Translate

7.3.2011

Ekstremea ja kuntolenkkejä

Matkan aikana meillä oli kahdessa kohteessa mahdollisuus lenkkeilyyn. Sangaressa oli opastettu luontoretki, jonka yhteydessä tutustuimme luolaan, jota Mau Mau -sissit käyttivät aikoinaan piilopaikkanaan (yläkuva). Brittiläiset pommittivat luolan, josta tuli kymmenien sissien hautapaikka. Paikallinen oppaamme tunsi hyvin kasvit ja eläimet sekä historian. Pyssy hänellä oli mukana  puhvelilauman varalta.




Elsameressä vietetyn päivän ohjelmaan oli merkitty kanjonikävely. Meidät vietiin autoilla retkikohteeseen, jossa paikallinen retkiopas oli vastassa. Kukaan meistä, ei myöskään safarioppaat, tienneet, mitä tuleman pitää.

Kanjoni oli aikanaan syöpynyt joenuomaan. Nyt sen pohjalla lirutteli vain hieman vettä. Laskeuduimme alas jyrkähköä rinnettä. ja lähdimme hyppelemään reunuksia pitkin. Hyppelimme reunalta toiselle aina sitä mukaa, kumpaa reunaa pääsi kulkemaan.


Jonkin matkaa kuljettuamme kanjoni haarautui kahdeksi. Kävimme mutkan toista haaraa. Välillä oli jyrkkiä nousuja. Yhdessä kohtaa jyrkänteestä päästäksemme meidän oli mentävä pystyyn laitettyja puunrunkoja (riukuja) hyväksi käyttäen ylös. Onneksi paikallinen oppaamme oli suhteellisen voimakas pienestä koostaan huolimatta. Hän avusti meitä kädestä vetäen. Jaloille ja toiselle kädelle piti etsiä kallionkoloja. Kävimme viereisessä kuvassa näkyvän huipun alla, josta palasimme takaisin kanjonin risteykseen.

Alastulo edellä mainitusta kiipeilykohdasta olikin sitten oma lukunsa. Olen sensuroinut kaikki retkiporukastamme ottamani kuvat, joten ko. kohdasta ei ole kuvaa käytettävissä, ei tosin monesta muustakaan hankalasta kohdasta.



Oletimme, että em. jyrkänne oli retkemme pahin paikka, kunnes tulimme kohtaan, jossa oli laskeuduttava pystysuoraa kalliota alaspäin. Oppaamme nosteli meidät kunkin vuorollaan "väliluiskalle" josta meidän oli itsekseen selvittävä alas jyrkkänä jatkuvaa kalliota. Siinä oli sentään havaittavissa hyvällä tahdolla jonkinlaiset sangen viettävät "askelmat", eli ensimmäisiä kulkijoita emme siinä suinkaan olleet.

Ylösnousu kanjonista oli jyrkkää rinnettä, jonka askelmat olivat myös hyvin viitteellisiä. Tässä vaiheessa jalat olivat jo aivan muusina ja vaatteet kurassa. Pieni horjahdut, ja vaudikas alaspaluu olisi ollut varmaa.


Korkeanpaikan kammoisena retki oli minulle sangen suuri koettelemus, vaikka suurin osa porukastamme pitikin siitä. Kanjonissa en tohtinut mitään ajatella, pakko oli mennä eteenpäin. Lopulta ylös päästyäni olin todella kiukkuinen. Retkellä ei ollut mitään turvavarusteita. Jos retkeläisellä on liikuntavakeuksia, huimausta tai joku vastaava lääkärin toteama sairaus, ei mikään matkavakuutus varmaan korvaisi mahdollista tapaturmaa. Sekin mietitytti, millä vehkeellä mahdollinen onnettomuuden uhri olis rahdattu sieltä ylös ja miten kauan avunsaanti olis kestänyt.

Tämä kuva on otettu autojen luota retkeltä palattuamme. Yli tuon kallion juurella syvällä janjonissa kävimme.

Illalla nukkumaan mennessä jalka lipesi kiveltä aina, kun laitoin silmäni kiinni. Pari seuraavaa päivää jalat olivat niin kipeät, että piti ähkäistä aina liikkeelle lähtiessä sekä ylös tai alas askeltaessa.  Onneksi muutamien päivien päästä retki jo nauratti ja osasin olla jopa ylpeä selviytymisestäni.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana elää matkan kaikki koettelemukset ja myös mukavat muistot tämän blogisi kautta. Tarja