Immanuel jälleen tänään

Nurmeksen kirkkopuistossa esitetään jälleen tänään Immanuel-jouludraama. Kirkon ympärillä esitettävä näytelmä on elänyt jo 20 vuotta ja siitä on tullut Nurmeksessa jouluun hiljentymisen perinne. Tänä vuonna näytelmän ohjaa kuhmolainen Topi Mikkola.

Olin eilen katsomassa kenraalia. Näytelmää oli edelleenkin pelkistetty näyttelemisen osalta. Onnistunut valaistus ja musiikki etenkin viimeisessä esityspaikassa kruunasivat tunnelman. Myös kirkko oli kauniisti valaistu. Tänään esityksen jälkeen yleisöllä on tilaisuus osallistua kirkossa järjestettävään hartaushetkeen.

Vuosittain esitettävä näytelmä on siihen sitoutuneen joukon mittava voimannäyte. Esitys kerää vuosittain pari tuhatta katsojaa vähän säästä riippuen. Jos et pääse tänään mukaan esitykseen, käy katsomassa  jouludraaman sivut ja varaa mahdollisuus tulla mukaan ensi jouluna.

Kohti joulua enkelin siiven alla

Pidimme jokunen viikko sitten korunvääntelytuokion lähiseurakuntien nuorisotyöntekijöiden palaverin välipalana. Tämän enkelin proto syntyi sinne malleja tehdessä. Sittemmin näitä on syntynyt kuoroksi saakka ja jokainen niistä on saanut aivan oma tehtävänsä.

Laitoin taannoin verkkokauppaan ja facebookiin, jotta joululahjojen viimeinen postituspäivä on 14.12., vaikka tarkoitukseni oli laittaa se vasta viikkoa myöhemmäksi. Liekö tällä enkelillä ollut näppinsä pelissä. Rauhautuminen on tullut  todelliseen tarpeeseen.

Rauhallista Joulua ja Onnea Tulevalle Vuodelle! Kiitos Kuluneesta Vuodesta!

Karjalaisten Taitajien joulutapahtumassa

Ison Myyn kauppakeskuksessa Joensuussa 2.-5.12. järjestettiin joulumyyjäiset, joissa tänään on viimeinen myyntipäivä. Paikka on tällaisille pienehkön joukon myyjäisille erinomainen.

Kävijöitä on ollut ihan mukavasti ja joulun alla ihmiset etsivät joululahjoja.

Kuvat ovat Päivikki Rouvisen ottamia, kamerana pieni pokkari. Yläkuvassa olen kojuni vieressä vähän ennen poislähtöä. Alakuvassa yksityiskohta myynitöydältä. Ultimathulen lasien alle piilotetut led-tuikut ovat ollut jouluinen idea, jota olen levittänyt näissä tapahtumissa.

Joulun avaus Nurmeksen torilla

Sunnuntaina vietettiin joulun avausta Nurmeksen torilla. Tarjolla oli upeasti valaistu esiintymislava, jossa esiintyivät mm. mieskuoro ja tiernatytöt, jotka ovat keskimmäisessä kuvassa. Kenttäkeittiöstä tarjoiltiin myös joulupuuroa rusinasopan kyydittämänä kaikelle kansalle. Väki oli sankoin joukoin liikkeellä.

Ohjelman välillä väki etsiytyi lämittelemään tutustumaan vasta avatun käsityöläisten joulumyymälän valikoimiin samalla, kun kävi lämmittelemässä. Toivottavasti he palaavat sinne myös ostoksille. Kuvassa myymälä ennen toriohjelman alkua.

Kuvat Anitta Mutanen (minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana).

Jälleen kuvaus- ja korukokeiluja

Tilasin valoteltan ja kirkasvalolampun työvaloversiona kahdella lampulla. Nyt olen taas eilen ja tänään kokeillut kuvaamista. Vielä on muutama valolamppu tulossa ja kuvausalusta pitää vielä miettiä uusiksi.

Tässä on tilauskorvikset, joissa taas pääsin harjoittelemaan kivenistutusta kouraistutuksena. Pintaan on jätetty kevyesti näkyvät vasaranjäljet.

Valo oli tosi hankala saada siten, että kuvasta saisi edes kohtuullisen hyvän.

 Tässä on uusimman kokeilun protoversio. Tätä pitää vielä kehitellä, mutta muotona pidän tästä kyllä kovin. Varsinaisesti nimeä tällä ei vielä ole, mutta se kuvaa elämän alkua - lunnunpää munan sisällä. Tokihan tuosta voi löytää myös sirkkalehden ja vesipisaran. Katsotaan, millainen lopullisesta muodosta tulee, vai elääkö se kaiken aikaa.

 Tässä on helmikorvikset. Nämä oli tarkoitus laitta kruunistutuksena, mutta tässä saumassa minulla ei ole resursseja lähteä sitä opettelemaan. Valmiita istukoita minulla ei ole sitä varten. Korviksissa helmen reikä on porattu isommaksi, laitettu vain lanka ja taustapidike omana virityksenä. Liimaa ei ole käytetty, mutta enpä usko, että helmi tuosta mihinkään karkaa.

 Tässä on jo kaupassa oleva kaulaketju, jonka kuvaamista harjoittelin myös.

Jäljet - sopis vaikka isän kaulaan

Tällainen oli se koru, jollaisen Nurmeksen elokuvajuhlien pomoporukka sai syyskuun alussa. Kerroin tuolloin Lehtisen, Rantasen ja Korhosen käynnistä meillä korjauttamassa Heikki Rantasen korun rikkoutunutta lukkoa. Riipus on patinoitua hopeaa nahkanauhassa.

Heikki Rantanen sanoo korusta mailissaan seuraavaa: "Niinkuin kerroin kun olimme luonasi, en ole kaulassani riipuksia kantanut sitten teinivuosien. Ei vain ole sopivaa löytynyt. Sellaista jossa yhdistyisi se ajattelutapa, jonka voisi viestittää jopa korua katsovillekin.
-Jälki meistä kaikista jää ja on vain yksi tie, suunnata askeleet
eteenpäin, kohti uusia kokemuksia vaikka kuinka välillä vihmoisi ja
annettava mielen virrata avoimena ja valppaana kuin villieläimen. Luonnon
kanssa kun vain on niin hyvä ihmislapsen olla jos sitä haluaa kuunnella ja
sen jälkiä seurailla."  Kauniisti sanottu, vai...

Haastattelu suorassa tv-lähetyksessä - nyt sekin on koettu

Sain kutsun tiistaiaamun yleaamu-lähetykseen yhdessä vuoden kultaseppä Pekka Kulmalan kanssa. Taustalla oli palkitseminen Kalevala Korun My Saaga helakorujen suunnittelukilpailussa ja siirtyminen varttuneella iällä korualalle. Mahahapot olivat sekaisin jo kotoa lähtiessä ja vasta ne olivat sitä sen jälkeen, kun ylen aamusta soitettiin perjantaina messupaikalle.
 
Maanantaina sovittiin aikatauluista, tosin lähetykseen meno aikaistui etukäteen sovitusta. Tiistaina herätys oli ennen neljää. Emäntäni halusi ehdottomasti lähteä saattamaan junalle epäinhimillisestä ajankohdasta huolimatta.

Onneksi kävin messuilla jo tapaamassa Kulmalaa. Hänen positiivinen ja rento olemuksensa tuntui turvalliselta ja rauhoitti. Lähetyksen alkaessa pahin paniikki oli jo ohi. Uskalsin jopa kotona katsoa lähetyksen alusta loppuun. Lohduttavalle tuntui, kun Lauri Tähkä kertoi esityksen jälkeen, miten paljon hänkin jännittää edelleen näitä tilanteita.

Kotimatkalla junassa olo helpottunut. Nyt, vuorokausi kotiutumisen jälkeen tuntuu jo oikein hyvältä.

Viikonloppukurssilla Valamossa

Olin viikonlopun hopeakurssilla Valamossa. Kurssi oli Soisalo-opiston kursseja. Kursseja on talven aikana. Tein  yhden tilaustyön, eli puoliksi sahatuista  makeanveden helmistä korvanapit kouraistutuksella (kruunuistutus). Monta uutta vinkkiä tarttui taas takkiin mm. juottamisesta, työvälineistä ja monesta muustakin asiasta.

Minun piti jatkaa Valamon kansanopiston omalla hopeakurssilla ensi vielä reilu viikko, mutta kurssi peruutettiin osallistujien huvetessa esteiden ilmaannuttua. Työpisteiden määrästä johtuen kursseille otetaan vain 7 opiskelijaa. Sieltä ei tarvitse olla montakaan peruutusta, kun henkilömäärä lipsahtaa liian pieneksi.

Onneksi ensi vuoden alkupuolella on vielä pari pidempää hopeakurssia toukokuun loppuun mennessä,  ennenkuin oppisopimuskoulutuksen aikaraja tulee vastaan. Tokihan Sutisen Karri lupasi, että voin tulla kurssien  välilläkin sinne työhelemään, kun omat työkalut ovat vielä varsin puutteelliset.

Kiutaköngäs

Rukan ruskaretken yhteydessä teimme retken myös Kiutakönkäälle.  Tässä pieni valikoima kuvasadosta. Kamerassani on ainoastaan makro-obiska, joka ei ole suinkaan parhain maisemakuvia otettaessa, eikä taidotkaan ole vielä hurrattavat.

Ruska ei ollut vielä ihan parhaimmillaan. Sää kuitenkin suosi. Veden voima ja kanjonin upeat kalliot ovat vaikuttavia. Kallioiden värikirjo oli monessa kohtaa upea.

Enhän minä olis minä, ellen olis kuvannut muutamaa kaatunutta pökkelöäkin, vaikka se ei millään suostunut mahtumaan kuvaan kokonaan. Koskenlasku, etenkään ilman kanoottia ei innostanut, joten en uskaltanut perääntyä riittävästi. Siispä kameraa kallistaen sain edes tyvipuolen mahtumaan.

Rukan ruskamuistoja

Suot hehkuivat syksyn väreissä. Harmitti, kun ei tullut kumikkaita mukaan. Olis päässy vähän rmmpimään ja katsomaan, josko olis löytynyt karpaloita. 

Puolukoita näkyi hyvin vähän, mutta sianpuolukka marjoi punaisena.

Pohjoisen talvet koettelevat puita. Tässä ilmeisesti tykkylumen taittelema kelottunut puu.

Alakuvassa on ilmeisesti joku nahkajäkälä. Se on kauniin vihreä ruskan punaamien varpjen keskellä.

Sunnuntaina, kun ajelin Joensuusta, ruska oli täällä suurin piirtein samalla mallilla kuin kahden viikon takaisissa kuvissa Rukalla. Suot hehkuiva hämärtyvässä illassa.

Yö-koruja on vielä

Joskun taannoin kerroin blogissani, miten sain luvan laittaa Yö-yhtyeen logosta tehdyt korut myyntiin nettikauppaani.  Joskus keväällä yhtyeen virallinen fanytuotemyyjä Rocpaidat otti yhteyttä ja kertoi, että heillä on suunnitelmissa oma koruhanke ja sen takia lupa minulta on peruutettu. He antoivat kuitenkin luvan myydä jäljellä olevat tuotteet.

Otin kuiten ko. tuotteet pois verkkokaupastani ja en juuri ole niitä pitänyt muuallakaan esillä. Nyt olen käynyt läpi varastoni. Riipuksena minulla sydämen sisällä olevia; on 4 cm korkeaa riipusta yksi ja vähän yli 2 cm korkeita riipuksia 1 sekä korviksia kahdet. Lisäksi on yksi pyöreä, kupera hopeariipus, johon on "painettu" Yö-logo. 

Jos olet kiinnostunut, laita viestiä: info (at) akoru.net.

Hela-korujen äänestysaika päättyi

Kalevala Korun My Saaga -sivustolla järjestetty korukilpailuäänestys on päättynyt. Ehdotuksia oli kaikkiaan 217. Omat ehdotukset olivat sijoilla; sudentassu 18, kullero 35, kelo 36, pisara 67 ja hirvensarvi 85.

Olen oikein tyytyväinen tulokseen. Minä en yleensä koskaan suunnittele korujani piirtämällä, joten tämä oli uudenlainen kokeilu.

Lämpimät kiitokset äänestäneille.

Rukan ruskaa

Vietin viikonlopun Rukalla nauttien upeasta ulkoilusäästä. Ruska alkoi olla jo näyttävää. Metsissä juolukan ja mustikan varvut olivat jo punaisia riekonmarjoista puhumattakaan. Muutama hallayö olisi viimeistellyt näkymät.

Puolukkaa ei metsissä juuri maistiaisia enempää näkynyt


 
Suot ovat aina olleet minun mielimaisemiani. Niiden syysväritys alkaa olla houkutteleva. Kumisaappaat vain jäivät ottamatta mukaan, joten lähitarkastelu piti suorittaa poluilta kuvaten, vaikka kuinka olis tehnyt mieli rämpimään.

Sieni vai jäkälä

Olin viikonlopun Rukalla. Lenkkipolun vierellä huomion kiinnitti tällaiset oranssit maljamaiset kasvit, joita en ole koskaan tavannut. Kuvasin niitä, mutta en raatsinut yhtään ottaa lähempään tarkasteluun.

Kuka tunnistaa, mikä kasvi on kyseessä?

 Toisella lenkillä näin keskellä polkua samantapaisia, mutta ihan pyöreitä, tummanruskeita maljoja tai pikareita. Tuolloin ei ollut kamera mukana, joten niistä en saanut kuvaa.

Laitan lisää kuvia Rukan alueen ruskasta sekä Kiutakönkäältä, kunhan ehdin käydä niitä läpi.

Kuin elokuvissa...

Nurmeksen elokuvajuhlien pomot, Kai Lehtinen, Heikki Rantanen ja Jarmo Korhonen, saivat tekemäni Jäljet-riipuksen (sudenjälkipolku) juhlien alkaessa. Heikki oli jo eilen illalla  onnistunut saamaan omastaan lukon rikki saunaan mennessään. Niinpä he soittivat tänään kylältä ja kysyivät ohjetta, miten osaavat tulla meille korjauttamaan sitä.

Pidensin samalla Heikin ja Kain nauhoja, kun oli aliarvioinut heidän kokonsa.

Elokuvajuhlien aikana en ehtinyt saada heistä koruineen kuvaa, kun en muistanut ottaa kameraa mukaan sunnuntain  juhlatelttaan, jossa sekä Kai että Heikki kävivät oikein asioikseen kiittelemässä minua koruistaan. Nyt täällä he korjausoperaation lopuksi suostuivat kiltisti asettumaan pihallemme potrettiin ja lupasivat julkaista kuvan sivuillani sekä kertoa, miten paljon he näistä koruista pitävät.

Kiitokset, pojat, teille käynnistänne. Teidän seurassanne ei tarvi jännittää. Harvemmin meillä julkkimoita on pyörinyt, eikä huushollimme normaali kaaos ekä villakoira-armeijakaan tuntunut ketään häiritsevän.

Kupruileva kanttis

Nyt on juostu metsässä päntiönään. Toissa iltana sienireissulla löysimme todella isoja mustikoita.

Eilisellä sieniretkellä löytyi jo kanttiksia ihan asialle asti. Ilta kului saalista siivotessa.  Osan laitoin kuivumaan, osan keitin kokoon pakastettavaksi ja lopuista arvelin tehdä ruokaa tänään.

Sienten joukosta löytyi kuvan kummajainen. 

Sienet nousevat täälläkin

Kanttiksia on alkanut nousta vanhoille sienipaikoille. Viimeviikolla löytyneet olivat enimmäkseen pystyyn kuivuneita. Viime päivien sateet ovat korjanneet tilannetta ja nyt löytyy ihan tuoreita ja hyviä.

Herkkutatteja en ole vielä käynyt katselemassakaan. Tatit kerään yleensä vasta männyn herkkutattein noustua. Kylmien öiden aikaan niitä löytyy jo paremmin madottomina.

Kehnäsienistä osa oli jo vanhentunut, mutta uusiakin oli jo noussut.

Myös orakkaita löytyi jo muutamia.

Omituisten otusten kerho

Kuka tunnistaa tällaisen otökän. Naapuri oli löytänyt tällaise mäkiltään. Nyt samanlainen oli ilmestynyt heidän omakotitalonsa portaille.

Yläkuvassa se on vähän peloissaan, kun sitä siirreltiin kuvattavaksi. Erikoista oli, että sen meni kasaan myön nokastaan. Toinen erikoisuus on kahdet ylimääräiset "silmät" varmaankin petojen pelokkeena.Olivat vielä aika isot.

Mahanalus on väkäsiä täynnä, melkein tuhatjalkainen. Takapäässä on myös piikki pelokkeena.

Mittaa tällä otuksella on ainakin 10 sentti, kun se lähti matelemaan. Valkoapila on kuvalla mittakaavana.

Suohulluus iski jälleen.

On se hyvä, että on voimainsa päivinä tullut etsittyä marjapaikat. Nyt ei tarvitse kuin mennä ja kerätä.

Eihän se näin huonona marjavuonna ihan noin yksinkertaista ole, mutta kun on tuurintynkää mukana, joskus onnistaa. Tämän kesän päiväsaaliiksi vitonen on sangen hyvä. Aamulla kun lähtee neljän kieppeillä suolle, sieltä selviää hengissä kotia hellepäivinäkin.

Pari reissua vielä suolla ja sitten pitää vaihtaa lajia mustikkaan ja vadelmaan.  Sen jälkeen on vielä sienet.

Nurmes-korusarja laajenee

Tein viikonloppuna Nurmes-korusarjaan vielä sormuksen tai oikeammin kaksikin versiota. Tässä niista isompi. Maanantain iltatorilla oli Nurmes-korujen ensiesittely Nurmeksessa, kun oli kaupungin vuoro vastata iltatorin ohjelmasta.

Toritapahtumaan emme saaneet vielä kaupungin kanssa suunniteltua esitettä tehtyä, mutta siellä jaettiin pientä monistetta. Piellisen messuille on tarkoitus yrittää tehdä sitten oikea esite. Siihen olen yrittänyt saada säällisiä kuvia. Siinä sitä askaretta iltapuhteiksi riittääkin.

Nappikorviksista tein myös vähän suuremmat versiot. Tämäntapaisia on kyselty jo pitkin kevättä.

Marjassakin käväisin eilenaamula. Suonkävely tuntui talven jäljeen sangen rankalta, mutta mukavaahan siellä on kulkea omaan tahtiinsa.

Kalajuttuja

Eräältä rovastilta oli kysytty, saako pyhänä kalastaa. Kotvan mietinnän jälkeen rovasti antoi myöntävän vastauksen, mutta totesi, että maanantaina kerrotut kalajutut menevät kyllä synnin puolelle.

Olimme juhannuksen jäkiviikkoineen Iijoella kalalla. Suurin saalis oli himpun yli 2,5 kikoinen taimen, joka syötiin suolakalana nyt viikonloppuna ilman maanantain syntilistaa.

Nämä kalat eivät nyt kasvata syntilistaa, mitä kuva todistaa. Tässä on  yhden päivän saalis.

Ahkerasti olimmekin joella. Eräs pieni poika, innokas kalastaja, totesi iltasella joelta tullessamme, että hänenkin pitää löytää sellainen vaimo, joka on ainakin kahdeksan tuntia päivässä hänen kanssaan kalassa.

Lisää juhannuskuvia

 

Juhannusaamu. Jokohan pitää syksyyn orientoitua, kun ensimmäiset lehdet jo punertavat. Niittyleinikit ovat kuitenkin vielä ihan auringon väsisiä.

Vesipuron pohjalla vesi lirisee ja tekee kuvioitaan. Puna-ailakit ovat saaneet taakseen niittyleinikkejä valaisemaan maisemaa.

Kurjenpolvet kukkivat herkkinä mättäinä. Rannan vaalenpunaiset kaunottaret availevat nuppujaan.

Seuraavalla kerralla joitain kalajuttuna.