Paljon on vuodessa tapahtunut

Kuluneeseen vuoteen ovat tilaustyöt tuoneet omat haasteensa. Olin ollut aiemmin sitä mieltä, että minun ei tarvitse kaikkea opetella. Ihan hyvin voin teettää esimerkiksi kivenistutukset alihankintana. Eihän se kuiteskaan näin mene. Olen vuoden aikana tehnyt yhden haastavan sormuksen syntymäpäivälahjaksi sekä kolme vihkisormusta ja opetellut kivenistutusta sekä kotona että Valamossa.

Alla tilaustyönä tehdyt rannekoru ja Kiven synty -sormus.

Syksyllä syntyi uusi korusarja, Kosketus. Siinä pinta on kuvioitu höyhenillä. Yksi sarjan riipuksista löysi tiensä joululahjana Austraaliaan.

Pergamenttikorujen kehittely astui pitkän askeleen eteenpäin, kun syksyn aikana sain sen tottelemaan tahtoani ja näin syntyivät herkät liljat. Nyt olen tehnyt tästä materiaalista kahdet hääkorut.

Uutena toimintamuotona on tänä vuonna tulltu ohjelmaan myös Voimakorukurssit. Niistä löytyy lisätietoa aikaisemmista postauksista.

Alkusyksystä yritykseni markkinointia varten rekisteröin aputoiminimen; Design Airi Hietala. Se kuvaa hyvin suunnittelijan rooliani. Nyt olen syksyn myötä hankkinut uudet lomakkeet ja teettänyt bannerikuvat nettikauppaan ja blogiin. Tarkoituksena on ensi vuoden puolella saada nettikauppaan englanninkielinen versio.

Hopeakorujen menekissä lama näkyy vielä, mutta selviä vilkastumisen merkkejä heräteostojenkin puolella on näkyvissä. Tämä on antanut mahdollisuuden keskittyä uusien tuotteiden kehittämiseen ja omien taitojen hiomiseen myös uusilla alueilla.

Oman työpajan saaminen alkuvuodesta on selkeästi helpottanut omaa asumista. Nyt ei enää ole ihan joka huoneen nurkat täynnä tarvikekasoja. Pajaan on myös aiempaa helpompi asiakkaiden tulla käymään.

Nurmes täyttää nyt vuodenvaihteessa kaupunkina 40 vuotta. Sen kunniaksi olen julkaisemassa Nurmes-korujen sarjaan hopeisen juhlavuoden pinssin. Siitä en laita vielä kuvaa tähän. Pinssin ensimmäinen kappale luovutetaan tänään kaupungin järjetämässä torijuhlassa kaupunginjohtaja Asko Saatsille.

Kiitokset Kuluneesta Vuodesta ja Onnea Vuodelle 2014!

Joulusatu

Tapahtui niinä päivinä…

Oli tyyni ja myrskyisä yö Aatami&Eeva -myrskyn ravistellessa kuusien oksilta hentoa lumipeitettä. Jouluaattoillassa metsän pimennossa kulkivat jonossa kippurahännät, peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Yksi porsaista erosi joukosta ja halusi nähdä, onko joulun jälkeistä elämää. Porsas muisti unen, joka puistatti sitä vieläkin. Jouluvalmistelu-unessaan se oli kuin filminauhalta katsellut miten leivinliinalla juustosarvista kuoriutui taskurapuja, jotka jäähtyviä pipareita nähdessään armottomasti kävivät pipareiden kimppuun. Vain piparisakaroita jäi taistelukentälle taskurapujen jatkaessa matkaansa kohti seuraavaa saalista. 

  

Porsasta vaivasi lohduton uskonvaje. Näkymä metsässäkään ei porsaan mieltä keventänyt. Myrskytuuli oli repinyt kuusikon lämpöisten metsämökkien katot mennessään ja niiden ikkunasta loistanut lempeä valo oli kadonnut. Porsas pohti mielessään, mihin oli kadonnut joulun taika? Olisiko valoa tulevaisuudessa? Voisiko kohtalon suuntaa kääntää ja nähdä jotain toisin? Olisiko joulun jälkeistä elämää?

Näitä pohtiessaan porsaan jalat alkoivat takertua lumiseen maahan ja se tunsi kuinka kaikki jalkojen voima valuisi alla olevaan lumipeitteeseen. Porsaan kulku hidastui hidastumistaan, ja pian se näki vain jonon viimeisen kippurahännän häviävän kuusten oksien lomaan. Porsas oli nyt täysin yksin. Pelokkaan hämmentyneenä päätään käännellen ja kärsä ilmaa haistellen porsas tutki tulevan suuntaa ja mietti kuumeisesti, mihin tästä jatkaisi ja missä olisi oikea suunta. Tätä pohtiessaan porsaan sorkat alkoivat vähitellen kääntyä, askel keveni ja voimat alkoivat palailla. Pieni toivonkipinä valaisi porsaan matkaa tuulen tuivertaessa sen ympärillä.

Porsaan tallustaessa uutta suuntaansa, se vaistosi jotain ilmestyneen ympärilleen. Jotain, joka ei ollut ennen tuttua, mutta jonka läsnäolon se tunnisti. Astuessaan vielä askeleen porsas seisahtui ja tuijotti edessään pienen matkan päässä näkyvää hahmoa. Hahmo ei liikkunut, vaan tuijotti herkeämättä porsasta. Porsas pelkäsi, mutta rohkeni ottaa askelen lähemmäs. Tämä tuntematon tarkkaili porsasta, joka selvästi oli sillekin vieras. Hitaasti hahmot lähestyivät toisiaan kumpikin oman maailmansa suunnasta. Kohta porsas kohtasi sarvipään, joka selvästi oli laskeutunut ulkoavaruudesta ja oli erilainen kuin kukaan, jonka porsas oli koskaan nähnyt. Sarvipää tuijotti mielestään ihaninta kuonoa, jonka oli koskaan nähnyt. Se läheni haistellen joulun ihanaa ihmetystä ja pian sarvipää ja porsas olivat kuonokärsäkkäin myrskytuulen tuivertaessa.

Nyt porsas ymmärsi, että jouluna voi tapahtua mitä ihmeellisimpiä asioita. Sarvipää oli erilainen kuin kukaan sen aikaisemmin tapaama tuttavuus, mutta juuri sellainen, jonka porsas toivoikin kohtaavansa. Se oli täysin kyllästynyt kulkemaan köyhän talon porsaiden jonon jatkona ja uskoi, että nyt voisi olla mahdollisuus nähdä asioita toisin.

Yhtäkkiä myrskyyn repesi aukko ja aukosta alkoi virrata mitä ihaninta musiikkia, argentiinalaista tangoa…http://www.youtube.com/watch?v=Ya--_G0nC5k

Korvat hörössä porsas ja hirvi hapuilivat kohti ääntä. Kuusten oksien välistä avautui valon kajastus ja heijastus metsälammen jäästä. Musiikin valuessa hitaana virtana, näkivät uudet ystävykset lammen lumipeitteisellä jäällä kaksi pariskuntaa, jotka liikkuivat mitä ihanimman musiikin tahtiin. Kuin vaipuen unohdukseen, ystävykset jäivät tuijottamaan ihanaa näkyä. Sydänvalo välkehti lammen pinnassa ja tanssivat hahmot tuijottivat valoa haltioituneena. Pareista toinen hallitsi jo askelkuviot ja tanssin pyörteestä tauoten jäi tuijottamaan hehkuvaa sydänvaloa. Toinen pareista askelkuvioita seuraten näki vielä vain valonkajoa.

Vähitellen sydänvalo virtasi pyörteenä molempien tanssivien parien ympärillä. Sydänvalon kirkkaus ja lempeä lämpö virtasivat lammenpinnalta pareihin, joita musiikin syvät sävyt värittivät. Hirvi ja porsas seurasivat tätä näytelmää kuin unessa. 

Vähitellen sydänvalo näytti liikkuvan ja etenevän lepattaen kohti lammenrantaa ja kohti metsämökkejä. Hirvi ja porsas askelsivat hiljaa toisen metsämökin taakse seuraamaan tapahtumia.

Yhtäkkiä metsämökin ikkunasta leimahti valo, joka laajeni kuin tulenliekki. Hirvi ja porsas säikähtivät laajenevaa valoa. Molempien katse kiinnittyi kuitenkin lähestyvään pariin, jonka sydänliekki oli laajentunut ja virrannut metsämökin ikkunasta sisään valaisten mökin kirkkaasti. Valo ohjasi pariskunnan kohti mökin ovea, musiikin pyörteen hitaasti laskeutuessa lammen pinnalle.

25.12.2013 Kristine & Airi (c)

Kuvina jotain uutta, jotain entistä

Tein vielä yhden Kosketus-sarjan kaulaketjun, nyt patinoimattomana. Näissä ketjuissa voi valita, haluaako patinaa, vai kirkasta.

Ainakin tässä kuvassa höyhenkuviot näkyvät paremmin patinoimattomassa, kun valo heijastaa siitä selvemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Vaihtoehdot löytyvät nyt myös nettikaupasta.

Tässä asiakkaalta lahjaksi saatu upea sormusteline, jonka hän oli itse tehnyt. Ai, miten se lämmitti mieltä. Telineessä varastossa olevat sormukset ja kukkarintaneula. Näitä ei löydy nettikaupasta, mutta viestiä voi laittaa ja kysellä kokoja.



Kuvasin myös samalla joitain pergamenttikoruja.

Korviksiin on saatu vielä hieman uutta muotoa ja herkkyyttä.

Näitä kukkasia voi käyttää joko hiuskoruina tai rintakoruina.

Kevyet korvikset pergamentista.

Kravattineula voidaan muunnella saajan harrastusten mukaiseksi.

Poronnahkaiset korvikset ovat melkein höyhenenkeveät.

Tässä valkoinen kukkanen joko hiuksiin tai rintaneulaksi.