Haastattelu suorassa tv-lähetyksessä - nyt sekin on koettu

Sain kutsun tiistaiaamun yleaamu-lähetykseen yhdessä vuoden kultaseppä Pekka Kulmalan kanssa. Taustalla oli palkitseminen Kalevala Korun My Saaga helakorujen suunnittelukilpailussa ja siirtyminen varttuneella iällä korualalle. Mahahapot olivat sekaisin jo kotoa lähtiessä ja vasta ne olivat sitä sen jälkeen, kun ylen aamusta soitettiin perjantaina messupaikalle.
 
Maanantaina sovittiin aikatauluista, tosin lähetykseen meno aikaistui etukäteen sovitusta. Tiistaina herätys oli ennen neljää. Emäntäni halusi ehdottomasti lähteä saattamaan junalle epäinhimillisestä ajankohdasta huolimatta.

Onneksi kävin messuilla jo tapaamassa Kulmalaa. Hänen positiivinen ja rento olemuksensa tuntui turvalliselta ja rauhoitti. Lähetyksen alkaessa pahin paniikki oli jo ohi. Uskalsin jopa kotona katsoa lähetyksen alusta loppuun. Lohduttavalle tuntui, kun Lauri Tähkä kertoi esityksen jälkeen, miten paljon hänkin jännittää edelleen näitä tilanteita.

Kotimatkalla junassa olo helpottunut. Nyt, vuorokausi kotiutumisen jälkeen tuntuu jo oikein hyvältä.

Viikonloppukurssilla Valamossa

Olin viikonlopun hopeakurssilla Valamossa. Kurssi oli Soisalo-opiston kursseja. Kursseja on talven aikana. Tein  yhden tilaustyön, eli puoliksi sahatuista  makeanveden helmistä korvanapit kouraistutuksella (kruunuistutus). Monta uutta vinkkiä tarttui taas takkiin mm. juottamisesta, työvälineistä ja monesta muustakin asiasta.

Minun piti jatkaa Valamon kansanopiston omalla hopeakurssilla ensi vielä reilu viikko, mutta kurssi peruutettiin osallistujien huvetessa esteiden ilmaannuttua. Työpisteiden määrästä johtuen kursseille otetaan vain 7 opiskelijaa. Sieltä ei tarvitse olla montakaan peruutusta, kun henkilömäärä lipsahtaa liian pieneksi.

Onneksi ensi vuoden alkupuolella on vielä pari pidempää hopeakurssia toukokuun loppuun mennessä,  ennenkuin oppisopimuskoulutuksen aikaraja tulee vastaan. Tokihan Sutisen Karri lupasi, että voin tulla kurssien  välilläkin sinne työhelemään, kun omat työkalut ovat vielä varsin puutteelliset.

Kiutaköngäs

Rukan ruskaretken yhteydessä teimme retken myös Kiutakönkäälle.  Tässä pieni valikoima kuvasadosta. Kamerassani on ainoastaan makro-obiska, joka ei ole suinkaan parhain maisemakuvia otettaessa, eikä taidotkaan ole vielä hurrattavat.

Ruska ei ollut vielä ihan parhaimmillaan. Sää kuitenkin suosi. Veden voima ja kanjonin upeat kalliot ovat vaikuttavia. Kallioiden värikirjo oli monessa kohtaa upea.

Enhän minä olis minä, ellen olis kuvannut muutamaa kaatunutta pökkelöäkin, vaikka se ei millään suostunut mahtumaan kuvaan kokonaan. Koskenlasku, etenkään ilman kanoottia ei innostanut, joten en uskaltanut perääntyä riittävästi. Siispä kameraa kallistaen sain edes tyvipuolen mahtumaan.