. Oli käynyt lähtiessään vessassa ja unohtanut sinne sormuksensa. Hän kiersi myyjät kyselemässä, mutta kukaan ei tiennyt mitään.

Poikani pyysi minua tekemään väliaikaisen sormuksen. Maanantaiaamuna tein yhden version ja sain sen juuri kiillotusmyyllyyn, kun miniältäni tuli viesti, että sormukset olivat löytyneet. Rehellinen löytäjä oli palauttanut ne myyjäispaikakkana olleen Normaalikoulun vahtimestarille. Suurkiitos löytäjälle. Nyt minulla on tarjolla taas uusi sormus, tosin hyvin pientä kokoa. Alkuperäinen tarkoitus oli kullata se, mutta nyt se saa jäädä hopean väriseksi.  Tässä se nyt sitten on, tosin livenä kuvaansa parempi, mutta sopii minulle ainoastaan pikkurilliin.

Minulta katosi muutamia vuosia sitten mieheni ostama kultasormus Hämeessä käydessäni.  Olin jo menettänyt uskoni sen löytymiseen, kun ystävättäreltäni tuli viesti, että sormus löytyi. Hän oli kadottanut toisen korviksensa ja tyhjentänyt pölyimurin pussin sitä etsiessään. Korvista ei löytynyt, mutta sormukseni oli siellä. Vanha sanonta - kulta ei katoa - piti edelleen paikkansa molemmissa tapauksissa.

Levystä uusia malleja

Kevyesti himmennetystä hopealevystä tehty rannekoru. Teikeillä on samanlainen kaulakoru, johon tulee takaosalle pienempiä neliöitä.

Oli viikon ensimmäinen poutapäivä ja aloitin kuvaamisen. Valo loppui kuitenkin kesken.

Hitsi, kun olis varaa ulkoistaa koko valokuvausrumba. Se vie tolkuttomasti aikaa, eikä tulos ole kuitenkaan hyvä.

Korviksia

Olen kokeillut hopealevystä erilaisia korviksia. Vasemmalla nurkistaan roikkuvat korvikset ja toiset puolipallon muotoiset.

Levyjen reijityksessä jää pieniä pyörylöitä, joita olen vasemman puoleisissa  korviksissa hyödyntänyt helmihattuina. Ei pahannäköisiä, vai.



Aikaahan näihin kokeiluihin tärvääntyy.Tokihan se voisi käyttää hyödyllisemminkin, mutta tällaiset kokeilut ovat tämän homman suola. Näin uude mallit saavat alkunsa.

Levyyn juotetut kuviot

Eräs asiakas halusi sormuksen isolla ruusulla. Kokeilin ensin laittaa ruusun suoraan sormukseen kiinn, mutta se näkyi häiritsevästi alta. Kuvan vesiossa ruusu on juotettu kiinni hopealevyyn. Kokeilin ensin taustalevyn patinointia. Se ei ollut huono vaihtoehto, mutta näytti vähän liikaa rautalevyltä. Poistin patinan ja käsittelin pinnan eläväksi. Nyt molemmat, sekä ruusu että tausta kiiltävät, vaikka hämärähyssyssä otetusta kuvasta sitä ei kyllä näy mitenkään. Tasoittelin vielä taustan käsittelyä kuvanoton jälkeen.

Idean sormukseen sain tekemästäni riipuksesta. Kokeilin neliskulmaista spiraalia. Minusta se ei oikein toiminut riipuksena, joten juotin sen kiinni kuperaan neliöön. Näyttää hyvältä. 

Näitä koruja ei ole vielä myynnissä verkkokaupassa. Ideaa pitää kehitellä edelleen.

Nimikilpailun voittajan kommentit

Korusarjan nimikilpailun voittajan kommentit palkintona saamistaan korvakoruista olivat:

"Korvakorut saapuivat perille. Kyllä veti hiljaiseksi. Olivat järkyttävän upeat. Ihan itkettää. Yhtään en liioittele. Sopivat kuoropukujeni kanssa erinomaisesti. Suuri kiitos." T. Sirkku

Hänen valintansa oli muutoin kuvan kaltaiset korut, mutta kuperammat. Tein niihin Kehrä-kiehkurat hänen toivomuksestaan. Totesimme yhteisesti, että spiraalit sopivat erityisen hyvin lähteen keskelle kuvaamaan veteen pudonneen kiven tai pisaran aikaansaamia renkaita veden pinnassa.

Kiitos Sirkku kauniista sanoistasi. Ne lämmittivät kovasti mieltäni.