Muistin, että mies oli kertonut pienestä suolämpäreestä paluumatkan varrella olevan metsän keskellä. Sitä etsimään seuraavaksi. Ensin osuin järvenrantaan, jossa ei ollut karpalon varsiakaan. Sammaleinen rinne houkutti nousemaan ylös harjanteen päälle ja siellähän etsitty suo oli. Suuria, mehukkaita karpaloita löytyi ehkä puolitoista litraa. Käki kukkui ja muutama hyttynenkin oli herännyt. Tuntui ihan kesälle, vaikka suolla oli paikoin vielä jäätä.
Seuraavan lammen ranta oli hyllyvää, vetistä suota. Uskaltauduin kuitenkin kiertelemään sitä, kun näin jonkun toisenkin saappaanjäljet. Saalista sain ehkä litran verran. Tielle kiipeäminen oli jo työn ja tuskan takana. Kuuden tunnin suokävelyn jälkeen olo oli kuin olis mankelin läpi vedetty.
Karpalo on sitkeäkuorinen marja, jota voi kerätä myös keväällä. Marjat ovat takuulla kypsiä, eikä hirvikärpäset häiritse.
Suolampare on kuvattu ruska-aikaan joskus kymmenkuntavuotta sitten.
2 kommenttia:
Hyvä saalis ja varmasti nautit kävelystä mielimaisemissasi!
Oli todella nautinto pitkän talven jälkeen päästä suolle, eikä tarvinnut iltasella unta houkutella.
Lähetä kommentti