Viikolla aloitin vähän isommista kivistä, joita olin jossain vaiheessa helmien mukana tilannut. Kyllähän minä lopulta taistelun jälkeen sain ensimmäisen kiven jollain tapaa kiinni, mutta jälki ei ole lasten kateltavaa. Ei auttanut, kuin värkätä seuraava riipus, johon tuli uusi, samanlainen pyöröhiottu karneoli. Se sentään asettuin jo kohtalaisen siististi paikoilleen. Helpottuneena ja ylpeänä ripustin sen kaulaani.
Lauantaina ja sunnuntaina olikin sitten varsinaisen Jaakobinpainin vuoro. Minulla on yksi haasteellinen tilaus, johon pisteenä iin päälle istutetaan 3 mm viistehiottu Luoston ametisti, varta vasten tähän koruun valittu. Tilasin harjoittelumateriaaliksi 3 mm zirkoneja sekä valmiilla istukalla että irrallaan. Lauantaina sorhasin enkelin kaksinkertaisesta levystä, siivet väliin, jotta sille olis helpompi istuttaa sydämeksi vaaleanpunainen helmi. Aloitin valmiissa istukassa olevalla helmellä. Lopputulos oli kaikenkaikkiaan kohtuullinen, vaikka kuvaan enkeli ei ole suostunut antautumaan, ei vaikka olisin itkenyt ja miten nätisti pyydellyt.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa toinen enkeli pelkällä zirkonilla. Minulla oli valmista putkea, mutta ihan liian paksuseinäistä. Kaivertelin reiän liian isoksi, enkä saanut helmeä enää kiinni. Irroitin entisen putken ja juotin uuden tilalle. Sitten irtosi jo pääkin. Tätä taistelua kävimme iltaan saakka ennenkuin sain enkelin jollain lailla kasaan. Siinä vaiheessa se oli jo runttunen ja kupera sieltä, kovera täältä. Keveäkään ei juuri zirkonuksi arvaa.
Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Tein itse hopealevystä putkenpätkän. Porasin putkelle yhteen riipukseen reiän ja viilasin sen sopivaksi. Juotin putken reikään. Supistin alapuolelle jääneitä reunuksia ja avarsin vähän putken yläpäätä. Niin sain sinisen zirkonin istutettua, sanoisinpa, opettelukappaleeksi kiitettettävän siististi. Hetihän se piti kuvata, jotta ei pimeä yllätä. Tässä tulos, jonka kuvaukselliset arvot jääkööt mainitsematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti