Muuntuvia koruja sekä nimikoruja

Reijälliset levykorut, tai pitäisikö sanoa donitsit, muuntuvat moneksi. Niihin voidaan laittaa omistajansa nimi, joku muu tärkeä viesti tai vain joku kuvio. Vain mielikuvitus on rajana. Reikään voi ripustaa helmen pikakiinnityksellä ja vaihtaa sen väriä puvun mukaan. Helmen tilalle voi laittaa vaikka hopeisen Kehrä-kiehkuran tai sydämen. Tokihan korua voi pitää ilman keskelle tulevaa lisukettakin. Muuntuva koru on myös ekologinen vaihtoehto.

Reiättömistä pyörylöistä voi tehdä vaikka muinaisen roomalaissotilaan kilven tai noitarummun. Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa, kunhan vain ehtisi kokeilla kaikkia. Mistä kaikki tullevatkaan.

Kuvien korut on tehty kuparista, mutta ihan samalla tavalla ne toimivat hopeastakin tehtyinä.

Alimmaisen kuvan etsaamalla tehty nimikoru on oma suosikkini. Pidän kuparin väristä ja olen sillä harjoitellut etsaamista ja patinointia. Myrkyt eivät ole ihan samaa luokkaa kuin hopean etsaamisessa. Muutoinkin pidän kuparin väristä. Se sopii minulle tummana hopeaa paremmin.

Suota ja sammakoita

Kävin eilen katsomassa, olisiko talven aikana kavanut karpaloita. Joku toinenkin oli jäljistä päätellen ollut samalla asialla. Kävelin yhden lammen rinkiin ja yhden järven rantamaiseman. Suo oli mukavasti jäässä, oli helppo liikkua. Muutamia ojia oli ilmestynyt järvenrantamaisemaan. Ylimenopaikkaa piti etsiä tovi, kunnes löysin katkastun koivunkarahkan seiväshyppyvälineeksi.

Karpaloita löytyi varmaan peräti kahvikupillinen. Sammakot kurnuttivat ja aurinko lämmitti. Tuuli kävi kai sen verran kipeään olkapäähän, että viime yönä piti nousta jo pikkutunneilla.

Tänään sain uuden hydraulisen puristimen isolle prikkaleikkurille. Pöytään ruuvattava kehikko, ja siihen ruuvattu pönttötunkki toimivat ihan kiitettävästi. Leikkasin plättyjä niin kuparista kuin hopeastakin.

Tänään sain yhden tilaustyön valmiiksi. Kuvassa oleva on oma kappale harjoitusversiota. Tähän koruun sopivan helmen löytäminen meinas olla kiven alla.

Kevät keikkuen tulevi

Kyllä se vain tulee, vaikka tämän aamun koleudessa ei sitä oikein tahdo uskoa. Saimme viikolla pihan haravoitua ja nyt pitää parannella ennestäänkin jo kipeytynyttä olkapäätä.

Karpaloon tekee mieli. Pitänee käydä ensi viikon alussa katsomassa. Tosin, en löytänyt niitä syksylläkään, joten samoille paikoille ei ainakaan nyt kannata mennä. Korvasieniäkin voisi kohta nousta. Niistä saa ainakin hyvän syyn lähteä metsäretkelle, vaikka saalista ei saisikaan.

Korupuolella pitäisi edelleenkin täydentää varastoja, jotta kesällä voi tehdä muuta mukavaa. Ristejä olen tehnyt levyn reunuksista. Muutamia muitakin malleja voisi kokeilla. Kultauskin on vielä kokonaan kokeilematta.

Isointa prikkaleikkuria varten pitäisi vielä saada teetettyä uusi puristin. Ensimmäinen versio ei oikein toiminut. Myös uusia korutelineitä pitäisi hankkia ja tehdä tulevia messuesiintymisiä ajatellen.

Kokeiluja kuparilla

Kokeilin jälleen kuparilevystä.  Syövytysaika olisi saanut olla vähän pidempi. Kuviot eivät näy kovin hyvin, eikä patinointikaan oikein onnitunut parantamaan tilannetta. Reunukseen oli myös tarkoitus saada kuvioita, mutta peiteteipit eivät siinä pitäneet.







Kuparin ja hopean yhdistelmänä tehdystä Kehrä-riipuksesta pidän itse. Kuparia voisi harrastaa vähän enemmän. Pitäisi vain saada vähän ohuempaa levyä, hitta en riko leikkureita.







Vasaroinnilla muotoiltu kupaririipus olisi varmaan onnistunut paremmin ohuemmasta levystä. Sitä tein kuin Iisakinkirkkoa muotoillen moneen kertaan.

Kuivalihakeittoa hyvässä seurassa

Tilasimme vastottain Lapista kuivattua poronlihaa. Keittelin eilen siitä keiton ja haimme pari vanhaa ystävää syömään. Molemmat miehet ovat reippaasti yli kahdeksankymppisiä. Olipa rattoisa ruokailuhetki ja tarinatuokio. Siinä muisteltiin vanhoja ja aika kuluiniin nopeasti, että toista miehistä jo kyseltiin kotiinsa hoitoihin. Kutsut täytyy ottaa joskus uusiksi.

Vieraiden lähdettyä kävimme vielä tanssikurssin päättäjäistansseissa. Mieheni jalat tuntuvat toipuneen hyvin reilun kuukauden takaisesta lonkkanivelen vaihdosta. Lattarit tosin jätimme väliin.

Tänään pitää kuvata uusia koruja, jos vain valoa riittää. Kovin näyttää pilviseltä. Sen jälkeen pitää tehdä vielä tuotekortit niihin ja järjestellä telineisiin. Olen sopinut sunnuntaille myyntipäivä Sokokselle.

Levyntyöstövälineitä

Maanantaina tuli levyntyöstövälineet. Mies kävi metallipajalla teettämässä auton tunkilla toimivan puristimen isolle prikkaleikkurille. Meidän tunkkimallin teho riittää vain 0,4 millin levylle. Giljotiinilla pystyy leikkaamaan ainakin 1,5 millistä kuparia, eli kuparikoruihin voisi palata jälleen.

Alkuviikon siivousurakan takia pääsin tekemään ensimmäiset kokeilut vasta eilen illalla.  Ensimmäisen version kokeilin kuparista. Sitä voisi vielä joko patinoida tai etsata.

Toisen kokeilun tein hopeapyörylästä, johon tein tein yläosaan aika ison reijän ja ripustin siihen turkoosihelmen. Korun punsseloin kuperaksi ja vasaroin reunoihin säteittäiset viivat. Korusta tuli ihan hyvän näköinen. Tämä kappale pitää kuitenkin jättää omaan käyttöön. kun pyörylä jäi hieman vajaaksi parilta reunalta. Tällä mallilla sais hyvännäköisiä korviksia. Yritän kuvata korut tänään.

Tänään pitänee käydä näyttämässä lekurille eilisen luustotestin tuloksia. Nousin siivoamaan vessan peilikaapin päällystä. Astuin altaan reunalle, jolloin tasapaino petti ja alastulo oli varmaa. Paikka oli vain senverran ahdas, että löin kylkeni keittiöjakkaraan, vessan istuinkin taisi jotain kohtaa kolhia ja yksi varvas on taas mustana. Lattialla piti vähän aikaa kuulostella, noinko tästä ylös noustaan.

Ensimmäisen kuvan riipuksesta tuli harjoitusversio, piti paikata. Tein toisen samantapaisen, mutta patinoituna. Nuo kaksi seuraavaa versiota ovat muutoin samantapaisia, mutta sisällä oleva koriste on erilainen.
Kupaririipus on harjoituskappale. Se on tehty 1.5 millin levystä ja kokeiltu erilaisia punsseleita. Kyllä tätäkin voi ihan hyvin käyttää esimerkiksi villapaidan kanssa.

Kukkia vaan ei vielä mehiläisiä

Säidenhaltia taitaa painaa jarrua kevään tulolle. Parina yönä oli pakkasta ja tänään sää oli aika kolea. Kesärenkaat kävin kuitenkin vaihtamassa.

Huomenna pitää käydä Joensuussa. Menen bussilla. Se on paljon armollisempaa hartioille kuin ajaminen. Saa lepuuttaa ajatuksiaan rauhassa. Shoppailun osalta tulee varmaan halvaksi, jos kaupat ovat lakossa.

Viime päivät olen askarrellut kukkien parissa. Osaan kukista olen kiinnittänyt helmen, osa on ilman. Olen tehnyt korviksia, riipuksia, rannekorun ja muutaman uuden kaulaketjunkin taas. Kaulaketjun juottaminen oli taas tappista. Olin jo kiinnittänyt kukkiin helmet, kun kehrään kiinnitetty kukan terälehti katkesi. Yritin "kylmägeelillä" pysäyttää lämmön vain juotettavaan kohtaan. Lähin helmi kärähti silti toiselta puolelta mustaksi ja se oli uusittava.

Tekee mieli sieneen

Kevään edetessä tekee entistä enemmän mieli päästä metsään. Toivottavasti tulee edes vähän korvasieniä. Tosin syksyllisiä sieniä on vielä jäljellä vaikka minkä verran. Minä en oikein osaa lähteä metsään ilman, että sieltä jotain etsin. Kanttarellit ja suppilovahverot ovat lemppareita. Kuva syksyn viimeiseltä suppisretkeltä lumipälvistä.

Ensi viikolla pitäis aloittaa villakoiranmetsästys. Tällaisena aurinkoisena päivä näkyy, miten ikkunat ovat harmaat ja katosta roikkuu kaikennäköistä haituvaa. Tällä viikolla ei onneksi ehdi.