Haasteita pergamentin/rumpunahan kesyttämisessä riittää

Muottien tekeminen, kuivattelu ja kokeilu on sävyttänyt elämää viimeiset kuukaudet. Ensimmäiset muottini tein kevätkesällä Valamossa.  Kotona ekakerralla tehtyjen muottien puolikkaat eivät millään meinanneet suostua eroamaan toisistaan. Liottelun ja karskin puukon käytön avulla irrottaminen onnistui niinkin hyvin, että vain yden muotin jouduin heittämään pois.

Kipsin valu on sen verran sottasta puuhaa, että olen siirtänyt valut pihalle. Aluksi rahtasin aina miehen työpöydän alustaksi. Sitten arvelin, jotta käyhän tämä maassakin. Kyllähän se muuten, mutta paikka ei vain sattunut olemaan tasainen. Nyt muoteissa on toinen reuna niin ohut, että lohkeilee puristuksiin laitettaessa. Muutama muottimalli irtosi kipsin kaadon yhteydessä ja ui kipsin sisälle. Sekin meni siis uusiksi.

Kun opin, miten pyörre saadaan liikkeelle, sitähän piti laittaa kaikkialle. Miten lie unohtunut, että suunta kääntyy, kun malli oli tehtäessä ylösalaisin. Niinpä kaikki pyörikin vastapäivään. Muottien tekemistä on riittänyt ja riittää edelleen. Kai minä kohta olen tässä hommassa täysoppinut tai ainakin melkein ammattilainen.

Nahankin kanssa pitää harjoitella. Minulla oli alkuun muutamia vähän turhan tuhtia poronnahkoja. Niinpä kesällä tilatessani pyysin lähettämään ohuita. Nyt ne ovat kuin paperia. Tilasin myös saksalaisesta tehtaasta  koe-erän eri tarkoitukseen tehtyjä pergamentteja. Nyt kokeilen niiden toimivuutta.

Lehtikultauskaan ei ole käynyt kuin luomisen työ. Yritin tilata Englannista samanlaista kuin Valamossa kokeilemani oli. Enhän minä saanut sieltä minkäänlaista vastausta kyselyihini. Onneksi löysin saksalaisen yrityksen, josta vastaukset tulivat vuorokauden sisällä. Tilasin sieltä sekä valko- että punakultaa. Se on vain vähän erilaista käyttää, irtoaa alustastaan helposti turhan isoina paloina.

Olen luvannut esitellä tuotekehittelyn tuloksia Tampereen kädentaitomessuilla, jonne ilmoittauduin elokuun alussa. Kun sieltä ei mitään alkanut kuulua, aloin kysellä paikkani perään. Kas, eihän minulla vielä olekaan mitään paikka, olen jonossa. Huomiseen mennessä lupasivat selvittää, miten pitkässä jonossa, eli onko toiveita paikan saamisessa.