Kaksi viikkoa Kenian luonnonpuistoissa safareilla tuotti monta kohtaamista leijonien kanssa. Oheinen kuva on Samburusta, ensitapaamisesta, jossa lapsukaiset harjoittelevat puussa kiipeilyä. Äitee makaileen kaikessa rauhassa oksanhaarukassa hieman ylempänä, eikä mahtunut samaan kuvaan. Puun alla parveilevat auton eivät tuntuneet häiritsevän ketään.
Seuraavan kuvan päiväettosiaan viettävien leijonien rentoutumiskyvystä voisi ottaa oppia. Katsokaa noiden keskimmäisten ilmettä, näkee varmaan jotain unta herkullisesta paistista. Tällä kohtaa kuiskailemme hiljaa, jotta emme häiritsisi päikkäreitä.
Nämäkin leijona löytyivät Samburusta.
Päiväettosten jälkeen näissä lämpötiloissa tulee kaikille pian jano. Pikkuinen ei vielä ole oppinut laskemaan takamustaan jalkojensa päälle aikuisten tavoin. Veteen ulottuminen pylly pystyssä vaatii notkeutta, mutta sitähän löytyy. Tämä kuva on otettu Nakuru-järven luonnonpuistossa suolaisen veden äärellä. Vaaleanpunaiset flamingot, pelikaanit ja muut linnut väistyivät suosiolla vähän kauemmaksi petojen tieltä.
Yön viiletessä tulee nälkä. Ei huolta, puhvelista riittää evästä useampaankin ateriaan. Nuori uros santsaa aamusella saalistaan. Naaras makailee pienen matkan päässä sulattelemassa ateriaansa. Kolme korppikotkaa odottelee kärsivällisesti vuoroaan turvallisen matkan päässä. Kuva saaliinjaosta on Masai Marasta.
Muutamia isompiakin uroksia kohtasimme, mutta olivat sen verran ylpeitä, että eivät antautuneet lähikuvaan.
Masai Marassa oli kaiken kaikkiaan vähän eläinlaumoja. Silti ruokaa näytti löytyvän riittävästi ainakin leijonille. Kohtasimme monta hyvinvoivaa laumaa pentuineen. Alakuva on viimeisen illan leijonaperheistä ukkoskuuron hämärissä. Pentuja oli yhdeksän ja emoja varmaan kuusi. Pentujen leikkiä oli mukava katsoa. Väliin ne kävivät hakemassa turvaa emonsa kyljestä.
Kuvakavalkaadi jatkuu sitä mukaa, kun ehdin valkata ja lajitella kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti