Blogini on siirtynyt verkkokauppasivuston yhteyteen

Blogini on siirtynyt marraskuussa avattujen uusien sivujeni yhteyteen, osoitteeseen http://akoru.net/blogi. Ajatukseni on, että aloittaisin siellä sarjan, jossa kerron tarinoita korujeni synnystä, mistä ideat ovat lähteneet liikkeelle, millaisten polkujen kautta mistäkin sarjasta tai korumallista on tullut nykyisiä versioita, jota elävät edelleen.  Näitä tarinoita olen kertonut kesäisin viikon ajan Valamon opiston pajatalkoolaisena. Näitä on nyt tarkoitus laittaa teillekin jakoon.

Korusarjoillanihan on olemassa "viralliset"  tarinat, jotka löytyvät verkkokaupasta ja jotka annetaan aina korun ostajalle mukaan. Se, mitä edellä tarkoitin tarinoilla, ovat kertomuksia siitä, mikä sai byrokraatin hullaantumaan tällaiseen, miten esilaiset "vahingot" ovat johtaneet jonkin uuden idean alkuun, millaisia unelmia ja oivalluksia on ollut ja miten epätoivon hetkillä on hanskat meinanneet lentää nurkkaan.

Aika näyttää, toteutuvatko nämä ajatukset uuden blogini myötä ja mihin rahkeet riittävät. Näkee, ken elää ja seuraa.

Kiitokset ja Hyvää Jakoa Seuraajille!

Kolin opppisopimuskoulutuksen antia

Tammikuussa alkoi luontomatkailuyrittäjille suunnattu tuotteistamisen ja markkinoinnin monimuotokoulutus oppisopimuksella. Koulutuksesta vastasi Osuuskunta Paluu. Kahden päivän lähijaksoja oli viisi ja ne pidettiin Kolin Luontokeskus Ukossa. Työssäoppimisjaksojen aikana teimme välitehtäviä ja kokoonnuimme mentorointiryhminä. Tämäkin koulutus oli viimeinen ei-tutkintoon tähtäävä oppisopimuskoulutus, kuten aikanaan Valamon opistossa  käydyt hopeakurssit.

Kurssilla kävi vakinaisten vetäjien lisäksi erinomaisia alansa ammattilaisia jakamassa osaamistaan. Heidän annissaan on vielä pureskelemista pitkäksi aikaa.

Kolin kurssi on ollut erittäin antoisa. Oma yrittäjäprofiili tavoitteineen täsmentyi. Nyt alkaa käytännön opettelu siihen, että kaikkia innostavia ideoita ei tarvitse minun lähteä kokeilemaan. Oma yrittäminne pitää saada tämän ikäisen ihmisen mittoihin. Nyt vielä pitää opetella se vaikea sana; EI.

Luoononväresestä vuodennahasta tehty koru,  

Päätavoitteeksi tulevaisuuteen nousi nahkapergamentin käsittelytaitojen opettaminen nuoremmille, jotta en vie vuosien työn tuloksena oppimaani taitoa hautaan mennessäni. Tämä materiaali on suurimmalle osalle ihmisistä niin outo, että vieläkään sitä ei tunnisteta edes livenä koruistatani. Sitä ei oikeastaan voi edes ihmetellä, koska kieltämättä ne eivät nahalle näytä kaikessa herkkyydessään läpikuultavuudessaan.

Tämä on poronnahkaa, joka on värjätty ja muotoiltu rummunteossa jääneistä reunapaloista.

Toinen kurssin aikana kiteytynyt tavoite on profiloitua matkailun oheispalvelujen tuottajana siten, että tarjoan työpajakäyntejä ja kursseja tänne tuleville matkailijoille ja toki myös paikkakuntalaisille. Tähän tavoitteeseen pyrimme yritysten yhteystyöllä, Tietoa tästä löytyy lähiaikoina avattavalta sivustolta www.taitoajatarinoita.fi. Myös oma sivusto nettikauppoineen on uudistumassa jälleen kerran. Sen parissa pakerretaan nyt kaikki liikenevä aika, mutta tällä kertaa ammattilaisten kanssa yhteistyössä.

Jälleen korunäyttely Suomen Kivikeskuksessa

Suomen Kivikeskus on avoinna kesäkaudelle 27.-31.8.2016. Päivittäiset aukioloajat löytyvät Kivikeskuksen sivuilta. Minun korunäyttely on mukana tänäkin kesänä. Pyrin muttamaan sen ilmettä ja sisältöä joka kaudelle.

Jos liikutte kesäaikana Joensuun ja Nurmeksen väliä, kannattaa käydä tutustumassa. Yläkerran vaihtuvassa näyttelyssä on tänä vuonna tunnetun juukalaisen taiteilijan, Kauko Kortelaisen näyttely.

Haasteen/mahdollisuuden muunnelmiin antavat näyttelytilani seiniin upotetut kahdeksan kaappia, joihin korut voi laittaa asujen seuraksi. Tässä vähän esimakua näin esille laitetuista koruista kirpparilöytöjen kanssa.

Tämä mekko oli loistava löytö tuomaan esille mustikalla värjätyt nahkapergamenttikorut.

Lyhyt niittimekko on saanut seurakseen hopeiset sulatuskorut nappanahkaan ripustettuina.

Kuvan pitkä juhlapuku on uudistettu huivilla. Koruina pinkit nahkapergamenttikorut. Lopulliseen versioon on vielä lisätty vyötärölle huivin kiinnitykseen pinkki ruusu.

Tämä vaalea, pitkä juhlapuku käy vaikka hääpuvuksi. Korut ovat luonnonväristä nahkapergamenttia. Puvun helmaan on kiinnitetty suuret pukukorut, jotka eivät näy kuvassa.

Tässä yksi esimerkki em. pukukoruista.

Tässä lyhyt, musta juhlahame ja paljettitoppi seuranaan sädemäisesti laskeutuvat hopeakorut. 

Suoraan näyttelystä kunnollisten kuvien ottaminen on ainakin minulle  mahdottomuus valojen ja lasien heijastusten takia.

Lyijykynäkokeiluja vaihteeksi

Olin laittamassa tämän kuvan loppuun. Aina se vain uudelleen asettautui ensimmäiseksi, joten luovutin.
Tänään palkitsin itseni piirustushetkellä kirjanpidon aloittamisen kunniaksi. Mallin tunnistanee parheiten eletyn elämän merkeistä.

Kansalaisopistossa on nyt kahden viikonlopun lyijykynäkurssi, jota vetää oman alansa ehdoton ykkösosaaja, Anssi Okkonen. Uskaltauduin mukaan, vaikka kokemukseni tältä alueelta on olematon. Edelliset piirtämiskokemukseni ovan noin 10 vuoden takaa yhdeltä piirustuskurssilta. Sitä ennen olen piirtänyt viimeksi keskikoulussa.

Nyt yksi viikonloppu on takana. Alun jännityksen jälkeen piirtäminen tuntui varsin mukavalle, vaikka taito ei tällä taustalla kovin pitkälle yllä.  Mittasuhteet ja asettelut heittelevät. Jos en olisi aikoinaan hurahtanut näin perusteellisesti koruntekoon, lyijykynä olisi voinut ihan hyvin olla minun lajini. Tässä näytteitä kahden päivän pikaisista kokeiluista.

Ilman mallia ei syntynyt mitään järjellistä. Onneksi luokasta löytyi yhtä ja toista piirrettävää.

Haasteita täytyy aina olla. Torso vain sai sutjakammat mittasuhteet.

 

Sienikautta odotellessa piti muutama kokeilu tehdä kuvasta omine muunnelmineen.

Mahtaisko näistä lajimääritys onnistua. Omaa silmää häiritsee hölmön näköisiin sriveihin asettuneet sienet.

Ensi viikonloppuna harjoittelemme elävän mallin kanssa. Tässä pikaharjoitus. Mahtaako kukaan tunnistaa mallia?

Elinikäisen opiskelun korkea viesu

"Aikuisiällä opiskelun hyvä puoli on se, että se pitää aivot vireinä.

Tutkimuksesta tiedetään, että aivojumppa jopa pidentää ikää. Monet opiskelutaidotkin kehittyvät vasta aikuisuudessa, muistuttaa yliopistopedagogi Saara Repo oppimisen verkkomediassa Soulissa."  Oliskohan ajoittain neljän jälkeen karkaavat unet merkki aivojen vireydestä.

Leikki sikseen. Minä olen eläkeläisyrittäjänä nauttinut suunnattomasti mahdollisuudesta testata, mitä tässä iässä vielä voi oppia. Kun byrokraatin uran jälkeen hurahdin korujen tekoon, kaikki oli opeteltava alusta pitäen nollapisteestä. Ensimmäisillä hopeakursseilla niin Kankaanpäässä kuin Valamossakin hävetti kertoa kenellekään, että minulla on jo yritys. Molemmissa oli vuosia kursseilla käyneitä, kun taas itse aloitin alkeista. Tässä linkki Kankaanpään kurssin opiskelijatöihin kesällä 2009 käymältäni kurssilta.

Nyt yritykseni on 7-vuotias. Tänä aikana olen kahlannut monenlaista koulutusta, kurssia, hanketta ja valmennusta. Näihin ei ollut kukaan keksinyt asettaa yläikärajaa.  Hopeatöiden perusteet opettelin Valamon opistossa oppisopimuksella yrittäjän täydennyskoulutuksena. Sen jälkeen on ollut Lumo-hankkeen rikastamoa, -verkostoitumistapahtumia, VoimaNainen 2020 valmennusta ja monia pienempiä kursseja ja koulutuksia. Silti on monia alueita, joihin ei osaaminen, jaksaminen tai aika riitä.

Viime vuoden puolella lähdin mukaan Matkailun kasvuohjelmaan tavoitteena saada ihmiset tulemaan työpajaani, kun en enää jaksa ajaa autolla kauempana oleviin myyntitapahtumiin.   Tungokseen asti kävijöitä ei ole vielä näkynyt.

Tammikuussa aloitin jälleen oppisopimusopiskelijana luontomatkailuyrittäjille suunnatun tuotteistamisen ja markkinoinnin koulutuksen, joka päättyy lokakuussa. Tämä onkin alue, johon olen kaivannut kunnollista koulutusta. Tuotteistaminen on ollut käsite, jonka sisältöä en ole oikein osannut edes hahmottaa. Tämä koulutus tuntuu antavan paljon on juuri nyt erityisen ajankohtainen.

Oma lukunsa on ollut opettelu yrityksen ja erehdyksen kautta. Lukuisista kursseista huolimatta hopeatöidenkin käytännön opettelu on pääasiassa tapahtunut yksikseen oman pajan rauhassa. Kokeilujen kautta oppimisessa olen käynyt pitkän tien muokkamattoman nahan, eli pergamentin kanssa. Sen työstämisen aloitin vuoden 2012 alussa. Siinä uutta opittavaa riittää edelleen.

Välillä luvassa muutakin opiskelua; eli edessä kaksi viikonloppua Anssi Okkosen opissa lyijykynäpiirtämistä. Tanssikurssien kohdalla ei enää oikein voi puhua uuden oppimisesta, kun kotiin tultua korkeintaan muistaa, mikä laji oli työn alla. Hyvää sekin silti tekee.

Jos aikuisopiskelu voi jopa pidentää ikää, tulevaisuuttaanhan voi suunitella pitkällä aikajänteellä. Seuraavassa postauksessa tarkemmin tulevista suunnitelmista.

Työpaja odottaa opiskelijoita Nahkapergamentti tutuksi -kurssille.

Korpi-sarjan korut - mustaa ja vahvaa

Korppi-sarja

Mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se, kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.

Tässä kuvia mustista nahkapergamenttikoruista - Korppi-sarjasta

Rannekoru, jonka koristeena on ruusuke luonnonkivellä, nappikiinnitys

Siannahkainen rannekoru, kiinnitys hopeaketjulla.

Poimutus tekee rannekorusta niin jäykän, joten erilistä kiinitystä ei tarvita.

Siannahkainen rannekoru, jossa ventminen on tuonut näkyviin sinertävän värin.

Pienet mustat ruusukkeet patinoidussa hopeaketjussa

Pienet, mustat sulkakorvikset, joista roikkuu petinoidut hoepaketjut

Korpinsulat poronnahkaa hopeaosin

Korpinsulat ovat saaneet lumikiteet koristeekseen

Korppi-sarjan musta ruusuke riipuksena

Pyörivät kolmiokorvikset

Kuvausstudion lämmitys ei edelleenkään toimi, eli pakkanen paukkuu pajan terassilla. Nämäkin kuvat on otettu sen takia kännykällä.

Loma virkistää

Viikon loma Playa del Inglesissä takana. Lomakuvien ykköskohteeni on vuoroveden  kuvioima rantahiekka.

Jäljet hiekassa vesihuuhtelun jälkeen.

Kivet ja eri sävyiset hiekkakerrokset luovat mielenkiintoisia kuvioita. Tällä kertaa mukaan kerätty kivikuorma jäi varsin pieneksi.

Monenlaista kuvioa syntyy. Itsekin olen onnistunut pääsemään kuvaan varjona.

Tiistain pitkä rantalenkki kovassa tuulessa antoi mahdollisuuden seurata vaahtopäiden leikkiä.

Samanaikaisesti, kun aallot mereltä löivät rantaan, hiekkadyyneiltä tuuli lennätti hiekkaa meren suuntaan.

Maspalmasin rannalla oli upeita hiekkaveistoksia ja niiden rakentajia.

Matka jatkuin luonnonsuojelualueen reunamaa. Lammen raunalla näkyi runsaasti kaloja ja tiuhaan tahtiin kalastuskieltolappuja. Vesi oli keltaisensameaa, joten ei niitä kaluja ainakaan ruuakseen olis onkinut.

Maspalomaksen kautta patikointi jatkui takaisin Playa del Inglesiin.

Koko lenkkiin käytimme varmaan viisi tuntia aikaa. Parit kahvit juotiin välillä, eikä muutenkaan pidetty kiirettä.

Kadunvarsi-istutuksia

Viikon pettymys

Viimeisen kuvan ruokapaikka piti käydä kuvaamassa palautetta varten. Aktiivisten sisäänheittäjien olisi pitänyt laittaa jo hälytyskellot soimaan. Suomalaisen ruokalistan innoittamina menimme kuitenkin syömään. Ruoka oli ihan ok. Lasku oli 37 € ja jotain. Maksoin 50 eurolla ja kehuin samalla ruokaa. Tarjoilijat näyttivät keskustelevan keskenään kovasti ihmeissään, kun emme poistuneet heti, vaan aloin levitellä käsiäni. Vasta, kun kysyin meitä palvelleelta tarjoilijalta laskusta, hän toi sen vastarahoineen hyvin loukkaantuneen näköisenä. Itse olin kyllä jo sangen kiukkuinen. Jätin kolikot kuitenkin tipiksi "saamatta jääneestä palvelusta" ja lähdimme päätä punoen pois.  Laitoin palautteen TipAvisor -sivustolle, jossa oli paikasta monenkirjavaa palautetta entuudestaankin. Paikka on ekumeenista temppeliä vastapäätä.

Rumpunahan reunukset saavat uuden elämän koruina

Meillä oli lauantaina vieraana lieksalainen rummuntekijä Ari Kuivalainen vaimoineen.  Olin tavannut Arin syksyllä verkostoitumistapahtumassa, jossa hän oli kertomassa yrityksestään. Siellä en saanut näppejäni pysymään erossa hänen rummustaan. Sovimme jo tuolloin, että tulen joskus hänen kurssilleen tekemään oman rummun. Rumpujen teon lisäksi hän on opiskellut Navajo-terapiaa, joka on Pohjois-Amerikan intiaanien käyttämä hoitomuoto. Lue lisää aiheesta hänen sivuiltaan: http://www.healing-drum.net/healing-navajoterapia/.

Kuva Healing Drum sivuilta.

Rumpujen kalvot tehdään poron rumpunahasta, eli nahkapergamentista.

Kiinnostukseni rumpuun tulee yhteisestä materiaalista. Rumpunahkahan on samaa pergamenttia eli muokkaamatonta nahkaa, jota minä olen kesyttänyt koruiksi.

Lilja-riipus, vuohennahkaa Ikiaikainen-sarjaa.
Sarjan tarina vierellä.

IKIAIKAINEN

Herkkä kuin sudenkorennon siipi. Tai yön
jääriite veden pinnalla – se, johon valo luo
kuvioitaan. Pergamentista ja hopeasta.

Ikiaikainen –sarjan korut kertovat luonnosta ja
sen herkän mahtavista voimista. Ikiaikaisista.

Musta Korppi-sarjan kaulakoru

 

KORPPI

Korppi on mustaksi muuttunut Ikiaikainen. Kuin piki tai hiili. Valitse se,kun haluat asuusi vahvaa tyyliä ja dramatiikkaa. Vaikka rannekoru, se vie sinut aikaan, jona metsästäjä ja sotilas jännittivät jousensa tuetuin rantein. Korppi soi tummaa säveltä, ja on siksi myös rokkarin valinta.

Ari toi tulijaisina rummunteosta jääviä reunuksia, jotka ovat poronnahassa parhaita osia korujen tekoon. Niistä löytyy mielenkiintoisimmat kuviot, jotka syntyvät nahan pingotuksessa.


Kuvassa poronnahan reunuksesta tehty sulka-aihio. Mustaa vasten nahan läpikuultavuus ja kuviot näkyvät hyvin.