Löytyiskö jostain järkeä?

Onnistuin viime viikon lopulla saamaan jostain ihan oikean influessan. Ensimmäiset kolme päivää makasin reporankana petin pohjalla kovassa kuumeessa. Sen jälkeen olen yskinyt keuhkojani pellolle. Ruokapöydässä vakiokysymys on, onko pakko, jos ei taho. Paino on viikkoon pudonnut reilut pari kiloa. Enemmänkin olis mennyt, jos en olis liotellut paria hunajapurnukkaa mehuannoksiin.

Kun yksinyrittäjä, joka hoitaa itse kaikki tukipalvelutkin, sairastuu, suma seisoo. Omat ja suvun tilinpäätökset odottavat tekijäänsä. Nyt olis aikaa, mutta virheitä tulee niin pajon, että ei kannata edes yrittää.

Maanantaina sain taudista huolimatta kiireisimmät tilaukset lähtemään, kun vielä pää jollain lailla piti kohdallaan. Tiistaina olis ollut Joensuuhun varattuna treffejä aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen. Siltä osin onneksi järki voitti ja peruutin lähtöni. Unen ja yskimisen välimaastossa sain yhden tilauskorun suunniteltua.

Aivotoiminnan tahmeudesta huolimatta olen joutessani miettinyt, pitäiskö tähän yrittämiseen saada jonkinlaista tolkkua. Enhän minä ole missään vaiheessa pyörittänyt tätä yritystä järjen kanssa.  Yksi asia on johtanut toiseen jne. Ainoa, mitä olen tehnyt systemaattisesti, olen koko ajan opiskellut sekä itse tekemistä että yrittämistä kaikkine liitännäisineen. Oppien soveltaminen onkin sitten toinen juttu. Homma paisuu kuin pullataikina ja rönsyää joka suuntaan.

Kursseilla kehotetaan katsomaan yritystään 10 - 30 vuoden päähän. Minulla se on johtanut vitsiin, jos minä joskus kuolen - mutta ainakin siihen saakka mennään niin että hippulat vinkuu. Suurin motiivi on saada kokeilla, mihin siivet kantaa, jotta ei tarvitse viimeisellä portilla miettiä, jotta eipähän uskaltanut kokeilla. Ehkä pitäis kuitenkin ottaa jo huomioon, ettei tässä enää taida nuortuakaan, ikänsä laskemiseen tarviaa joka kerta paremman laskimen.

Nyt on pehmenneissä aivoissa liikkunut sellaisiakin ajatuksia, että josko luovuttais pergamentin osalta itse tekemisen ja alkais kouluttamaan sitä muille. Pari kyselyä sille puolelle on jo ollutkin.
Toisaalta, olen jo monia pergamenttikoruja myynyt ja pari tilausta hääkoruiksi on sisällä. Ehkä tätä sektoria voisi rajata, eikä yrittää hallita kaikkea. Että josko ei sittenkään kokonaan...

Muutama hopeaankin liittyvä järkeistämisajatus on ollut hitaassa liikkeessä jossain pääkopan lohkossa. Tosin pari, kolme uutta ideaakin on taas muhimassa tai oikeastaan jo työn alla.  Ja sitten markkinoinnin puolella pitäis uskaltaa rymäyttää uudet, monikieliset nettisivut ja antaa korujen kuvaaminen ammattilaiselle. Kasvava menekki voisi korvata kulut - tai sitten ei.

Ei sitä kaipaamaani järkeä tunnu ainakaan meidän huushollista löytyvän.