Byrokraatista koruyrittäjäksi

Tein työurani byrokraattina eli seurakunnassa talouspäällikkönä. Työ vei kaikki energian, enkä sen ohella jaksanut harrastaa oikeastaan yhtään mitään. Mistään käsillä tekemisestä en nähnyt untakaan.

Kun jäin osa-aikaeläkkeelle, aloin kansalaisopistossa kokeilemaan, mitä isona tekisin. Kokeilin mm. ikoninmaalausta, huovutusta, savitöitä, lasitöitä, piirtämistä ja maalaamista. Sitten työkaveri sai minut houkuteltua kahtena talvena  joukon jatkoksi hopeaketjukurssille. Perinteinen kejujen tekeminen ei iskenyt. Kurssien välissä en tehnyt yhtään korua. Toisella kurssilla keksin, että lankaa voi väännellä, juottaa ja vasaroida ja se oli siinä.

Parin vuoden aikana harjoittelin kupari- ja messinkilangalla. Taitojen karttuessa siirryin hopeaan. Ennen yrityksen perustamista leimautin yhden  satsin Inspectalla ja totesin, että näin homma ei toimi. Vuonna 2009, jäädessäni kokoaikaisesti eläkkeelle, perustin yrityksen ja samalla verkkokaupan, koska leimausoikeuksia ei ilman yritystä saa.

Kehrä-sarja on ollut lähes alusta saakka mukana mallistossa.

 Ensimmäisen varsinaisen hopeakurssini kävin Kankaanpään opistossa 2008. Pääosin olen opetellut alaa itsekseni, kunnes löysin Valamon hopeakurssit. Pääsin opiskelemaan yrittäjän oppisopimuksella täydennyskoulutuksena sekä hopeatöitä että muuta yrittämiseen liittyvää Valamon taideaineiden opettajan, Karri Sutisen johdolla. Siihen ei mahtunut kovinkaan montaa kurssia. Oppisopimuksen päätyttyä opettaja tarjoutui jatkamaan kanssani yhteistyötä. Hänen laaja-alainen koulutuksensa ja kokemuksensa ovat korvaamattomana apuna uusien taitojen opettelussa. Hän on mm. hopeaseppä, graafikko, muotoilija, kuvittaja, valokuvaaja, taiteilija (maalaus ja veistokset) yms.

Seuraavissa blogeissani kerron, mille uusia ammatti on maistunut, mitä se on vaatinut ja ennen muuta, mitä se on antanut.