Joulusatu

Tapahtui niinä päivinä…

Oli tyyni ja myrskyisä yö Aatami&Eeva -myrskyn ravistellessa kuusien oksilta hentoa lumipeitettä. Jouluaattoillassa metsän pimennossa kulkivat jonossa kippurahännät, peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Yksi porsaista erosi joukosta ja halusi nähdä, onko joulun jälkeistä elämää. Porsas muisti unen, joka puistatti sitä vieläkin. Jouluvalmistelu-unessaan se oli kuin filminauhalta katsellut miten leivinliinalla juustosarvista kuoriutui taskurapuja, jotka jäähtyviä pipareita nähdessään armottomasti kävivät pipareiden kimppuun. Vain piparisakaroita jäi taistelukentälle taskurapujen jatkaessa matkaansa kohti seuraavaa saalista. 

  

Porsasta vaivasi lohduton uskonvaje. Näkymä metsässäkään ei porsaan mieltä keventänyt. Myrskytuuli oli repinyt kuusikon lämpöisten metsämökkien katot mennessään ja niiden ikkunasta loistanut lempeä valo oli kadonnut. Porsas pohti mielessään, mihin oli kadonnut joulun taika? Olisiko valoa tulevaisuudessa? Voisiko kohtalon suuntaa kääntää ja nähdä jotain toisin? Olisiko joulun jälkeistä elämää?

Näitä pohtiessaan porsaan jalat alkoivat takertua lumiseen maahan ja se tunsi kuinka kaikki jalkojen voima valuisi alla olevaan lumipeitteeseen. Porsaan kulku hidastui hidastumistaan, ja pian se näki vain jonon viimeisen kippurahännän häviävän kuusten oksien lomaan. Porsas oli nyt täysin yksin. Pelokkaan hämmentyneenä päätään käännellen ja kärsä ilmaa haistellen porsas tutki tulevan suuntaa ja mietti kuumeisesti, mihin tästä jatkaisi ja missä olisi oikea suunta. Tätä pohtiessaan porsaan sorkat alkoivat vähitellen kääntyä, askel keveni ja voimat alkoivat palailla. Pieni toivonkipinä valaisi porsaan matkaa tuulen tuivertaessa sen ympärillä.

Porsaan tallustaessa uutta suuntaansa, se vaistosi jotain ilmestyneen ympärilleen. Jotain, joka ei ollut ennen tuttua, mutta jonka läsnäolon se tunnisti. Astuessaan vielä askeleen porsas seisahtui ja tuijotti edessään pienen matkan päässä näkyvää hahmoa. Hahmo ei liikkunut, vaan tuijotti herkeämättä porsasta. Porsas pelkäsi, mutta rohkeni ottaa askelen lähemmäs. Tämä tuntematon tarkkaili porsasta, joka selvästi oli sillekin vieras. Hitaasti hahmot lähestyivät toisiaan kumpikin oman maailmansa suunnasta. Kohta porsas kohtasi sarvipään, joka selvästi oli laskeutunut ulkoavaruudesta ja oli erilainen kuin kukaan, jonka porsas oli koskaan nähnyt. Sarvipää tuijotti mielestään ihaninta kuonoa, jonka oli koskaan nähnyt. Se läheni haistellen joulun ihanaa ihmetystä ja pian sarvipää ja porsas olivat kuonokärsäkkäin myrskytuulen tuivertaessa.

Nyt porsas ymmärsi, että jouluna voi tapahtua mitä ihmeellisimpiä asioita. Sarvipää oli erilainen kuin kukaan sen aikaisemmin tapaama tuttavuus, mutta juuri sellainen, jonka porsas toivoikin kohtaavansa. Se oli täysin kyllästynyt kulkemaan köyhän talon porsaiden jonon jatkona ja uskoi, että nyt voisi olla mahdollisuus nähdä asioita toisin.

Yhtäkkiä myrskyyn repesi aukko ja aukosta alkoi virrata mitä ihaninta musiikkia, argentiinalaista tangoa…http://www.youtube.com/watch?v=Ya--_G0nC5k

Korvat hörössä porsas ja hirvi hapuilivat kohti ääntä. Kuusten oksien välistä avautui valon kajastus ja heijastus metsälammen jäästä. Musiikin valuessa hitaana virtana, näkivät uudet ystävykset lammen lumipeitteisellä jäällä kaksi pariskuntaa, jotka liikkuivat mitä ihanimman musiikin tahtiin. Kuin vaipuen unohdukseen, ystävykset jäivät tuijottamaan ihanaa näkyä. Sydänvalo välkehti lammen pinnassa ja tanssivat hahmot tuijottivat valoa haltioituneena. Pareista toinen hallitsi jo askelkuviot ja tanssin pyörteestä tauoten jäi tuijottamaan hehkuvaa sydänvaloa. Toinen pareista askelkuvioita seuraten näki vielä vain valonkajoa.

Vähitellen sydänvalo virtasi pyörteenä molempien tanssivien parien ympärillä. Sydänvalon kirkkaus ja lempeä lämpö virtasivat lammenpinnalta pareihin, joita musiikin syvät sävyt värittivät. Hirvi ja porsas seurasivat tätä näytelmää kuin unessa. 

Vähitellen sydänvalo näytti liikkuvan ja etenevän lepattaen kohti lammenrantaa ja kohti metsämökkejä. Hirvi ja porsas askelsivat hiljaa toisen metsämökin taakse seuraamaan tapahtumia.

Yhtäkkiä metsämökin ikkunasta leimahti valo, joka laajeni kuin tulenliekki. Hirvi ja porsas säikähtivät laajenevaa valoa. Molempien katse kiinnittyi kuitenkin lähestyvään pariin, jonka sydänliekki oli laajentunut ja virrannut metsämökin ikkunasta sisään valaisten mökin kirkkaasti. Valo ohjasi pariskunnan kohti mökin ovea, musiikin pyörteen hitaasti laskeutuessa lammen pinnalle.

25.12.2013 Kristine & Airi (c)